EU-vaalitavoitteet 2024-2029: Vakautta ja vaalimista

Työikäisen väestön määrä vähenee koko Euroopassa. Se heikentää talouden kasvupotentiaalia EU:n jäsenvaltioissa. Von der Leyenin komission ideana oli tukea jäsenvaltioiden omia ikääntymishaasteisiin vastaavia politiikkavalintoja, mutta työ on jäänyt vielä kesken.

Vaikka EU:n kehityksestä käytävää keskustelua hallitsevat EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja unionin sisäinen koheesio, on painavia syitä kiinnittää huomiota myös Euroopan sosiaalisen ja taloudellisen tasapainon kysymyksiin – ne vaikuttavat myös suomalaiseen sosiaaliturvaan ja työeläkejärjestelmään.

EU:n eläkepolitiikka on pitkään suuntautunut kohti malleja, joissa jokainen yksilö huolehtii itse omasta varautumisestaan vanhuusikään tai työnantajat tarjoavat työntekijöille lisäeläkkeitä. Tämä sopii huonosti työmarkkinoiden rakenteelliseen muutokseen, jossa erilaisten mikroyrittäjien ja alustatalouden työntekijöiden määrä kasvaa. Haavoittuviin väestöryhmiin kuuluvat erityisesti naiset, jotka tekevät pätkä- ja osa-aikaistöitä miehiä enemmän.

Euroopan Unionin jäsenvaltioista ei juuri löydy Suomen kaltaista lakisääteistä ja lähes kaikesta työstä kertyvää ansioperusteista eläketurvaa, joka säilyy läpi työuran. Monissa jäsenvaltioissa ei myöskään ole toistaiseksi varauduttu väestön ikääntymiseen rahastoimalla etukäteen pääomia.

Meillä työeläkemaksuja on rahastoitu tasaamaan esimerkiksi ikäluokkien koosta johtuvia vaihteluita. Nyt rahastoinnista keskustellaan muuallakin – kuten Saksassa – mutta kysymys on lähinnä siitä, onko myöhään parempi kuin ei milloinkaan.

Mihin seuraavaksi kiinnittää huomiota EU:n kehityksessä?

Sosiaaliturvan pitäisi kuulua kaikille, teki ihminen työtä sitten työn uusissa tai vanhoissa muodoissa. Alustatalous lisää yrittäjän ja palkansaajan väliin jäävien itsensätyöllistäjien määrää. Lisäksi työtä tehdään digitalisaation myötä yhä enemmän myös yli jäsenvaltioiden rajojen. Siksi sosiaaliturvan koordinointi jäsenvaltioiden välillä ja toisaalta ihmisten pysyminen sosiaaliturvan piirissä muuttuu yhä haasteellisemmaksi.

Lisäeläkkeet eivät pysty turvaamaan eläkkeiden riittävää tasoa Euroopan unionin noin 27 miljoonalle itsensätyöllistäjälle. Yrittäjien eläketurvan aito kattavuus ja riittävyys on mahdollista saavuttaa kansalliseen ja pakolliseen sosiaalivakuutukseen kiinnittyvillä ratkaisuilla. Sama koskee myös työmarkkinoiden muita väliinputoajaryhmiä, jotka eivät pysty säästämään itse tai eivät pääse useissa EU-maissa välttämättä lainkaan työnantajien tarjoamien lisäeläkkeiden piiriin. Erilaisten eläketurvan muotojen tulee mahdollistaa työvoiman liikkuvuus EU:n sisämarkkinoilla.

EU:n omien varojen kehittäminen monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä tai rinnalla ei saa johtaa sosiaaliturvarahastoihin vertautuvien pääomien verottamiseen rahoitusmarkkinaverolla, vaikka jotkut jäsenvaltiot ovat jo näin kansallisesti päättäneet.

Pitkään EU:ssa pohdittu rahoitusmarkkinavero (FTT) voisi johtaa myös eläkkeiden verottamiseen. Se saattaisi toteutuessaan aiheuttaa suomalaisille työnantajille ja palkansaajille eläkemaksujen korotuksia tai eläkeleikkauksia, koska työeläkesijoituksista maksettavan veron aiheuttamat kulut pitäisi kattaa tavalla tai toisella.

Pääomamarkkinaunionin syventyminen ja vihreän siirtymän sääntely eivät saa johtaa Suomen työeläkevakuuttajien vertautumiseen sisämarkkinoiden finanssisektorin toimijoihin, kuten pankki- ja vakuutussektoriin ja lisäeläkerahastoihin. Suomen etu on, että voimme päättää lähtökohtaisesti useissa sääntely- ja verokysymyksissä itse lakisääteisten eläkkeittemme kohtalosta. Siitä kannattaa pitää edelleen kiinni.

Paluun vuonna 2024 tekevä talouspolitiikan vuotuinen EU-ohjausjakso määrittelee erilaiset tarkastuspisteet ja myös komission sekä neuvoston suositukset jäsenmaiden työllisyys- ja talouspolitiikkaan. Ohjausjakson painopisteet ovat muuttuneet viime vuosina. On olennaista, että eläkkeiden riittävyys ja niiden sosiaalinen merkitys käsitellään julkistalouden kestävyystavoitteiden rinnalla.

Työurien pidentämiseen tarvitaan jatkossa paljon enemmän ikääntyneiden ja myös osatyökykyisten panosta. Vanhenevan Euroopan menestyksen takeena ovat pidentyvät työurat ja laaja osallistuminen työmarkkinoille. Niitä koskevien tavoitteiden tulisi näkyä nykyistä paremmin myös ohjausjakson suosituksissa jäsenvaltioille.

Työeläkevarat on tarkoitettu työeläkkeiden rahoitusta varten. Siksi on perusteltua, että työeläkejärjestelmään tehdään julkisen talouden rakenteellista rahoitusasemaa parantavia muutoksia vain silloin, kun tämä on tarpeellista työeläkejärjestelmän oman kestävyyden kannalta. Talous- ja rahaliiton uudistaminen tulee toteuttaa pitkällä aikavälillä unionin nykyisiä toimivaltoja kunnioittaen. Näin päätösvalta myös sosiaaliturvakysymyksissä pysyy kansallisissa käsissä, eikä niihin voida vaikuttaa myöskään takaoven kautta.

Euroopan työikäinen väestö vähenee nykyisellään vuodesta 2024 eteenpäin (Ageing Report 2021). Se haittaa EU-maiden talouskasvua. Suomi ikääntyy ensimmäisten joukossa, mutta olemme myös valmistautuneet siihen. Valitettavasti monissa isoissa EU-maissa ei ole ymmärretty kansallisen ennakkorahastoinnin merkitystä lakisääteisten eläkkeiden rahoituksessa eli käytännössä vero- ja maksurahoitteisuuden pienentämisessä.

Nykyistä merkittävämpi osittainen eläkevastuiden rahastointi Suomen-mallin mukaan lisäisi isoissa jäsenvaltioissa eläkejärjestelmien resilienssiä, kun ne nyt nojaavat täysin vero- ja maksurahoitukseen. Rahastoinnin etu syntyy pohjimmiltaan pääoman tuotosta verrattuna työikäisen väestömäärän ansaitsemiin palkkoihin. Monet jäsenvaltiot ovat varsin myöhässä aikeineen.

EU:n tulee jatkaa Von der Leyenin komission tiellä. Se nosti esiin väestöpolitiikan ja ymmärsi, kuinka suuri merkitys sillä on, mutta jäsenvaltioiden etsimiä väestöpolitiikkaratkaisuja olisi pitänyt tukea vahvemmin. Toivottavasti tämä komission työ on vasta alku isommalle suunnanmuutokselle, joka voisi näkyä esimerkiksi EU-ohjausjakson ja myös komission pääosastojen toiminnassa.

Lisätietoja: