Miksi kaikki puhuvat nyt osallisuudesta?

Osallisuudesta puhutaan nykyään kaikkialla. Miten osallisuus, media ja eläkkeet liittyvät toisiinsa? Ainakin niin, että työeläkejärjestelmä perustuu osallisuuteen ja luottamukseen, ja samat asiat ovat mediankin ydinarvoja. Silti kumpikin kärsii myös luottamuspulasta.

Maria Veitolan vieraina ovat Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi ja toimitusjohtajamme Suvi-Anne Siimes. He puhuvat tässä jaksossa muun muassa siitä, miksi varhaiskeski-ikäiset vitsailevat jäävänsä 80-vuotiaana eläkkeelle ja nuoret taas haaveilevat jättävänsä työelämän nelikymppisenä. Luotammeko me enää toistemme osallisuuteen?

Työeläkejärjestelmä perustuu osallisuudelle

Podcastissä numero neljä toimitusjohtajamme Suvi-Anne Siimes ja Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi pohtivat toimittaja Maria Veitolan johdolla mediaa, osallisuutta ja eläkkeitä.

Veitolan mukaan eläkkeitä ja mediaa yhdistävät osallisuus ja luottamus. Jotta työeläkejärjestelmä toimisi, mahdollisimman monen ihmisen on osallistuttava siihen eli tehtävä töitä. Silloin järjestelmä pyörii ja rahaa riittää eläkkeisiin.

Kun jokainen on eläkejärjestelmässä vuorollaan antaja ja saaja, pitää luottaa siihen, että joku maksaa joskus omatkin eläkkeet eli osallistuu. Tiedonvälityksen yksi tehtävä on lisätä ihmisten välistä luottamusta eli osallisuuden tunnetta. Lisäksi se tarkoittaa tunnetta siitä, että voi vaikuttaa.

Siimes lisää, että eläkkeissä ja mediassa on samaa myös kielen luoman yhteisöllisyyden kautta.

Media ja osallisuus

Niemen mukaan toimituksessa puhutaan osallisuudesta, erityisesti miten juttuja vastaanotetaan ja että jutun pitäisi herättää jonkunlainen ajatus.

– Vastaanottavaisuus syntyy siten että tuntee luottamusta ja toisaalta osallisuutta vastaanottamaansa viestiin. Mietitään myös, kuinka yleisö saataisiin ymmärtämään, vaikka juttu sisältäisi jotain, mikä ei sen omaan maailmankuvaan kuulu.

Siimeksen mukaan median pitäisi lisätä osallisuuden tunnetta. Hän ajattelee asiaa taas kielen kautta:

– Kieli on ikään kuin sateenvarjo, se huoltaa ihmisten kykyä ymmärtää toisiaan. Siihen tarvitsee jaettua kuvaa todellisuudesta, jota mediat tuottavat järjestäytyneesti.

Hänen mukaansa kaikkien instituutioiden ja yksilöiden täytyy ansaita luottamuksensa joka päivä, ja kestää tarvittaessa tarkkakin läpivalaisu.

– Tässä mielessä median kriittisyys on tärkeää. Yhteenkuuluvuuden pitää rakentua jaetun ymmärryksen, yhteisten käsitteiden ja kielen kautta.

Myös Niemi korostaa yhteisesti jaettua tietoa ja kykyä kuunnella oman kuplan ulkopuolisiakin mielipiteitä.

Kuplista pois reaalimaailmaan

Samalla kun sosiaalinen media synnyttää erilaisia kuplia, se on Niemen mukaan myös politisoinut yhteiskuntaa uudelleen railakkaamman keskustelun kautta. Osa keskustelusta on hyvää ja rakentavaa ja osa hyvinkin polarisoitunutta.

Veitola kertoo rakentavansa itsekin tietynlaista kuplaa valitsemalla esimerkiksi digilehdestä haluamansa aiheet.

– Reaalimaailmassa ei voi työntää kaikkea vierasta ja epämiellyttävää pois. Elävässä elämässä tapahtuva yhteistyö on tärkeää yhteenkuuluvuuden ja toisten ihmisten ymmärtämisen näkökulmasta, koska siellä on karheutta. Siitä karheudesta juuri oppii tosi paljon, sanoo Siimes.

– Ihmiset ovat huolissaan, syntyykö joku näkymätön kupla ympärille, jota ei osaa hallita. On hyvä, että pohditaan, jääkö nyt jotain sen takia näkemättä ja huomiotta, sanoo Niemi.

Kantavatko nuoret firettäjät vastuunsa?

Viime vuosina on puhuttu FIRE-ilmiöstä (financial independence, retire early), jossa nuoret pyrkivät eläköitymään jo 40-vuotiaina pienillä menoilla ja sijoittamisella. Eikö työntekoa koeta enää merkitykselliseksi?

– Työnteon merkitys on kasvanut. Nuoret eivät halua tehdä sellaista työtä, joka ei tunnu heistä itsestä merkitykselliseltä. Suomessakin on paljon kehittämisen varaa työelämässä ja tavassa tehdä töitä, ja siinä paljonko työpaikoilla annetaan tilaa erilaisille ihmisille, sanoo Siimes.

Niemen mukaan työelämän muutosta tarvitaan, mutta hän pitää kestävyysvajetta vakavampana asiana.

– Huomaavatko firettäjät myöhemmin, että taakka vastuunkannosta on liian suuri ja se vaikuttaa heidän elintasoonsa? Tähän meidän tulisi mediana hakea lukijoille vastauksia.

Siimeksen mukaan usein ajatellaan, että nuorten pitäisi sopeutua. Mutta vanhempienkin ihmisten täytyy osata sopeutua ja antaa tilaa nuoremmille ja pysyä samalla myös itse mukana yhteiskunnassa.

– On paitsi rahallisia myös henkisiä taakkoja, joita ei saisi vain sysätä nuoremmille, sanoo Siimes.

Niemi toteaa, että sukupolvien välisen vastakkainasettelun sijaan kyse onkin siltojen rakentamisesta. Sekä siitä, millainen Suomi on tulevaisuudessa. Tämä peruskysymys liittyy moniin muihinkin asioihin kuin eläkkeisiin ja pelkkään rahaan.