Eläkeuudistus

Työmarkkinajärjestöt julkaisivat sopimuksen eläkeuudistuksesta tammikuussa 2025. Sopimuksen keskeisenä osana on työeläkevakuuttajien sijoitustoiminnan sääntelyn uudistaminen ja eläkejärjestelmän pitkäaikainen kehittäminen. Myös työeläkkeiden rahastointia tullaan vahvistamaan.

1. Miksi uudistus tehtiin?

Työmarkkinajärjestöt neuvottelivat eläkeuudistuksesta pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman ja hallituksen työmarkkinajärjestöille erikseen antaman toimeksiannon mukaisesti. Hallitusohjelmassa luki: “Huoltosuhteen heikkenemisen sekä talouden kehitykseen, eläkevarojen sijoitustuottoihin ja tulevaan maksukehitykseen liittyvän epävarmuuden takia valmistellaan kolmikantaisesti tarvittavia työeläkelainsäädännön muutoksia rahoituksellisen kestävyyden varmistamiseksi ja riittävän etuustason turvaamiseksi. Valmistelun tulee löytää valtiovarainministeriön ja Eläketurvakeskuksen yhteistyönä tehtävän arvioinnin pohjalta keinot eläkevakuutusmaksutason pitkän aikavälin vakauttamiseen sekä julkisen talouden kokonaisuuden merkittävään vahvistamiseen pitkällä aikavälillä sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän avulla”.  

Vaikka työnantajien ja palkansaajien maksamat eläkemaksut ja niistä kertyneet rahastot eivät kuulu valtion budjettitalouden piiriin, uudistuksella haluttiin siis vahvistaa työeläkejärjestelmän oman kestävyyden lisäksi julkista taloutta. Näin myös tapahtui: Työmarkkinajärjestöt julkaisivat sopimuksen eläkeuudistuksesta tammikuussa 2025. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on katsonut järjestöjen sopimuksen kokonaisuutena täyttävän riittävästi uudistukselle asetetut tavoitteet. Sopimus on myös kaikkien työmarkkinaosapuolten virallisesti hyväksymä. 

2. Mistä eläkeuudistuksessa sovittiin?

Eläke-etuuksien määräytymiseen tai ikärajoihin ei tule muutoksia. Sen sijaan eläketurvan rahoitusta vahvistetaan ja näin pyritään pienentämään työeläkemaksun korotustarvetta pitkällä aikavälillä. Rahoituksen vahvistamisessa on kaksi pääelementtiä: yksityisalojen työeläkevakuuttajien sijoitusuudistus sekä koko työeläkejärjestelmää koskeva uusi sääntöpohjainen vakautusjärjestelmä eli niin kutsuttu inflaatiovakauttaja. Myös työeläkkeiden rahastointia tullaan vahvistamaan. 

3. Mitä sijoitusuudistus tarkoittaa? 

Yksityisalojen työeläkevakuuttajia koskeva sijoitusuudistus on osa hallituksen tilaamaa eläkeuudistusta. Työeläkealalla sijoitusuudistuksen valmistelu on aloitettu kuitenkin jo aiemmin. Sen avulla halutaan vahvistaa työeläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttä – käytännössä ennen kaikkea vähentää työeläkemaksun nousupainetta – ja tätä kautta vahvistaa myös julkista taloutta. Uudistus mahdollistaa työeläkevakuuttajien sijoitusten osakepainon kasvattamisen ja vähentää sijoitusten pakkomyyntiä epäsuotuisina aikoina. Tämä lisää yksityisten alojen työeläkevakuuttajien mahdollisuuksia tavoitella parempia sijoitustuottoja. Uudistus kasvattaa eläkevarojen sijoitusriskiä, mutta ei muuta perusperiaatetta, jonka mukaan eläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. 

4. Miksi riskiä halutaan lisätä?

Työeläkkeiden rahoituksessa on kolme elementtiä: työeläkemaksut, eläke-etuudet ja sijoitusrahastojen tuotot. Tuottojen merkitys kasvaa erityisesti silloin, jos työeläkemaksujen tai eläke-etuuksien tasoon ei haluta muutoksia tai ne jopa lukitaan. Tuottojen merkitys kasvaa joka tapauksessa, kun syntyvät ikäluokat ovat pienempiä kuin edelliset. Nyt 20 prosenttia ja pian neljäsosa vuotuisista eläkemenoista katetaan sijoitusten tuotoilla. 

Yksityisalojen työeläkevakuuttajien sijoitusmahdollisuuksia on laajennettu aiemminkin. Työeläkerahastoissa olevat varat ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Eläkealan pitkän sijoitushorisontin vuoksi yksittäisillä laskukausilla ei ole tuottojen kannalta keskeistä merkitystä. Jatkossakin työeläkevakuuttajilla pitää olla eläkevastuisiin aina riittävästi pääomaa. 

5. Mitä ”rahastoinnin vahvistaminen” tarkoittaa?  

Eläkeuudistuksessa sovittiin, että rahastoihin ohjataan eri tavoin aiempaa suurempi osuus työeläkejärjestelmän tulovirroista. Rahastoinnin vahvistaminen tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että mitä suurempi osuus maksettaviin eläkkeisiin saadaan rahastoista, sitä vähemmän on painetta esimerkiksi korottaa työeläkemaksuja. Rahastoinnin lisääminen kuitenkin kasvattaa lähiajan maksunkorotustarvetta, kun aiempaa pienempi osa perityistä maksuista on käytettävissä maksussa olevien eläkkeiden kattamiseen. Riskinoton kasvattamisen myötä syntyvät paremmat tuotot puolestaan eivät välttämättä realisoidu kovin nopeasti. 

 Työmarkkinaosapuolet sopivat neuvotteluissaan, että maksutasoa ei muuteta ainakaan ennen vuotta 2030.  Samoin sovittiin, että vaikka sijoitustuotot vaihtelisivat voimakkaastikin esimerkiksi maailmantalouden shokkien vuoksi suuntaan tai toiseen, työeläkemaksutason muutoksiin suhtaudutaan “pidättäytyvästi”. 

Jatkoa ajatellen on joka tapauksessa ratkaistava, miten lisääntynyt rahastointi ja ajatus maksutason vakauttamisesta saadaan ajallisesti sovitettua yhteen. Asiaan palataan erillisellä selvityksellä tulevina vuosina.  

6. Mikä on inflaatiovakauttaja? 

Neuvotteluissa sovittiin uudesta sääntöpohjaisesta vakautusjärjestelmästä eli niin kutsutusta inflaatiovakauttajasta, joka otetaan käyttöön vuodesta 2030 alkaen.  Se vaikuttaa maksussa olevien eläkkeiden vuosittaisiin indeksitarkistuksiin. Vakauttajan avulla on tarkoitus pienentää maksussa olevien työeläkkeiden korotuksia tilanteissa, joissa yleinen hintataso kasvaa voimakkaammin kuin palkat. 

Tällaisia tilanteita on ollut varsin harvoin, mutta toteutuessaan leikkaus vaikuttaa koko eläkkeelläoloajan ihmisen eläkkeen vuosittaisiin indeksitarkistuksiin. Historiaan perustuvien arvioiden mukaan inflaatiovakauttaja leikkaa maksussa olevia eläkkeitä eläkeaikana noin 0,15 prosenttia vuodessa.  

7. Mitä uudistus tarkoittaa sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta? 

Eläkesijoitusten riskitason nostaminen toimii hyvin suurella todennäköisyydellä nuorten eduksi: järjestelmän pitkä sijoitushorisontti antaa hyvän suojan esimerkiksi osakemarkkinoiden heilahtelua vastaan ja mahdollistaa aikaisempaa korkeamman tuottotason. Sopimuksessa vahvistetaan myös eläkkeiden rahastointia, joka vähentää osaltaan sitä riskiä, että nykyisten lasten ja nuorten tulevaisuudessa maksamat työeläkemaksut olisivat merkittävän suuria. Vuosittaisen maksutulon merkitys vähentyisi vahvojen rahastojen tuottojen vuoksi.   

Rahastoinnin perusajatuksena on hyödyntää korkoa korolle -efektiä ja siten pienentää tulevaisuuden eläkemaksurasitusta. Toistaiseksi työeläkejärjestelmä on kohdistanut perustuottotavoitteen ylittävät tuotot yli 55-vuotiaiden eläkevastuille. Heidän eläke-etuuksiaan tämä ei siis ole kasvattanut, vaan edesauttanut nykyisen työeläkemaksun pysymistä kohtuullisella tasolla.  

Nuorten sukupolvien kannalta voisi olla edullisempaa kohdentaa tuottoja myös nuorempien ikäluokkien vastuisiin, mikä pienentäisi nimenomaan kaukaisemman tulevaisuuden eläkemaksupainetta. ​ Vasta rahastoinnin kasvattamisen ja sijoitustuottojen kohdentamisen yksityiskohdat ratkaisevat, millä tavalla eläkeuudistus vaikuttaa eri sukupolviin ja työeläkemaksun tasoon. 

Inflaatiovakauttaja jakaa aikanaan työeläkejärjestelmän rahoituksen tasapainon riskejä myös tuleville eläkeläisille, jos se leikkaa etuuksien indeksitarkistuksia. Nuorten kannalta oli myös hyvä, että opiskeluajalta kertyvään työeläkkeeseen ei puututtu. 

8. Mitä sopimuksen kirjaukset työterveyshuollosta ja työikäisten mielenterveysongelmien ehkäisystä ja hoidosta tarkoittavat? 

Työmarkkinajärjestöt esittävät sopimuksessa “kolmikantaisen selvityksen tekemistä keinoista edistää erityisesti työikäisten mielenterveysongelmien ehkäisyä ja hoitoa” ja että ”työterveyshuoltoa kehitetään työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuden vähentämiseksi ja työurien pidentämiseksi”.  

Käytännössä työterveyshuoltoa kehitetään jo tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriön johdolla. Sopimuksen avulla työterveyshuollon asetuksen päivittämistä pyritään vauhdittamaan. 

Kolmikantaisen selvitystyön esittämisen taustalla ovat työikäisten mielenterveyteen liittyvät kasvavat ongelmat ja niiden myötä lisääntyneet etuuskaudet (mm. sairauspäiväraha) ja etuushakemukset. Sopimusosapuolet toivovat hallituksen käynnistävän selvityksen. Aikataulu on toistaiseksi avoin.   

Lisäksi sopimuksessa korostetaan, että nyt käynnissä olevan hallituksen asettaman sosiaaliturvakomitean työn tuloksena ei tule esittää yksilöityjä muutoksia työeläkejärjestelmään kuuluvien työkyvyttömyysetuuksien osalta. Niitä tulee selvittää jatkossakin kolmikantaisen työskentelyn pohjalta, jossa kaikki osapuolet ovat vahvasti mukana ratkaisuissa. 

9. Mihin liittyvät sopimuksen kirjaukset “kiinteistösijoittamisen luotonottomahdollisuuksista” ja “takaisinlainauksen rajoittamisesta”? 

Tähän asti työeläkevakuuttajat ovat kiinteistösijoituksissaan voineet käyttää “vierasta pääomaa” eli ottaa lainaa vain tietyissä vuokra-asuntotuotantoon liittyvissä tapauksissa. Sopimuksessa tätä luotonottomahdollisuutta laajennetaan koskemaan ”kaikkia työeläkevakuutusyhtiön tytäryhteisöjen kiinteistösijoituksia”. Käytännössä se tarkoittaa, että työeläkeyhtiöt voivat nyt toimia kiinteistömarkkinoilla samalla tavalla kuin muutkin isot pääomasijoittajat. 

Takaisinlainaus liittyy puolestaan siihen, että työeläkejärjestelmän alkuajoista asti yksityisten työeläkevakuuttajien asiakasyritykset ovat voineet lainata rahaa työeläkeyhtiöiltä, -kassoilta tai -säätiöiltä. Nyt tätä takaisinlainausoikeutta rajoitetaan niin, että vakuutuksenottaja voi lainata työeläkevakuuttajalta enintään 10 miljoonaa euroa. 

10.Miten eläkeuudistus nyt etenee? 

Voimaantullakseen eläkeuudistus tarvitsee lakimuutoksia. Sosiaali- ja terveysministeriö on helmikuussa 2025 aloittanut lakien valmistelun. Myöhemmin lait etenevät eduskunnan käsittelyyn. Neuvottelutuloksen yksityiskohdat tarkentuvat tulevan lainsäädäntövalmistelun aikana.

Päivitetty 11.3.2025