Sijoitustoiminnan merkitys
Sijoitustoiminnalla ja siitä saatavilla tuotoilla on iso merkitys suomalaisessa työeläkejärjestelmässä. Osa kunakin vuonna perityistä työeläkemaksuista rahastoidaan tulevia vuosia varten, ja rahastoidut varat sijoitetaan rahoitusmarkkinoille. Sijoitustoiminnan tarkoituksena on alentaa nykyisiä ja tulevaisuudessa perittäviä työeläkemaksuja.
Tämän sivun sisältö
Sijoittaminen osana eläkejärjestelmää alkuajoista saakka
Kun yksityisalojen työntekijöiden eläkejärjestelmä luotiin 1960-luvun alussa luotiin, sen perustaksi otettiin osittainen rahastointi. Sen mukaisesti osa kunkin vuonna kerättävistä työeläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan tulevia eläkkeitä varten, ja loppuosa käytetään kyseisenä vuonna maksettavien eläkkeiden rahoitukseen. Näin on siis tehty järjestelmän alkuajoista saakka.
Vastaavasti osa kunakin vuonna maksettavista työeläkkeistä katetaan aiemmin rahastoiduista varoista ja niiden tuotoista.
Myös julkisaloilla on käytössä puskuriluonteiset rahastot, jotka on otettu pääosin käyttöön 1990-luvun vaihteessa. Näihin rahastoihin on aikoinaan kerätty osa vuosittaisista eläkemaksuista talteen tuleviin eläkemenoihin varautumiseksi. 2010-luvun aikana sekä kunta-alan että Valtion Eläkerahaston keräämiä puskurirahastoja on alettu purkaa eläkkeiden maksuun.
Sijoitustoiminta alentaa työeläkemaksua
Työeläkevarojen rahastoinnin ja rahastoitujen varojen sijoittamisen tarkoituksena on alentaa työntekijöiltä ja työnantajilta perittäviä työeläkemaksuja – nyt ja tulevaisuudessa. Kun osa eläkkeiden rahoituksesta voidaan kattaa rahastojen ja niille saatujen sijoitustuottojen avulla, voidaan työeläkemaksu pitää matalammalla tasolla kuin mitä eläkemeno edellyttäisi.
Sijoitusten tuotoilla ei ole vaikutusta maksettaviin eläkkeisiin, eivätkä mahdolliset huonot sijoitukset pienennä työeläkkeitä. Sijoitustuotot vaikuttavan vain siihen, paljonko eläkkeiden rahoittamiseksi on kerättävä työeläkemaksuja työnantajilta ja työntekijöiltä.
Ilman sijoitusvaroja ja niiden tuottoja yksityisalojen työeläkkeisiin olisi esimerkiksi vuonna 2023 pitänyt kerätä noin 1,2 miljardia euroa toteutunutta enemmän. Palkoista olisi siis pitänyt periä noin 1,5 prosenttiyksikköä enemmän työeläkemaksuja kuin mitä todellisuudessa perittiin.
Työeläkevarojen sijoittamisen tarkoitus on siis turvata työeläkkeet mahdollisimman matalalla työeläkemaksun tasolla. Näin myös tuetaan työllisyyttä, sillä työeläkemaksut muodostavat osan työllistämisen sivukuluista.
Korkoa korolle -ilmiö tuottojen apuna
Säästämisen yhteydessä esiintyvä termi ”korkoa korolle” pätee myös työeläkevarojen sijoittamisessa. Sijoituksille kertyy ajan kuluessa tuottoa, sekä alun perin sijoitetulle pääomalle että edellisten vuosien tuotolle. Näin ollen tuotot voivat siis kasvaa, vaikka uutta pääomaa ei sijoitettaisikaan. Tätä kutsutaan korkoa korolle -ilmiöksi.
Kun työeläkejärjestelmässä sijoitukset tehdään vuosikymmenten mittaiselle aikajänteelle, on korkoa korolle -ilmiöllä suuri merkitys tuottojen muodostumisessa.
Aikahorisontti ulottuu vuosikymmenten päähän
Työeläkesijoittamisen aikahorisontti ei ole yksi kvartaali tai vuosi, vaan pidemmän aikavälin – vuosien, jopa vuosikymmenten – mittainen. Siksi myös sijoitustoiminnan tuottoja kannattaa arvioida pidemmällä aikajänteellä.
Yksi huonosti sujunut vuosineljännes tai kokonainen vuosikaan ei ole järjestelmän kestävyyden kannalta kohtalokas. Lyhyen ajanjakson aikana syntyneet tuotot kertovat enemmän kyseisen aikavälin markkinaolosuhteista kuin työeläkevakuuttajien sijoitussuunnitelmien kestävyydestä ja toimivuudesta.
Työeläkesijoitusten tuotot vaihtelevat vuosittain – välillä hyvinkin paljon. Tuotot ovat kuitenkin olleet pääosin positiivisia: viimeisen 20 vuoden (2004–2023) aikana on ollut vain neljä negatiivisen tuoton vuotta. Nekin kuuluvat sijoitusmarkkinoiden luonteeseen, erityisesti osakkeissa.
Työeläkevaroista ja niiden tuotoista on olemassa vertailukelpoista tietoa vuodesta 1997 alkaen. Jos sijoitustuottoja tarkastellaan tästä vuoden 1997 alusta vuoden 2023 loppuun ulottuvalla jaksolla, on koko toimialan keskimääräinen vuotuinen nimellistuotto ollut 5,8 prosenttia. Kun inflaation eli kuluttajahintojen nousun vaikutus poistetaan tästä nimellisestä tuotosta, päästään vastaavalla ajalla 3,8 prosentin vuotuiseen reaalituottoon.
Vastaavasti viimeisen kymmenen vuoden (2014–2023) ajalta on keksimääräinen vuotuinen nimellistuotto ollut 5,5 prosenttia ja reaalinen 3,5 prosenttia. Viimeisen viiden vuoden ajalta (2019–2023) keskimääräiset tuotot ovat puolestaan 6,4 prosenttia nimellisesti ja 2,9 prosenttia reaalisesti.
Eläketurvakeskus tekee työeläkkeiden kehityksestä ja eläkejärjestelmän kestävyydestä pitkän aikavälin laskelmia. Syksyllä 2016 julkaistuissa laskelmissa Eläketurvakeskus reagoi heikkoihin sijoitusnäkymiin ja erityisesti matalaan korkotasoon alentamalla työeläkejärjestelmän kestävyyslaskelmissa käytettyä reaalituotto-olettamaa aiemmasta 3,5 prosentista 3,0 prosenttiin seuraavan kymmenen vuoden ajalle. Keväällä 2019 julkaistuissa laskelmissa reaalituotto-olettama alennettiin 2,5 prosenttiin vuosille 2019–2028, jonka jälkeen olettama palaa 3,5 prosenttiin. Uusimmissa, lokakuussa 2022 julkaistuissa laskelmissa Eläketurvakeskus jatkoi 2,5 prosentin reaalituotto-olettamaa vuoteen 2031.
Jos edellä kerrottua pitkän aikavälin tuottoja (vuodesta 1997 alkaen) verrataan tähän tuotto-olettamaan, on se ylitetty sekä 2,5 että 3,5 prosentin olettaman näkökulmasta.
Karkeasti voidaan sanoa, että mikäli rahastot tuottavat pitkällä aikavälillä keskimäärin tuotto-olettaman verran, ei nykyiseen työeläkemaksusuunnitelmaan tarvita muutosta. Mikäli rahastojen pitkän aikavälin keskimääräinen tuotto heikkenee puoli prosenttiyksikköä, niin eläkemaksuja on nostettava yhden prosenttiyksikön ja toisin päin.
Sijoitustuottojen merkitys kasvaa tulevaisuudessa
Tälläkin hetkellä osa maksettavista työeläkkeistä katetaan eläkerahastoilla ja niiden sijoitustuotoilla. Kerätyt työeläkemaksut eivät ole enää vuodesta 2013 riittäneet yksityisaloilla maksettavien työeläkkeiden kattamiseen. Myös julkisilla aloilla tapahtui vastaava käänne vuonna 2017, jonka jälkeen eläkemenot ovat ylittäneet maksutulot.
Eläkemenojen ja maksutulojen erotus on katettu nimenomaan rahastoilla ja niiden sijoitustuotoilla: esimerkiksi vuonna 2023 eläkerahastoista käytettiin eläkkeisiin noin 5,7 miljardia euroa (yksityisillä ja julkisilla aloilla yhteensä).
Jatkossa yhä useampi eläke-euro maksetaan rahastoista, kun eläkemenot kasvavat vuosi vuodelta suuremmaksi kuin työeläkemaksuilla kerättävät tulot. Tämä on ollut yksi eläkerahastoinnin tarkoituskin.
Työeläkejärjestelmän kestävyyslaskelmissa on otettu huomioon nykyiset rahastot ja niistä saatavat tuotot.
