Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2025

Onnistuminen suomalaisten työurien pidentämisessä on tärkeämpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin erityisesti väestön ikääntymisen takia. Työeläkekuntoutuksella eli työeläkevakuuttajien järjestämällä ammatillisella kuntoutuksella on työurien pidentämisessä merkittävä rooli.

Telan johdolla yhteistyössä työeläkealan ylilääkäreiden kanssa laadittu strategiapaperi Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2025 kuvaa toimintakentän muutoksen sekä kehittämisen paikat hoito- ja kuntoutusprosessissa ja työeläkekuntoutuksen keinovalikoimassa.

Työeläkekuntoutuksen tavoitteena on säästää työeläkemenoja ja auttaa kuntoutujaa jatkamaan työkyvylle sopivassa työssä. Kuntoutujista noin 2/3 jatkaa kuntoutusjakson jälkeen työssä. Yksilölle kuntoutus tarjoaa mahdollisuuden työhön ja parempaan toimeentuloon sekä aikanaan myös parempaan eläkkeeseen. Työeläkekuntoutuksen edellytyksistä ja siitä, kenelle se on tarkoitettu, on kerrottu tarkemmin Työeläkekuntoutuksella ehkäistään työkyvyttömyyttä -sivullamme. 

Tausta: Työkyvyttömyyden kehitykseen liittyy suurta epävarmuutta 

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä kääntyi nousuun vuonna 2018. Käänne katkaisi pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen, jonka taustalla oli pääasiassa hakemusmäärien vähentyminen. Kehitys uhkaa jatkua huonona pitkällä aikavälillä.  

Poikkeuksellisen korona-ajan vaikutukset suomalaisten terveyteen ja työkykyyn synnyttävät epävarmuutta. Ennakkotietojen mukaan vuonna 2020 sekä työkyvyttömyyseläkkeiden että työeläkekuntoutuksen hakemusmäärät ja myönnetyt etuudet vähenivät. Korona-aika myös vaikeutti kuntoutusprosessien läpiviemistä. 

Huomio mielenterveyssyihin 

Mielenterveysongelmat ja niistä masennus ovat nousseet yleisimmäksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syyksi. Mielenterveyshäiriöiden nykyistä tehokkaampi hoitokulttuuri ja varhainen tunnistaminen sekä reagointi työpaikoilla ovat avainasemassa työkyvyttömyyden perussyiden ratkaisemisessa. 

Kehittämiseen kannattaa panostaa 

Työkyvyttömyyseläkkeellä on yhteensä hieman alle 200 000 henkeä (työeläkkeellä 130 000). Työikäiset luokat pienentyvät jatkuvasti. Kutistuvalla kansakunnalla ei ole varaa hukata noin kolmannesta ikäluokista työkyvyttömyyseläkkeelle. Eläkeikien määrätietoinen nousu sekä työmarkkinoiden muutokset korostavat tarvetta työkykyä ja osaamista tukeviin uudistuksiin yhteiskunnassa. 

2020-luvulla on käynnissä useita merkittäviä työ- ja toimintakyvyn kehittämishankkeita sekä laaja-alainen sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Kansalaisten ehjä kuntoutuspolku ei edellytä osajärjestelmien yhdistämistä, vaan nykyistä parempaa ihmisten ohjautumista ja tiedonkulkua niiden välillä. Kuntoutuspolun kaikkien rastien tulee tukea työelämäyhteyttä huomioimalla yksilön henkilökohtaiset tarpeet.  

Seuraavassa kuvaamme kymmenen merkittävintä asiaa työeläkekuntoutuksen ja työkyvyn edistämiseksi.  

Työeläkekuntoutuksen vaikuttavuutta parannetaan 

Työeläkekuntoutuksen keinovalikoima on kehittynyt lainsäädännön, työelämän ja kansanterveyden muuttumisen myötä. Kuntoutuksen keinojen vaikuttavuutta tulee edelleen kehittää pitkäjänteisesti: tutkimuksen, toimijoiden osaamisen parantamisen sekä mahdollisten lakimuutosten kautta. 

Työeläkekuntoutusta käytetään silloin kun työkyvyttömyyden uhka sairauden vuoksi on todettavissa. Sairauden aiheuttamat työkyvyn rajoitteet eivät aina selitä työstä syrjäytymistä, vaan työpaikkaan liittyvät tekijät saattavat olla ratkaisevia.  

Nostamme esille viisi keinoa työeläkekuntoutuksen vaikuttavuuden parantamiseksi. 

1. Koulutus 

Työeläkevakuuttajien, Kelan ja ammatillisen kuntoutuksen palveluntuottajien on pystyttävä vastaamaan nykyistä paremmin työelämän osaamisvaateiden kasvuun. Täsmä- ja lisäkoulutuksen sekä uudelleenkoulutuksen vaikuttavuutta on tutkittava ja niiden käyttöä on lisättävä tutkimustiedon pohjalta. 

2. Työkokeilu 

Työkokeilusta on muodostunut tärkeä työeläkekuntoutuksen keino. Sen vaikuttavuutta tulee kehittää asettamalla työkokeiluille nykyistä tiukemmat ehdot työpaikalla lisäksi tehtävistä toimenpiteistä. Parhaassa tapauksessa työpaikan eläkkeelle työntävät tekijät tulisi ratkaista jo ennen kuntoutukseen hakeutumista. 

3. Etäkuntoutus 

Etävälineet voivat helpottaa kuntoutustoimien integroimista työpaikkatasolle. Työeläkevakuuttajien ja ammatillisen kuntoutuksen palveluntuottajien täytyy kehittää etäkuntoutuksen laatua ja toimenpiteiden onnistumisen seurantaa. Kuntoutujien tietotaito ja digitaalisten palveluiden käyttömahdollisuudet ja tulee myös ottaa huomioon. 

4. Uusi toimintamalli 

Sijoita ja valmenna -malli edustaa uutta ajattelua, jossa työhön paluun tuki rakennetaan osaksi sairaudenhoitoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Työeläkeala hyödyntää mallia yhä enemmän työeläkekuntoutuksessa. Mallin käyttöönottoa tulee edistää laajasti koko yhteiskunnassa ja tulevaisuuden sote-keskusten toiminnassa. 

5. Uudistamistyö 

Kuntoutuksen uudistaminen ei saa pirstaloitua liiaksi erilaisiin kehittämishankkeisiin. Sosiaaliturvauudistuksessa tulee edistää kunnianhimoisesti työnteon kannustimien parantamista. Lisäksi pitää pyrkiä katkaisemaan tosiallisesti työkyvyttömien työttömien eläkehakukierre ja ohjata heitä varhaisen kuntoutuskartoituksen kautta toimenpiteiden piiriin. 

Tartutaan hoito- ja kuntoutusprosessin heikkoihin lenkkeihin 

Hoito- ja kuntoutusprosesseja tulee kehittää määrätietoisesti ehjien ja yhdenvertaisten kuntoutuspolkujen varmistamiseksi. Kehittämisen paikat kiteytyvät mahdollisimman varhaiseen työkyvyttömyyden uhan tunnistamiseen terveydenhuollossa ja työhön paluun tukemiseen sekä tiedonkulun parantamiseen. 

Mielenterveyden suunnanmuutoksen aikaansaaminen on olennainen tekijä työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämisessä. Haitat kasaantuvat usein iän myötä, minkä lisäksi ongelmista muodostuu ylisukupolvisia ketjuja. 

Nostamme esille viisi keinoa hoito- ja kuntoutusprosessin tehostamiseksi.

1. Suunnitelma 

Hoito- ja kuntoutussuunnitelman on oltava realistinen ja ajan tasalla, jotta työhön paluu onnistuu. Suunnitelmien tulisi olla pakollisia, kun kuntoutustuki eli määräaikainen työkyvyttömyyseläke myönnetään. Pakollisuus on kirjattava lakiin. 

2. Mielenterveys 

Mielenterveyshäiriöiden varhainen tunnistaminen on tärkeää ja viiveetön hoitoon pääsy on taattava sekä työikäisille että lapsille ja nuorille tukien perheitä ja varhaiskasvatusta. Osuva diagnostiikka ja alkuvaiheen intensiivisen hoidon kehittäminen ovat keskeisessä roolissa ongelmien ratkaisussa. 

3. Automatiikka työkyvyn seurannassa 

Eri väestöryhmien kuntoutustarpeet pitää tunnistaa varhain. Tätä voitaisiin edistää lisäämällä lakisääteisiä työkyvyn tarkistuspisteitä. Nykyisen sairauspoissaolopäivien 30–60–90-pisteiden jälkeen tulisi olla vielä yksi tarkistuspiste, jossa lääkäri ottaa kantaa työhön paluun mahdollisuuksiin. Myös sähköisen B-lausunnon käyttöönotto tukisi kuntoutuksen tarpeen arviointia. 

4. Lääkärit 

Lääkäreiden pohjakoulutuksessa sekä täydennyskoulutuksen avulla on huolehdittava, että lääkärinlausunnot sisältäisivät selkeän toiminta- ja työkyvyn kuvauksen. Tämä vahvistaisi yksilöille sopivien kuntoutustoimenpiteiden valikoitumista. 

5. Tiedonkulku 

Kuntoutuspäätöksien tekemiseen tarvittavan tiedon tulee siirtyä saumattomasti terveydenhuollon yksiköiden, tulevaisuuden sote-keskuksien, työvoimapalveluiden ja ammatillisen kuntoutuksen järjestäjien eli työeläkevakuuttajien, Kelan sekä liikenne- ja tapaturmavakuutusyhtiöiden välillä. 

Faktat: Työeläkekuntoutus ja työkyvyttömyys lukuina 

Lisätietoja