Työkyvyn arviointi

Jos henkilön työkyky on uhattuna tai se on heikentynyt, voi eteen tulla tilanne, jossa hänen työkykyään arvioidaan tarkemmin. Työeläkejärjestelmässä työkyvyn arviointia tehdään työeläkekuntoutusta, työkyvyttömyyseläkettä tai työuraeläkettä haettaessa.

Arvioinnissa kyse kokonaisharkinnasta

Työkyvyn arvioiminen on laaja-alaista, koska pelkkä henkilön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn arvioiminen ei riitä. Sen lisäksi on arvioitava hakijan ja työn yhteensopivuutta ja sitä, mikä olisi henkilön työkyky toisenlaisissa tehtävissä. Omaan työhönsä työkyvytön voi olla työkykyinen johonkin toiseen työhön.

Työeläkelainsäädännön mukainen työkyvyn arviointi perustuu kokonaisharkintaan. Siinä otetaan huomioon hakijan koko elämänhistoria, ikä, koulutus, työkokemus ja sosiaaliset tekijät, sekä sairauden, vian tai vamman aiheuttamat rajoitteet ja vielä mahdollisesti jäljellä oleva työkyky.

Jos hakijan toimintakyky ei riitä hänen aikaisemmassa ammatissaan ja työtehtävissään suoriutumiseen, ja todetaan uhka joutua yleiselläkin tasolla työkyvyttömäksi lähivuosina, voidaan työelämässä jatkamista tukea työeläkekuntoutuksen keinoin. Työeläkevakuuttajien tarjoama ammatillinen kuntoutus on aina ensisijainen vaihtoehto työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden.

Työkyvyttömyyden erilaiset määritelmät

Sekä työeläkekuntoutus että työkyvyttömyyseläke perustuvat lakiin. Työeläkevakuuttajien lisäksi myös Kela sekä liikenne- ja tapaturmavakuutuslaitokset myöntävät sekä ammatillista kuntoutusta että työkyvyttömyyseläkkeitä. Eri laeissa määritellään eri tavoin, mitä työkyvyttömyys tarkoittaa ja mitä siitä seuraa.

Työkykyä ja työkyvyttömyyttä arvioitaessa työkykyä peilataan lain määritelmiin ja henkilön mahdollisuuksiin jatkaa työelämässä. Työkyvyttömyys ei siis ole diagnoosi, vaan laissa määritelty juridinen käsite.

Työeläkelaissa on kolme erilaista työkyvyttömyyden määritelmää: osatyökyvyttömyys, täystyökyvyttömyys ja erikseen yli 60-vuotiaita koskeva ammatillinen työkyvyttömyys.

• Osatyökyvyttömän työkyvyn katsotaan heikentyneen vähintään kahdella viidesosalla.
• Täystyökyvyttömän työkyvyn katsotaan heikentyneen vähintään kolmella viidesosalla.
• Yli 60-vuotiaan työkykyä arvioidaan suhteessa hänen viimeksi tehtyyn työhönsä, jonka lisäksi huomioidaan työssäolon pitkäaikaisuus ja työstä selviytyminen.

Lisäksi julkisella sektorilla työkyvyttömyyden arviointi poikkeaa yksityisestä siten, että julkisaloilla työkyvyttömyyttä verrataan ihmisen omaan työhön ja ammattiin.

Omat määritelmänsä työkyvyttömyydelle on myös merimieseläkelaissa, tapaturmavakuutuslaissa sekä kansaneläkelaissa ja sairausvakuutuslaissa.

Työkyvytön sairaus- vai työeläkelain mukaan?

Suurimmat erot työkyvyttömyyden määritelmästä löytyvät sairausvakuutuslain ja työeläkelakien välillä.

Sairausvakuutuslaissa työkyvyttömyyden määritelmä on ammatillinen. Kun ihminen sairastuu niin, ettei hän pysty suoriutumaan omasta työstään, on hän oikeutettu saamaan kolmensadan päivän ajan Kelalta sairauspäivärahaa. Hänen katsotaan olevan tällöin ammatillisesti työkyvytön.

Jos sairaus on niin vakava tai kestää niin pitkään (yli vuoden yhtäjaksoisesti), että eläkkeen hakeminen tulee ajankohtaiseksi, työkyvyttömyyttä arvioidaan työeläkelakien mukaan. Tällöin henkilön työkykyä verrataan yleisesti mihin tahansa sellaiseen työhön, jota hänen voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Arvio työkyvystä voi siis muuttua, vaikka terveydentila pysyykin ennallaan. Tämä siis johtuu taustalla vaikuttavan lainsäädännön vaihtumisesta.

Asiantuntijalääkärin rooli työkyvyn arvioinnissa

Työeläkevakuuttajan tekemä työkyvyn arviointi perustuu aina työkyvyttömyyseläke-hakemukseen ja siihen liittyviin lausuntoihin. Työkyvystä tehtävän päätöksen tulee perustua lääketieteellisiin löydöksiin. Siksi arvio työkyvystä tehdään papereiden perusteella. Ratkaisun tekee ryhmä työeläkevakuuttajan asiantuntijoita, joista yksi on asiantuntijalääkäri eli vakuutuslääkäri.

Vakuutuslääkäri tekee kokonaisarvion hakijan työkyvyn heikkenemisestä ja jäljellä olevasta kyvystä hankkia toimeentuloa työstä. Arviossa käydään läpi eri hoitavien lääkärien lausunnot, sairauskertomukset ja muut hakijan sairaudesta ja sen hoitohistoriasta kertovat dokumentit. Vakuutuslääkäri arvioi näitä tietoja suhteessa lainsäädännön määrittelemiin etuuskriteereihin. Työkyvyttömyyseläkehakemuksen yhteydessä arvioidaan myös työkyvyttömyyden uhkaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa siihen työeläkekuntoutuksen keinoin.

Vakuutuslääkäri arvioi hakijan työssä jatkamisen edellytyksiä lääketieteen ja sosiaalivakuutuksen lainsäädännön näkökulmista. Hän osallistuu päätöksen valmisteluun yhtenä asiantuntijana juristien, kuntoutuksen asiantuntijoiden, eläkeratkaisijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa.

Yksittäisen hakijan tapausta myös verrataan aiempiin hakemuksiin ja ratkaisuihin. Tällä koetetaan varmistaa se, että ratkaisut olisivat samanlaisia kaikille samassa tilanteessa oleville ihmisille. Työeläkevakuuttajissa myös seurataan, millaisia päätöksiä muutoksenhakuelimet tekevät.

Hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin erot

Hoitavan lääkärin tehtävänä on toimittaa työeläkevakuuttajalle eläkepäätöstä varten tarvittavat tiedot. Hoitava lääkäri

• tutkii potilaan
• arvioi tämän toimintakykyä
• tekee diagnoosin
• järjestää tarvittavan hoidon ja laatii kuntoutussuunnitelman
• seuraa potilaan paranemista
• laatii lausunnon, jossa hän kuvaa potilaan tilanteen ja selviytymisen työssä.

Vakuutuslääkäri arvioi, täyttääkö hoitavan lääkärin kuvaus ne kriteerit, joita laki edellyttää työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseksi. Vakuutuslääkäri

• perehtyy hoitavien lääkäreiden lausuntoihin
• varmistaa, että potilas on tutkittu ja hoidettu asianmukaisesti
• varmistaa, että kaikkia hakijoita kohdellaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti
• arvioi, millaiseen työhön hakijan jäljellä oleva työkyky riittää tai ei riitä
• arvioi onko hakijalla yleisen työkyvyn arvion puitteissa työkyvyttömäksi joutumisen uhkaa lähivuosina ja voidaanko työeläkekuntoutuksella uhkaan vaikuttaa
• antaa lääketieteelliset perusteet työkyvyttömyydestä tehtävää päätöstä varten.

Lähde: Lääkäriliitto.

Lähes kaikilla vakuutuslääkäreillä on jokin erikoislääkärin tutkinto, ja he ovat tyypillisesti työskennelleet hoitavina lääkäreinä melko pitkään ennen vakuutuslääkärin tehtäviä. Monet vakuutuslääkärit työskentelevät samanaikaisestikin hoitavina lääkäreinä, mutta he eivät saa osallistua omien potilaidensa etuusasioiden käsittelyyn tai osallistua millään tavalla etuuden hakijan hoitoon.

Vakuutuslääkärin on lääketieteellisen osaamisensa lisäksi tunnettava sosiaalietuuksia koskeva lainsäädäntö ja lakien määrittämät kriteerit.

Sekä hoitavaa lääkäriä että vakuutuslääkäriä sitovat sama lääkärin etiikka ja velvoitteet. He molemmat hoitavat lakisääteistä tehtäväänsä.