Kuka katsoo sadan vuoden päähän?

Yrityksissä keskitytään kvartaaleihin, puolueissa vaalikausiin, mutta eläkkeiden rahoituksessa ja maksuissa on kyse vuosikymmenistä. Miten eläkkeitä voidaan suunnitella 70 vuoden päähän kestävästi? Miltä maailma näyttää sadan vuoden päästä tästä, ja elämmekö silloin kaikki satavuotiaiksi? Sillanrakentajien kolmannessa jaksossa katsotaan tulevaisuuteen, maailman megatrendeihin ja Suomen päiväkoti-ikäisten eläkkeisiin.

Maria Veitolan vieraina ovat analyytikkomme Kimmo Koivurinne ja Sitran ennakointi- ja strategiatoiminnoista vastaava johtaja Paula Laine, joka uskoo muun muassa siihen, että iästä tulee tulevaisuudessa politiikan suuri kysymys.

Ennakointi pohtii tulevaisuuden erilaisia kehityskulkuja

Sillanrakentajien kolmannessa jaksossa analyytikkomme Kimmo Koivurinne ja Sitran ennakointi- ja strategiatoiminnoista vastaava johtaja Paula Laine katsovat tulevaisuuteen ja megatrendeihin toimittaja Maria Veitolan johdolla.

Miksi tulevaisuuden ennakointi on vaikeaa? Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta on tiedetty jo kauan, mutta miksemme ole muuttaneet toimintaamme?

Laine korostaa, että ennustaminen ja ennakointi pitää erottaa toisistaan.

– Ennustaminen on vaikeaa, koska on tavallaan löydettävä oikea vastaus. Sen sijaan ennakoinnin tavoite ei ole antaa yhtä oikeaa vastausta, vaan pohtia, mitä erilaisia kehityskulkuja tulevaisuuteen voisi liittyä. Kysytään voisiko asia mennä näin?

Myös muutosten tekeminen arjessa on vaikeaa muun muassa polkuriippuvuuden ja mahdollisten eturistiriitojen takia. Muutos vaatii toimijuutta ja vaivaa.

Laineen mukaan suomalaisten ajatusmaailmassa tapahtui muutos pakolaiskriisin jälkeen. Enää ei vain seurata iltauutisista mitä maailmalla tapahtuu, vaan ymmärretään, että on sellaisiakin megatrendejä, jotka tulevat Suomeen saakka.

Esimerkkiä Japanista?

Nyt ja tulevaisuuden työelämässä pärjäämisen ytimessä ovat uteliaisuus ja valmius oppia koko ajan uusia tietoja ja taitoja. Ollaanko sadan vuoden päästä loppuun asti töissä vai vieläkö ihmiset toivovat, että pääsisivät viettämään eläkepäiviään Espanjassa? kysyy Veitola.

– Tulevaisuudessa toimintakyky on tärkeämpää kuin ikä. Samalla hälvenevät kaikki rajat siitä, minkä ikäisenä on enää normaalia tehdä sitä tai tätä liittyy se sitten töihin tai harrastamiseen. Japani on hyvä esimerkki tällaisesta yhteiskunnasta, siellä on kehonrakennuskisoissakin luokka yli 80-vuotiaille, kertoo Laine.

Koivurinne puolestaan on valmistautunut työskentelemään melko pitkään.

– Elämän mielekkyyden pitäisi löytyä arjesta, hän toteaa.

Työhyvinvointi korostuu

Miten eläkejärjestelmä mukautuu olemaan oikeudenmukainen kaikille, jos toimintakyvyt ovat erilaisia?

– Nykyinen järjestelmä on suhteellisen oikeudenmukainen. On säädetty tietty eläkeikä, mutta on mahdollista työskennellä ikääntyneenäkin. Hyvinvoinnin merkitys tulee korostumaan entisestään töissä että pysyy toimintakykyisenä, toteaa Koivurinne.

– Tavallaan voi ajatella, että heitä, joilla on parempi toimintakyky, rankaistaan, jos heillä on velvoite olla pidempään töissä, sanoo Laine.

Hänen mukaansa perinteinen ajatus tietyssä kohtaa tulevasta eläkeiästä on yhä joillekin ihmisille ja ammattiryhmille tarpeen.

Suomalainen järjestelmä huomioi riskienhallinnan

On kahdenlaisia eläkejärjestelmiä: jakojärjestelmä ja täysin rahastoiva. Suomessa on käytössä näiden kahden välimuoto eli osittain rahastoiva järjestelmä. Miksi Suomessa on päädytty osittain rahastoivaan järjestelmään?

Koivurinteen mukaan tähän on monia syitä, mutta tärkein on riskienhallinta.

– Muun muassa talouden suhdanne- ja sijoitusriskit ovat pienemmät. Kun ajatellaan elämää ja eläkejärjestelmää sadan vuoden päähän, osittain rahastoiva järjestelmä on kaikkein paras.

– Pitkän aikavälin yhteiskuntasopimus tarkoittaa meidän nykyistä mallia, eli yli suhdanteiden ja sukupolvien riskiä tasoittavaa eläkejärjestelmää. Se on ollut kansainvälisissä vertailuissakin kärkikastia kun arvioidaan kestävyyttä ja läpinäkyvyyttä, sanoo Koivurinne.

Uudistumiskyky ratkaisee elinvoimaisuuden

Koko yhteiskunnan täytyy pysyä uudistumiskykyisenä tulevaisuudessa.

– Esimerkiksi ilmastonmuutos ja demokratian tila ovat yhteiskunnallisia haasteita, jotka täytyy ratkaista. Tavoitteena on tasapaino: jos pidetään hyvää huolta tästä koko yhteiskunnasta niin instituutiotkin pärjäävät, sanoo Laine.

Laine uskoo, että tällöin myös eläkejärjestelmän kaltaiset instituutiot voivat toimia tarkoituksenmukaisesti pitkälle tulevaisuuteen.

Laine ja Koivurinne ovat samaa mieltä siitä, että jos demokratia uudistuu, se säilyy vielä sadankin vuoden päähän.

– Uskon demokratiaan, mutta senkin pitää kehittyä vastaamaan nykyihmisten tarpeisiin, toteaa Koivurinne.