Yrittäjän eläketurvan (YEL) kehittäminen

YEL-järjestelmän kehittämistarpeista käynnistettiin selvityshanke vuoden 2025 alussa. Edellisen kerran yrittäjän eläkelaki päivittyi vuoden 2023 alussa. Silloin lakimuutoksen tavoitteena oli vähentää alivakuuttamista ja siten parantaa yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvaa. Yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvaan liittyy edelleen haasteita.

Yrittäjäeläkkeen perusfaktoja ja erityispiirteitä on käsitelty tarkemmin toisessa tietopaketissamme. Siinä kerrotaan muun muassa eläkemaksun määräytymisestä ja työtulon määrittelystä.

1.Miksi yrittäjien eläkejärjestelmän kehittämistarpeita koskeva selvityshanke on käynnistetty?

Hallitus käynnisti arvioinnin YEL-järjestelmän kehittämistarpeista Pääministeri Orpon hallitusohjel-man kirjauksen mukaisesti. Selvityksen tavoitteena on kehittää yrittäjien eläkejärjestelmää. Vuonna 2023 voimaantulleen YEL:n päivityksen yhteydessä eduskunta myös edellytti, että valtioneuvosto selvittää yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmän laajemmat muutostarpeet ja kehittämistä jatketaan.

Selvityksessä kartoitetaan yrittäjän eläkemaksun ja eläkkeen perustana olevan työtulomäärittelyn ongelmia ja etsitään vaihtoehtoisia tapoja niiden ratkaisemiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama selvityshenkilö arvioi myös yrittäjäeläkkeiden rahastoinnin aloittamisen vaihtoehtoja ja muita tarpeellisia muutoksia yrittäjien eläkejärjestelmän kehittämiseksi.

Selvityshanke käynnistyi vuoden 2025 alusta ja se kestää marraskuun 2025 loppuun. Selvityshenkilönä toimii Eläketurvakeskuksen entinen toimitusjohtaja ja filosofian tohtori Jukka Rantala.

Yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvaa on tärkeää kehittää ja yrittäjäeläkkeiden rahoitusta vahvistaa, sillä kyse on kasvavasta työn muodosta. Yrittäjyys on saanut paljon uusia muotoja 2000-luvulla. Yk-sinyrittäjien, itsensätyöllistäjien ja osa-aikaisten osuus yrittäjistä on pitkällä aikavälillä kasvanut merkittävästi. Yrittäjiä oli Tilastokeskuksen mukaan Suomessa noin 320 000 vuonna 2023. YEL-vakuutettujen yrittäjien määrä oli vuoden 2023 lopussa noin 214 000. Yksinyrittäjien määrä on vaihdellut vuosittain 220 000:n ja 245 000:n välillä.

2. Miten YEL:iä on kehitetty lähivuosina?

2000-luvun julkisten kehittämishankkeiden ja työryhmien teemat voidaan tiivistää kolmeen merkittävään kokonaisuuteen. YEL-vakuutuksen kattavuuden näkökulmasta esillä ovat olleet alivakuuttaminen sekä vakuuttamisen ylä- ja alarajat. Näiden lisäksi yrittäjän työtulon joustavuus ja YEL-järjestelmän rahoituksen kestävyys ovat olleet esillä. Osaan haasteista on löydetty ratkaisuja ja lakimuutoksiakin on saatu aikaan, mutta varsinkin työtulon joustavuuteen, vakuutusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävään yritystoimintaan ja rahoituskysymykseen ei ole vielä löydetty toimivia keinoja.

Kahden edellisen hallituksen aikana huomio on ollut yrittäjien sosiaaliturvan parantamisessa ja alivakuuttamisen vähentämisessä eli siinä, että yrittäjien työeläkevakuutuksen pohjana oleva työtulo vastaisi paremmin lainsäädäntöä ja todellisen työpanoksen arvoa.

Vuoden 2023 alusta voimaan tullut lakimuutos tarkensi työtulon määrittelemistä. Lisäksi työeläke-vakuuttajille tuli uusi velvollisuus tarkistaa työtulo jatkossa kolmen vuoden välein. Lain päivityksen seurauksena yrittäjien työtulot ovat nousseet.

3. Mitä haasteita yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvaan liittyy?

Merkittävällä osalla nykyisiä ja uusia yrittäjiä lakisääteinen työeläkevakuutus on jäänyt lakiin näh-den vaillinaiseksi eli he ovat alivakuuttaneet itsensä. Tällöin myös yrittäjien muu sosiaaliturva on heikompi, koska se on sidottu heidän eläkkeensä määrittävän YEL-työtulonsa tasoon.

Monet yrittäjät kokevat YEL-työtulon jäykäksi ja valkeaselkoiseksi. Yrittäjä maksaa eläkemaksunsa työpanosta arvioivan työtulon pohjalta, jonka eläkevakuuttaja vahvistaa lainsäädännön mukaisesti. Työtulosuosituksen pitäisi käytännössä vastata yrittäjän tilalle palkattavan henkilön vuosipalkkaa, minkä lisäksi se perustuu muun muassa toimialan keskipalkkaan. YEL-työtulo ei reagoi kovin nope-asti muuttuneeseen ansiotasoon, koska työeläkevakuuttajan yrittäjälle antamaan työtulopäätökseen liittyvä jousto on nykyisellään rajoitettu lainsäädännössä.

Haaste on myös se, että toisin kuin työntekijöiden TyEL-järjestelmässä, yrittäjien eläkkeiden kattamiseen tarvitaan yhä kasvavissa määrin valtion tukea. Eläketurvakeskuksen ennakkotietojen mukaan valtion osuus vuonna 2024 jo lähes 530 miljoonaa euroa ja ennusteiden mukaan valtion osuus kasvaa entisestään. Valtion osuus maksetuista yrittäjäeläkkeistä on jo lähes kolmannes. Vielä vuosikymmen sitten osuus oli alle 10 prosenttia.

Merkittävin alijäämää synnyttänyt tekijä on vakuutettujen ikärakenteen ohessa se, että yrittäjäeläkkeitä varten ei ole kerätty rahastoja, kuten esimerkiksi työntekijöiden TyEL-järjestelmässä.

4. Mitä kilpailun tasapuolisuudella tarkoitetaan eläkevakuuttamisen näkökulmasta?

Ideana on, että lakisääteinen eläketurva on yrittäjien saatavilla samoilla kustannuksilla kuin työnte-kijöillä, mikä vahvistaa yrittäjien ja työntekijöiden yhdenvertaisuutta työmarkkinoilla. Työmarkki-noilla tehdään jatkuvia päätöksiä työn teon tuottamisen tavoista “tilaajien” ja “tuottajien” välillä. Kyse on myös tasapuolisuudesta vakuutettujen etuuksien näkökulmasta.

Työeläkevakuutusmaksu on merkittävä osa työhön kohdistuvista maksuista ja työn kokonaishinnas-ta. YEL-maksu perustuu keskimääräisen TyEL-maksun tasoon, jonka lisäksi myös eläke-etuudet ovat samat.

On tärkeää, että palkansaajana ja yrittäjänä tehty työ on samalla viivalla eläkemaksujen ja etuuksien suhteen. Työnantajan tulee aina maksaa kaikki lakisääteiset sosiaaliturvamaksut työntekijälle tosiasiassa maksetun palkan perusteella.

Myös yrittäjien tulisi olla keskenään tasavertaisia, eikä esimerkiksi YEL:n alivakuuttaminen saa tuo-da epäreilua kilpailuetua. Iso osa esimerkiksi kasvavasta osa-aikayrittäjyydestä jää tällä hetkellä suurelta osin lakisääteisen vakuuttamisen ulkopuolelle korkean YEL-alarajan vuoksi (9208,43 euroa vuonna 2025), kun työnantaja ja työntekijä maksavat työeläkemaksut hyvin pienistäkin työsuorituksista (70,08 euroa kuukaudessa 2025). Ero on siis noin yksitoistakertainen vuositasolla mitattuna.

5. Mitä vuoden 2023 alusta voimaan tulleen yrittäjän eläkelain muutoksen jälkeen on tapahtunut?

Lakimuutos velvoittaa työeläkevakuuttajia tarkastamaan YEL- työtulot säännöllisesti, jos siihen ei ole tehty merkittäviä muutoksia kolmeen vuoteen.

Laki määrittelee nykyisellään aiempaa tarkemmin tietoja, joiden perusteella työtulo arvioidaan. Näitä tietoja ovat toimialan palkansaajien mediaanipalkka, kaikki yrittäjän työpanoksen määrästä kertova tieto, kuten yrittäjätoiminnan laajuus, sekä yrittäjän ammattitaitoa ja työpanoksen arvoa kuvaavat tiedot.

Tarkoituksena on auttaa yrittäjää pitämään YEL-työtulo mahdollisimman hyvin hänen työpanos-taan vastaavalla tasolla yrittäjävuosien varrella.

Vuonna 2023 tarkistettiin alle 15 000 euroa/vuodessa suuruiset työtulot, jonka jälkeen tarkistukset siirtyivät korkeampiin työtuloihin. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan tarkistus tehtiin ensimmäisenä vuotena noin 58 700 yrittäjän työtuloon. Huomattavaa on, että kolmella neljäsosalla tarkistetuista työtuloa nostettiin. Tarkistetuista työtuloista 69 prosenttiin tehtiin 4 000 euron korotus, joka on lainmuutoksen siirtymäajalla voimassa olevan maksimikorotusrajan mukainen korotus.

YEL-vakuutuksia tarkistetaan tuoreen lakimuutoksen myötä oikealle tasolle, tämä yhdenmukaistaa pitkällä aikavälillä eläkevakuuttamista työn tekemisen eri tavoissa, ja lisää siten kilpailun tasapuoli-suutta yrittäjänä tai palkansaajana tehdyn samankaltaisen työn välillä. Eläke- ja sosiaaliturvan pitäisi pohjimmiltaan olla samanlaista ja yhtä hyvää riippumatta siitä, tehdäänkö työ yrittäjänä vai palkansaajana. Tämä on erityisen tärkeää työn ja työmarkkinoiden ollessa muutoksessa.
Alivakuuttamisen vähentäminen tarkoittaa yrittäjille keskimäärin parempia työeläkkeitä ja myös vahvempaa muuta sosiaaliturvaa, koska monet työuran aikaiset etuudet (työttömyys, sairaus, työ-kyvyttömyys, perhe-etuudet) on sidottu yrittäjän työtulon tasoon.

6. Mitä haasteita liittyy yrittäjäeläkkeiden rahoitukseen?  

Yrittäjäeläkkeen rahoitus poikkeaa työntekijöiden TyEL-järjestelmän rahoituksesta, sillä valtio rahoittaa yrittäjäeläkemenoja vuosittain merkittävästi budjettivaroista. Kaikki yrittäjiltä vuosittain kerättävät eläkemaksut menevät suoraan eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeisiin eikä niitä ole rahastoitu. Vuosittain kertyvä maksutulo ei myöskään riitä, vaan lisäksi tarvitaan merkittävää valtion tukea, jotta yrittäjille maksetut eläkkeet pystytään kattamaan.

Yrittäjäeläkkeissä rahoituksen alijäämää on ollut lähes koko järjestelmän olemassaoloajan 1970-luvulta asti. Valtion kustantama osuus yrittäjien työeläkkeiden rahoituksesta oli kasvanut vuoteen 2024 mennessä noin 530 miljoonaan euroon vuodessa. Tämä oli 30 prosenttia maksetuista yrittäjä-eläkkeistä. Vielä vuosikymmen sitten valtion osuus oli alle 10 prosenttia.

Vuoden 2023 alussa voimaantullut lakimuutos ei ratkaise yrittäjäeläkkeiden rahoitusvajetta, joka joudutaan kattamaan valtion budjetista. Vaikka alivakuuttaminen saataisiin poistettua kokonaan, se ei yksin ratkaisisi yrittäjäeläkkeiden rahoitusvajetta.

Ylipäänsä YEL-maksutulon kasvu pienentäisi valtion rahoitusosuutta eläkemenoista lyhyellä aikavälillä, mutta kasvattaisi sitä pitkällä aikavälillä. Maksutulon laskiessa tilanne olisi päinvastainen. Jos yrittäjäeläkkeitä varten saataisiin kerättyä rahastoja, nyt voimakkaassa kasvusuunnassa olevaa valtion osuutta voitaisiin hillitä pitkällä aikavälillä.

7.  Mitä rahastoinnin aloittaminen voisi tarkoittaa YEL-järjestelmän rahoituksen kestävyydelle?

Jos vertailukohtana pidetään työntekijöiden eläkejärjestelmää (TyEL), jossa rahastoinnista on tullut yhä tärkeämpää, niin YEL-järjestelmässä rahastoinnin puute on tullut yhä näkyvämmäksi. Rahastojen ansiosta eläkemaksu työntekijöiden eläkejärjestelmässä voidaan pitää alempana kuin jos eläkemenot rahoitettaisiin suoraan palkoista.

Kysymys YEL-rahastoinnin järjestämisen tavasta ja pohjimmiltaan siitä, kuka sen maksaa, on auki. Rahastoinnin aloittaminen on tässä vaiheessa hankalaa, koska yrittäjäeläkejärjestelmä on ollut olemassa jo yli viisikymmentä vuotta. Vaihtoehtoja on useita: nostaa valtion maksamaa osuutta ja rahastoida osa maksuista, nostaa yrittäjän eläkemaksua ja rahastoida osa maksuista tai jokin edellisen kahden yhdistelmä. Voi myös olla, että YEL-maksutulon pitkäaikainen kasvu mahdollistaisi rahastoinnin aloittamisen.

Valtiovarainministeriö on arvioinut rahastoinnin aloittamiseen vaadittavaksi pääomaksi jopa yhdeksän miljardia euroa, jos sitä lähdettäisiin toteuttamaan yhtä suurella rahastointiasteella kuin työntekijäeläkkeissä. Vaihtoehtoja on muitakin, kuten että rahastoja alettaisiin kerätä vähitellen.

Kaikkiin vaihtoehtoihin liittyy monia haasteita eri syistä. YEL-maksun taso on vahvasti poliittinen kysymys. Ainakaan osalla yrittäjistä ei ole halukkuutta maksaa korkeampaa YEL-maksua. Yrittäjän työeläkevakuutusmaksun (YEL) taso on vuodesta 1970 asti ollut sidottu samaan tasoon työntekijöiden työeläkevakuutusmaksun kanssa (keskimääräinen TEL/TyEL).

Valtion kohdalla rahastoinnin aloittamisessa kyse on rahan löytämisestä ja valtion tuen ajoittumisesta: lopulta päästäisiin pienemmillä kustannuksilla, koska rahastoidulle pääomalle saadaan tuottoa. Valtiolla on kuitenkin painetta julkisen talouden tasapainottamiseen lyhyellä aikavälillä.

8. Miten yrittäjien eläketurvaa voitaisiin työeläkealan mielestä parantaa?

YEL-vakuutuksen perusta on kunnossa, joten kaikkea ei tarvitse remontoida. Yrittäjäeläkkeiden kehittäminen ei saisi viedä pohjaa sosiaalivakuutuksen perusominaisuuksilta ja myös yrittäjien työ-eläketurvan kattavuudesta täytyy pitää huolta. Vapaaehtoisuus ei sovi lainkaan YEL-vakuutukseen, eikä se olisi hyvä asia työntekijöiden ja palkansaajien tasapuoliselle kohtelulle työmarkkinoilla.

Yrittäjäeläkkeiden pohjana olevan YEL-työtulon määrittämiseen liittyy paljon haasteita, joita yrittäjätkin ovat tuoneet esiin. Työeläkeala ehdottaa työtulon joustamattomuuden ja ymmärrettävyyden ratkaisemiseksi siirtymistä todellisiin ansioihin perustuvaan työtuloon.

YEL-työtulo perustuu tällä hetkellä yrittäjän laskennallisen työpanoksen arvoon ja työeläkevakuut-tajan tekemään työtulopäätökseen. Digitaalisuuden ja rekisteritiedon kehittymisen vuoksi on mah-dollista viimein siirtyä todellisiin ansioihin perustuviin eläkemaksuihin. Pohjimmiltaan tahtotilana tulisi olla YEL-vakuuttamisen mahdollisimman suuri reaaliaikaisuus kaikissa yritysmuodoissa.
Merkittävä hyöty yrittäjän näkökulmasta olisi YEL-maksujen reaaliaikaisempi ajoittuminen yrityksestä nostettuihin ansioihin. Tällä olisi vaikutusta YEL:n joustavuuteen, ymmärrettävyyteen ja todennäköisesti myös monimuotoisen yrittäjäkentän kokemuksiin eläkevakuuttamisen oikeudenmukaisuudesta. Se myös yksinkertaistaisi yrittäjäeläkejärjestelmän hallinnollista toimeenpanoa.

Työeläkeala haluaa samalla myös YEL-vakuuttamisen alarajan lähemmäksi TyEL:n alarajaa, mikä toisi
lisää yrittäjiä työeläketurvan piiriin. Tavoitteena tulisi olla riittävän työeläketurvan varmistaminen yrittäjyyden muuttuessa sekä vakuuttamisvelvollisuudesta huolehtiminen.

Kaikkia YEL:n haasteita ei voida ratkaista uudenlaisella työtulon määrittelyillä. Varsinkin YEL:n rahastoinnin aloittamisen mahdollisuudet pitäisi selvittää. Rahastoinnin aloittaminen voisi vahvistaa pitkällä aikavälillä yrittäjäeläkkeiden rahoitusta, aivan kuten on tapahtunut työntekijöiden eläkejärjestelmässä (TyEL). Sijoitustoiminnan korkoa korolle -efektillä on valtava voima, jota vain rahastoivat eläkejärjestelmät pystyvät hyödyntämään.

Päivitetty 26.3.2025