Kuka päättää sinun eläkkeistäsi?

Eläkkeet ovat kuuma aihe koko Euroopassa, kun väestö ikääntyy ja kestävyysvajeet vaativat paikkaamista. Suomalaiset päättävät eläkkeistään itse, eikä EU tee sitä meidän puolestamme. Miksi suomalaiset haluavat pitää kiinni omasta päätöksenteosta?

Maria Veitolan vieraina ovat erityisasiantuntijamme Janne Pelkonen ja Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Aku Aarva.

Eurooppalainen eläkepolitiikka tähtää lisäeläkkeisiin

Viidennen Sillanrakentajat-podcastin aihe on EU ja eläkkeet. Miten EU ja eläkkeet liittyvät toisiinsa? Onko suomalainen eläkemalli harvinaisuus EU:ssa? Miten väestön ikääntyminen Euroopassa vaikuttaa eläkejärjestelmiin? Muun muassa näihin kysymyksiin etsivät vastauksia erityisasiantuntijamme Janne Pelkonen ja Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Aku Aarva toimittaja Maria Veitolan johdolla.

Kun Suomi liittyi Euroopan yhteisöön, sovittiin että työeläkejärjestelmä on EU:n vakuutusalaa koskevan rajat ylittävän kilpailun ja sitä sääntelevän henkivakuutuslainsäädännön ulkopuolella. Perusteena tälle EU-oikeudelliselle asemalle on työeläkejärjestelmän sosiaaliturvaluonne.

Suomi päättää itse eläkejärjestelmän mallista ja määrittelystä. Vaikka EU on lisännyt taloudellista ohjausta, lisäksi eläkevaroista päätetään kansallisesti. Päätösvalta myös sijoitustoiminnan riskinottokyvystä on merkittävä asia, sillä varoilla on tärkeä tehtävä työeläkkeiden rahoituksessa.

Pelkosen mukaan asiaa voi lähestyä siitäkin näkökulmasta, että vajaa puolet eli noin 90 miljardia euroa Suomen eläkerahastoista on sijoitettu euroalueelle. Eurovaluutan vakaus on olennaista rahastojen suotuisalle kehitykselle ja eläkeläisten ostovoimalle.

Euroopan harmaa tsunami

Aarva toteaa, että erilaisten eläkejärjestelmien harmonisointi olisi vaikeaa Euroopassa. Mutta mitä tapahtuu kun eurooppalaiset vanhenevat? Se aiheuttaa vaikeuksia järjestelmien kestävyydelle. Eräänlainen harmaa tsunami pyyhkäisee koko mantereen yli.

– Pysäyttävä fakta: yhdenkään jäsenvaltion väestö ei pysy omin keinoin samana. Eli yhdenkään jäsenvaltion syntyvyys ei riitä väestön ylläpitämiseen, toteaa Pelkonen.

Eläkejärjestelmiä uudistetaan väestön vanhenemisen takia mutta myös finanssikriisit ajavat muutoksia. Rahastoinnin avulla pystytään varautumaan eläkevastuisiin etukäteen. Alhainen korkotaso yhdistettynä joustamattomaan vakavaraisuuskehikkoon on voinut tuottaa ongelmia eläkesijoittajille eri jäsenvaltioissa. Suomessa on pystytty määrittelemään tuottavuuden ja turvaavuuden rajat kansallisesti.

Yksilön vastuuta pyritään kasvattamaan

Suomalainen järjestelmä eroaa isompien jäsenvaltioiden järjestelmistä esimerkiksi toimeenpanoltaan. Eri maiden eläkemallit ovat yleensäkin maakohtaisia. Suomessa myös painotetaan jaettua vastuuta yksilön sijaan.

Pelkosen mukaan Euroopan eläkepolitiikassa suuntana ovat lisäeläkkeet, missä on myös mahdollisuuksia EU:n toimivallan näkökulmasta. Komission lainsäädäntöputkessa onkin tulossa eurooppalaisille yksityinen standardisoitu eläkevakuutus.

Lisäeläkkeet täydentävät toimeentuloa mutta samalla yksilön riski kasvaa.

– Kuinka pitkälle eläketurvalla voidaan tällä tavalla pelata ja hakea tuottoja erityisesti työmarkkinoilla haavoittuvien väestöryhmien kohdalla? kysyy Pelkonen.

Uudistuksia vasta pakon edessä

Mercerin indeksin mukaan suomalainen eläkejärjestelmä on maailman kolmanneksi paras. Suomen vahvuuksia ovat luotettavuus ja läpinäkyvyys.

Eläkejärjestelmiä koskevat ratkaisut ovat yleensä kansallisia, eikä mallia oteta muista maista. Suomi on kuitenkin tehnyt esimerkiksi Hollannin kanssa yhteistyötä, jossa on suunniteltu eläkeuudistusta jo kauan. Vielä siihen ei ole ryhdytty.

Ilmeisesti koska siellä asiat ovat lopulta rahoituksen näkökulmasta liian hyvin, arvioi Pelkonen.

– Kaikki vastuut on katettu, ja eläkerahastopotti on noin 1,5 biljoonaa euroa.

Eläkeuudistukset kumpuavat lähinnä rahoitukseen liittyvistä ongelmista. Aarvan mukaan uudistuksiin liittyy usein epämiellyttäviä päätöksiä, joten niitä tehdään vasta kun on aivan pakko.

Pelkonen ja Aarva ovat samaa mieltä siitä, että EU on olemassa vielä sadan vuoden päästä. Kauppaprotektionismin ja autoritääristen hallintomallien levitessä Pelkonen toivoo EU:lle globaalin yhteistyön ja vapaakaupan puolustajan roolia tulevaisuudessa.

– Haluaisin että EU on ensimmäinen kiltti suurvalta, sanoo Aarva.