Selvitys kuolevuusperusteesta
Laskuperusteasiain neuvottelukuntamme ja sen alainen kuolevuusperustejaos ovat tehneet keväällä 2015 valmistuneen selvityksen työntekijäin eläkelain mukaisessa vakuutuksessa noudatettavan kuolevuusperusteen riittävyydestä ja sen muutostarpeista.
Kuolevuusperuste liittyy yksityisalojen työeläkejärjestelmän osittaiseen rahastointiin. Osa palkoista maksettavista työeläkemaksuista rahastoidaan tulevaisuudessa maksettavia vanhuuseläkkeitä varten. Rahastointitarve perustuu arvioon eliniän pituudesta eli siihen, miten pitkään vanhuuseläkkeitä tullaan maksamaan. Tähän puolestaan vaikuttaa se, miten pitkään keskimäärin eletään – toisin sanoen, milloin keskimäärin kuollaan.
Laskuperusteasiain neuvottelukuntamme ja sen alajaos seuraavat vuosittain kuolevuuden kehitystä ja vanhuuseläkeitä varten rahastoitujen varojen riittävyyttä. Keväällä 2015 valmistuneen laajan selvityksen mukaan sen hetkinen kuolevuusperuste ei vastannut todellista kuolevuutta. Ihmisten elinikä oli edeltävinä vuosina jälleen pidentynyt, minkä seurauksena myös eläkkeellä oloaika pitenee.
Uusi malli perustuu laajaan tutkimukseen
Aiempi kuolevuusperuste aliarvioi kuolevuuden tulevaa alenemista. Vanhempien ikäluokkien kuolevuus ei ole noudattanut aiempien perusteiden mukaista mallia väestössä eikä myöskään yksityisalojen työntekijöiden eläkejärjestelmän (TyEL) rahastoilla painotetussa kuolevuudessa. Vanhemmat ikäluokat ovat siis eläneet pidempään kuin on ennustettu. Lähivuosina väestön ikääntyessä juuri näiden ikäluokkien eläkevastuiden ennustetaan näin ollen kasvavan huomattavasti. Eri ikäryhmien välillä vallitseva ero on myös huomioitava kuolevuuden kehittymisessä.
Tämän havainnon perusteella kuolevuusperustemalli muutetiin 31.12.2016 alkaen kaksiosaiseksi, jotta ne voitiin sovittaa tarkemmin TyEL:n kuolevuusaineistoon ja tehtyyn kuolevuusennusteeseen. Kuolevuuden lähtötaso laskettiin vastaamaan uutta vuoden 2016 kuolevuusennustetta.
Mallin parametrit määrättiin aiemmasta poiketen sukupuolikohtaisesti. Kuolevuuden taso on ollut miehillä viime vuosina tappiollisempi, minkä vuoksi kuolevuuden taso alenee enemmän miehillä kuin naisilla. Ikäsiirtomalli säilytettiin aiemman kaltaisena, mutta elinajanodotteen kasvuoletus muutettiin vastaamaan paremmin viimeaikaisia väestö- ja TyEL:n aineistoja.
TyEL:n erityisperusteiden ikäsiirron on tarkoitus muuttua keskimäärin 1,7 vuotta kullakin syntymävuosikohortilla aiemman yhden vuoden sijaan. Ikäsiirtomuutoksen vuoksi täydennys kohdistui nuorempiin ikäluokkiin. Naisilla vuonna 1949 ja miehillä vuonna 1929 syntyneillä ja näitä vanhemmilla täydennys oli negatiivinen. Tämä aiheutui mallin kaksiosaisuudesta ja sillä korjattiin havaittujen vanhojen ikäluokkien ylijäämää.
Perustemuutos kasvatti vanhuuseläkevastuita noin neljällä prosentilla
Perustemuutos merkitsi sitä, että vanhuuseläkevastuut kasvoivat keskimäärin noin 4 prosenttia aiempaan tilanteeseen verrattuna. Täydennystarpeeksi arvioitiin noin 3 miljardia euroa. Laskelmissa huomioitiin myös vuoden 2017 alussa voimaan astunut eläkeuudistus. Sen mukaisesti kuolevuusperustemuutos kustannettiin aiemmasta laista poikenneella tavalla.
Muutos kustannettiin ensisijaisesti työeläkeyhtiöiden osalta tasoitusmäärällä; eläkekassat ja -säätiöt käyttivät tähän vakavaraisuuspääomaa. Sen jälkeen käytettiin osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun ylärajan laskemisen johdosta vapautuneita varoja. Tarvittaessa loppuosa kustannettiin tasausvastuusta. Täydennykseen käytetyt varat kuitenkin palautettiin tasausvastuuseen jättämällä tekemättä alan keskimääräiseen vakavaraisuuteen perustuva vanhuuseläkevastuiden korotus (iv1) riittävän monena vuonna.
Selvityksen valmistumisen aikaisten ennusteiden mukaan ensin mainitut varat riittivät kustantamaan muutoksen, mutta osakekurssien vaihtelulla on suuri vaikutus varojen riittävyyteen. Työeläkemaksua ei kuitenkaan ollut tarvetta korottaa tämän kuolevuusperustemuutoksen johdosta.
