Yrittäjän eläketurvan (YEL) kehittäminen

Yrittäjän eläkelaki päivittyi vuoden 2023 alussa. Lakimuutoksen tavoitteena oli vähentää alivakuuttamista ja siten parantaa yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvaa. Muutos vie asteittain kohti tätä päämäärää. Yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvaan liittyy edelleen haasteita.

Yrittäjäeläkkeen perusfaktoja ja erityispiirteitä on käsitelty tarkemmin toisessa tietopaketissamme. Siinä kerrotaan muun muassa eläkemaksun määräytymisestä ja työtulon määrittelystä.

1. Miten yrittäjän eläkelaki muuttui vuoden 2023 alussa?

Yrittäjän eläkelaki päivittyi vuoden 2023 alussa. Yrittäjän eläkevakuuttaminen muuttui lopulta kohtalaisen vähän. Yrittäjän eläkevakuutuksen perustana oleva työtulo ei muuttunut käsitteenä. Lakimuutos tarkensi työtulon määrittelemistä. Kysymys on myös siitä, miten työtulo pidetään mahdollisimman hyvin yrittäjän työpanosta vastaavalla tasolla yrittäjävuosien varrella. Työeläkevakuuttajan uutena velvollisuutena on tarkistaa työtulo jatkossa kolmen vuoden välein.

Laki määrittelee aiempaa tarkemmin tietoja, jotka eläkevakuuttaja ottaa huomioon työtuloa vahvistaessaan. Näitä tietoja ovat toimialan palkansaajien mediaanipalkka, kaikki yrittäjän työpanoksen määrästä kertova tieto, kuten yrittäjätoiminnan laajuus, sekä yrittäjän ammattitaitoa ja työpanoksen arvoa kuvaavat tiedot. Huomioon voidaan ottaa tietoja yritystoiminnan kausiluonteisuudesta tai ympärivuotisuudesta, koko- tai osapäiväisyydestä, työntekijöiden määrästä, liikevaihdosta, laskutuspalveluyrityksen kautta laskutetuista palkkasuorituksista tai muista työpanoksen kannalta olennaisista seikoista. Myös yrittäjä voisi itse tarvittaessa täydentää yrittäjätoimintaansa kuvaavia tietoja ja esittää selvitystä, jos työtulossa tulisi huomioida myös muita, kuin eläkevakuuttajan työtuloa koskevassa ehdotuksessa jo huomioituja asioita. Yrittäjän työtulo vahvistetaan kokonaisarvion perusteella.

Päivitetyn lain mukaan työtulot nousevat yrittäjillä, joilla työtulo on kaukana heidän työpanoksensa arvosta. Nousu ei ole kuitenkaan nopea tai kerralla suuri, koska työeläkeyhtiö voi tarkistuksissaan muuttaa vuosittaista työtuloa korkeintaan kerralla 4 000 euroa/tarkastus kolmen vuoden välein. Kuukausittaisessa eläkemaksussa tämä tarkoittaa noin 85 euroa. Monessa tapauksessa työtulo saadaan oikealle tasolle pienemmälläkin tarkistuksella. Tämä maksikorotusta rajaava suojasäännös koskee niitä yrittäjiä, joiden vakuutus on ollut voimassa 1.1.2023, kun laki tuli voimaan. Rajoitus koskee työeläkevakuuttajan suosittelemaa työtuloa kahdella ensimmäisellä tarkastuskerralla.

2. Mitä vaikutuksia muuttuneella lailla on ollut?

Ensimmäiset lakimuutoksen mukaiset tarkistukset tehtiin vuonna 2023. Tarkistukset koskivat yrittä-jiä, joilla työtulo oli tuolloin alle 15 000 euroa vuodessa ja työtuloon ei ole tehty merkittävää koro-tusta edelliseen kolmeen vuoteen. Ensimmäisen vuoden tarkistukset koskivat lähes 56 000 yrittä-jää.

Vuonna 2023 työtulotarkistuksen kohteina olleista yrittäjistä noin 83 prosentilla (reilut 46 000) työtu-lo nousi. Noin 73 prosentilla vuosityötulo nousi tarkistuksen maksimimäärän 4 000 euroa. Vajaalla 14 prosentilla työtulo pysyi samana. Hyvin pienellä osalla työtulo laski tarkistuksen seurauksena. Hei-dän osuutensa jäi alle 0,5 prosenttiin. Vajaalla 3 prosentilla tarkistaminen oli kesken tai YEL-vakuutus oli päättynyt prosessin aikana. Tiedot käyvät ilmi vuoden 2023 lopussa kerätyistä luvuista.

Tarkistukset jatkuvat vuosina 2024 ja 2025 korkeampien YEL-työtulojen osalta ja jatkossa kolmen vuoden välein. Myöhemmin on nähtävissä, miten YEL-työtulojen kokonaismäärä ja maksukertymä lopulta kehittyvät lain täsmennyksen jälkeen.

3. Mitä haasteita yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvaan liittyy?

Merkittävällä osalla nykyisiä ja uusia yrittäjiä lakisääteinen työeläkevakuutus on jäänyt lakiin nähden vaillinaiseksi eli he ovat alivakuuttaneet itsensä. Tällöin myös yrittäjien muu sosiaaliturva on heikompi, koska se on sidottu heidän eläkkeensä määrittävän YEL-työtulonsa tasoon.

Alivakuuttaminen on osittain johtanut myös siihen, että valtion kustantama osuus yrittäjien työeläkkeiden rahoituksesta on kasvanut ja oli esimerkiksi vuonna 2022 noin 400 miljoonaa euroa. Valtion osuus maksetuista yrittäjäeläkkeistä oli tuolloin 30 prosenttia. Vielä vuosikymmen sitten osuus oli alle 10 prosenttia. Eläketurvakeskus ennakoi valtio-osuuden olevan jo noin 600 miljoonaa euroa vuonna 2026. Merkittävin alijäämää synnyttänyt tekijä on se, että yrittäjäeläkkeitä varten ei ole kerätty rahastoja.

Suomi oli 1970-luvulla aikaansa edellä verrattuna moniin muihin valtioihin siinä, että yrittäjät sisällytettiin lakisääteiseen eläkejärjestelmän turvan piiriin. Sääntelyn kehittäminen on ajan saatossa jäänyt vähemmälle. Vuoden 2023 alusta voimaan astunut lakimuutos oli askel oikeaan suuntaan alivakuuttamisen vähentämisessä.

Yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvaa on tärkeää kehittää ja yrittäjäeläkkeiden rahoitusta vahvistaa, sillä kyse on kasvavasta työn muodosta. Yrittäjien määrä on pysynyt vakaana ja yrittäjyys on saanut paljon uusia muotoja koko 2000-luvun, kun taas esimerkiksi maatalousyrittäjien määrä on vähentynyt. Yksinyrittäjien, itsensätyöllistäjien ja pienyrittäjien osuus yrittäjistä on kasvanut merkittävästi. Yrittäjien määrä yhteensä on pysytellyt 330 000–340 000 välillä. Tilastokeskuksen luvuissa yksinyrittäjien määrä on kahdessa vuosikymmenessä kasvanut 70 000–80 000 hengellä. Noin kaksi kolmasosaa kaikista yrittäjistä on ollut YEL-vakuutuksen piirissä. Lopuilla YEL-työtulo on jäänyt alle vakuuttamisvelvollisuuden rajan.

4. Mitä tarkoittaa, kun puhutaan yrittäjien alivakuuttamisesta?

Eläkemaksut ja eläkekertymä määräytyvät yrittäjän vuotuisen työtulon perusteella. Eläkevakuuttaja vahvistaa yrittäjän ilmoittaman työtulon päätöksellään. Työtulon pitää lain mukaan vastata sellaista palkkaa tai korvausta, joka maksettaisiin yrittäjää vastaavan ammattitaidon omaavalle henkilölle. Kyseessä ei siis ole yrityksestä nostettava palkka tai pääomatulo. Eläkevakuuttaja vastaa työtulon vahvistamisesta työpanosta vastaavaksi, eikä se ole yrittäjän yksin päätettävissä.

Alivakuuttaminen tarkoittaa, yrittäjän vakuutettu työtulo on jäänyt liian alhaiseksi suhteessa todelliseen työpanokseen. Tällöin työpanos ei ole linjassa vastaavan ammattitaidon omaavien työntekijöiden kanssa, kuten laki edellyttää.

Eläketurvakeskus on selvittänyt yrittäjien työtulojen kehitystä rekisteri- ja kyselytutkimuksilla, kuten muutkin tahot. Lopputulema on ollut se, että yrittäjien YEL-työtulon taso on ollut pitkään matalampi kuin nykylainsäädännön määräykset edellyttäisivät. Aloittavien yrittäjien työtulotasot nousivat jonkin verran vuonna 2022 ennen lakimuutoksen voimaantuloa.

Kaikki yritystoiminta ei ole vakuuttamisvelvollisuuden piirissä, sillä esimerkiksi lyhytkestoinen ja raha-arvoltaan suhteellisen pienimuotoinen (raja 9 010,28 € vuonna 2024) työ yrittäjänä suljetaan ulkopuolelle. Eli summan alittavaa työtä ei ole pakko vakuuttaa. Lisäksi yrittäjän työtulolla on yläraja (204 625 € vuonna 2024), eli työtuloa ei voi ilmoittaa ylärajaa suuremmaksi. Yrittäjäeläkettä voi kertyä samalla henkilölle useammasta lähteestä ja myös samaan aikaan työntekijänä tai maatalousyrittäjänä tehdyn työn rinnalla.

5. Ratkaiseeko vuoden 2023 alusta voimaan astunut yrittäjän eläkelain muutos yrittäjien alivakuuttamista?

Vuoden 2023 alusta voimaan astuneen lakimuutoksen tavoitteena on vähentää alivakuuttamista ja siten parantaa yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvaa. YEL-työtulon mahdollisiin korotuksiin tuli alkuperäistä hallituksen esitystä alhaisempi enimmäiskorotusraja. Tämä luo itsensä alivakuuttaneiden yrittäjien eläkemaksukorotuksille katon, joka on käytännössä noin 85 euroa kuussa.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettamat työryhmät olivat jo vuodesta 2017 asti etsineet ratkaisukeinoja yrittäjien työeläkkeiden alivakuuttamiseen. Marinin hallituksen hallitusohjelmassa päätettiin selvittää keinoja yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvan parantamiseen. Lakimuutos oli tärkeä täsmennys, jota työeläkeala kannatti. Alan mielestä aiempaa täsmällisempi työtulon määrittely ja sen tason arviointi on tarpeen, samoin kuin työtulon tason seuraaminen aiempaa useammin yritystoiminnan jatkuessa. Nämä muutokset parantavat yrittäjien ja työeläkevakuuttajien oikeusturvaa ja varmistavat samalla, että alivakuuttamisen ongelma vähenee. Tavoitteena on, että sitä ei pääse syntymään YEL-vakuuttamisen alkaessa ja että se vähenee voimassa olevien YEL-vakuutusten kohdalla. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan aloittavien yrittäjien työtulotasot ovat jo jonkin verran nousseet vuonna 2022 ennen lakimuutoksen voimaantuloa.

6. Mitä hyötyä alivakuuttamisen vähentämisestä on?

Alivakuuttamisen vähentämisessä on kyse yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvan tasosta, työnteon muotojen tasavertaisista edellytyksistä sekä yrittäjäeläkkeiden rahoitusvajeesta.

Alivakuuttamisen vähentäminen tarkoittaa yrittäjille keskimäärin parempia työeläkkeitä ja myös vahvempaa muuta sosiaaliturvaa, koska monet työuran aikaiset etuudet (työttömyys, sairaus, työkyvyttömyys, perhe-etuudet) on sidottu yrittäjän työtulon tasoon.

Kun YEL-vakuutuksia tarkistetaan tuoreen lakimuutoksen myötä oikealle tasolle, tämä yhdenmukaistaa pitkällä aikavälillä eläkevakuuttamista työn tekemisen eri tavoissa, ja lisää siten kilpailuneutraaliutta yrittäjänä tai palkansaajana tehdyn samankaltaisen työn välillä. Eläke- ja sosiaaliturvan pitäisi pohjimmiltaan olla samanlaista ja yhtä hyvää riippumatta siitä, tehdäänkö työ yrittäjänä vai palkansaajana. Tämä on erityisen tärkeää työn ja työmarkkinoiden ollessa muutoksessa.

Yrittäjien eläketurvajärjestelmälle alivakuuttaminen tarkoittaa, että järjestelmään on virrannut liian vähän tuloa maksussa olevien eläkkeiden kattamiseksi. Jos yrittäjien työtulot olisivat nykyistä oikeammalla tasolla, se pienentäisi lakimuutoksen yhteydessä tehtyjen vaikutusarvioiden mukaan rahoitusvajetta nyt ja seuraavan noin 50 vuoden sisällä. Todella pitkällä aikavälillä oikein mitoitetut YEL-vakuutukset tarkoittavat myös parempia eläkekarttumia eli myös eläkemenot kasvavat.

Vuoden 2023 alussa voimaantullut lakimuutos ei ratkaise yrittäjäeläkkeiden rahoitusvajetta, joka joudutaan kattamaan valtion budjetista. Vaikka alivakuuttaminen saataisiin poistettua kokonaan, se ei yksin ratkaisisi yrittäjäeläkkeiden rahoitusvajetta.

7. Miten yrittäjäeläkkeet rahoitetaan? Helpottaisiko rahastointi yrittäjäeläkkeiden rahoitushaastetta?

Yrittäjäeläkkeen rahoitus poikkeaa palkansaajien työeläkkeiden rahoituksesta, sillä valtio rahoittaa yrittäjäeläkemenoja vuosittain budjettivaroilla. Kaikki yrittäjiltä vuosittain kerättävät eläkemaksut menevät suoraan eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeisiin. Näin kertyvä rahoitus ei kuitenkaan riitä, ja puuttuvan osan maksaa valtio.

Yrittäjäeläkkeissä rahoituksen alijäämää on ollut käytännössä koko järjestelmän olemassaoloajan 1970-luvulta asti. Paikkaajaksi valikoitui aikanaan kolmikantaisessa komiteatyössä ja lopulta eduskunnassa valtio. Valtion kustantama osuus yrittäjien työeläkkeiden rahoituksesta oli kasvanut vuoteen 2022 mennessä noin 400 miljoonaan euroon vuodessa. Tämä oli 30 prosenttia maksetuista yrittäjäeläkkeistä. Vielä vuosikymmen sitten valtion osuus oli alle 10 prosenttia. Eläketurvakeskuksen laskelman mukaan valtion osuuden kasvu jatkuu ja on vuonna 2026 noin 600 miljoonaa euroa. Laskelmassa ei ole huomioitu vuonna 2023 voimaan astuneen lakimuutoksen vaikutuksia.

Yrittäjän eläkelain muutoksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä oli esillä, että olisi syytä selvittää rahastoinnin aloittamista yrittäjäeläkkeitä varten. Jos yrittäjäeläkkeitä varten saataisiin kerättyä rahastoja, nyt voimakkaassa kasvusuunnassa olevaa valtion osuutta voitaisiin hillitä pitkällä aikavälillä.

Rahastoinnista on tullut yhä tärkeämpi tekijä palkansaajien työeläkkeiden turvaamisessa, kun työikäiset ikäluokat ovat pienentyneet kiihtyvällä vauhdilla. Rahastojen ansiosta eläkemaksu voidaan työntekijöiden eläkejärjestelmässä (TyEL) pitää alempana kuin mitä eläkemenot edellyttäisivät.

Kysymys YEL-rahastoinnin kustannuksista ja niiden maksajista on auki. Vaihtoehtoja on kolme: nostaa valtion maksamaa osuutta, jotta osa maksusta voidaan rahastoida, nostaa yrittäjän eläkemaksua ja osa maksuista rahastoidaan, tai jokin edellisen kahden yhdistelmä. Valtiovarainministeriö on arvioinut rahastoinnin aloittamiseen vaadittavaksi pääomaksi jopa yhdeksän miljardia, jos sitä lähdettäisiin toteuttamaan yhtä suurella rahastointiasteella kuin työntekijäeläkkeissä. Vaihtoehtoja on muitakin, kuten että valtio alkaisi tukea rahastointia vähitellen.

Kaikkiin kolmeen vaihtoehtoon liittyy monia haasteita eri syistä. Ainakaan osalla yrittäjistä ei ole halukkuutta maksaa lisää eläkemaksuja rahastoinnin aloittamiseksi. YEL-maksun taso on vahvasti poliittinen kysymys. Valtion kohdalla kyse on rahan löytämisestä ja tuen ajoittumisesta: lopulta päästäisiin pienemmillä kustannuksilla, koska rahastoidulle pääomalle on saatu tuottoa. Valtiolla on kuitenkin painetta julkisen talouden tasapainottamiseen.

Yrittäjän työeläkevakuutusmaksun (YEL) taso on vuodesta 1970 asti ollut sidottu samaan tasoon työntekijöiden työeläkevakuutusmaksun kanssa (TEL/TyEL). Jos rahastointia edistettäisiin nostamalla YEL-maksua, tämä sidos olisi purettava. Jos yrittäjänä tehtävän työn hinta sen myötä nousisi, olisi se vastoin periaatteita, joiden pohjalta yrittäjän eläkelakia tuoreeltaan kehitettiin. Vuoden 2023 alusta voimaan astuneen lakimuutoksen tavoitteena oli taklata alivakuuttamista ja huolehtia siitä, että työn tekemisen eri muotoja kohdellaan tasavertaisesti.

8. Miten yrittäjien eläketurvaa voitaisiin työeläkealan mielestä parantaa?

Vuoden 2023 alussa voimaan tullut yrittäjän eläkelain muutos oli tärkeä täsmennys, jota työeläkeala kannatti. Alan mielestä aiempaa täsmällisempi työtulon määrittely ja sen tason arviointi on tarpeen, samoin kuin työtulon tason seuraaminen aiempaa useammin yritystoiminnan jatkuessa. Nämä muutokset parantavat yrittäjien ja työeläkevakuuttajien oikeusturvaa ja varmistavat samalla, että alivakuuttamisen ongelma vähenee. Tavoitteena on, että sitä ei pääse syntymään YEL-vakuuttamisen alkaessa ja että se vähenee voimassa olevien YEL-vakuutusten kohdalla.

Lisäksi työeläkealan mielestä lainsäädännön kehittämisessä tavoitteeksi tulisi asettaa yrittäjän työtulon vähimmäisrajojen lähentyminen vastaamaan työntekijän eläkelain eli TyEL:n matalaa kynnystä työtulojen työeläkevakuuttamiselle. Tällä tavoin vakuutuksen piiriin saataisiin kaikki yrittäjän asemassa tehty työ, myös esimerkiksi viime aikoina yleistynyt laskutuspalveluyritysten ja alustatalouden piirissä yrittäjänä tehty työ, joka jää nykyisen vakuuttamisen alarajan alle. Yrittäjän eläkevakuuttamisen alaraja vuonna 2024 on alle 9 010 euron vuosityötulo. Palkansaajilla kaikki noin 68 euroa kuussa ylittävä tulo kerryttää eläkettä.

Osa puolueista ja yrittäjäjärjestöt ovat vaatineet yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmän laajempaa tarkastelua. Osa yrittäjistä on vaatinut enemmän vapauksia päättää lakisääteisistä maksuista. Haavoittuvassa asemassa yhteiskunnassa oleville monille pienyrittäjille sosiaalivakuutuksen antama turva näyttää kuitenkin olevan myös tärkeä ja arvostettu asia.

Työeläkevakuuttamisen lähtökohtana on, että kaikki työ kuuluu sosiaalivakuutuksen piiriin. Sosiaalivakuutus perustuu ajatukseen, että on kaikille yhteisiä toimeentuloriskejä, joihin varaudutaan yhdessä, ja jokainen myös osallistuu maksuillaan oman turvansa rakentamiseen. Kaikki suomalaiset kuuluvat sosiaaliturvan piiriin, eikä mikään ryhmä voi irtisanoutua siitä.

Yrittäjän YEL-vakuuttamisen vapaaehtoisuuden lisääminen merkitsisi todennäköisesti myös valtion vastuun kasvattamista. Yrittäjien varautumisen jäädessä riittämättömäksi suora valtiotuki YEL-järjestelmään ja myös kansaneläkemenot kasvaisivat. Kansaneläke paikkaa pieneksi jäävää työeläkettä.

Päivitetty 11.1.2024