Työeläkejärjestelmän vaikeaselkoiset sanat selitettyinä

Omaisuuden käyvän arvon ja kirjanpitoarvon välinen ero.

EMU-puskuriksi kutsutaan kahta rahastoa, jotka on kerätty työeläkejärjestelmään ja työttömyysvakuutusjärjestelmään. Työmarkkinajärjestöt ovat sopineet puskurirahastojen perustamisesta vuonna 1997.

Puskurien perustaminen liittyi Suomen jäsenyyteen Euroopan rahaliitossa. Tavoitteena oli, että puskureihin kerättyjen varojen avulla varaudutaan talouden häiriöihin ja suhdannemuutoksiin, joita EMU-jäsenyyden aikana voisi tulla, ja joihin ei voitaisi enää vastata oman rahapolitiikan avulla.

Rahaliiton jäsenenä Suomella ei ollut mahdollisuutta enää tasapainottaa taloutta valuuttakurssimuutoksilla, kuten devalvaatiolla.

Elinajanodote tarkoittaa keskimääräistä vuosien määrää, jonka tietyn ikäinen henkilö elää, jos kuolleisuus säilyy ennallaan. Suomessa elinajanodotteen laskee Tilastokeskus.

Etuusperusteisessa eläkejärjestelmässä eläke lasketaan kiinteiden sääntöjen mukaan. Eläkemaksuja kerätään niin, että ne yhdessä mahdollisten sijoitustuottojen kanssa riittävät kiinteiden sääntöjen mukaan määritettyjen eläkkeiden rahoittamiseen. Vastakohta on maksuperusteinen järjestely, jossa maksutaso on kiinteä, ja eläkkeitä maksetaan sen verran kuin maksuista ja sijoitustuotoista saadaan rahoitusta. Suomen työeläkejärjestelmä on etuusperusteinen.

Fundamenteilla tarkoitetaan sijoitustoiminnassa yrityksen tai muun sijoituskohteen taloudellista tilaa kuvaavia tunnuslukuja erotuksena markkina-arvoihin vaikuttavista markkinoiden yleisistä tai sijoituskohdekohtaisista psykologisista tekijöistä. Yrityksen taloudellista tilaa ja potentiaalia arvioidaan analysoimalla fundamentteja eli tuloslaskelmaa, tasetta, tuottoa sijoitetulle pääomalle ja arvioimalla tulevaa kehitystä.

Suomalainen työeläkejärjestelmä on hallinnoltaan hajautettu. Se tarkoittaa sitä, että työeläkevakuuttajia on useita, niin tyypeiltään kuin lukumäärältään.

Rahasto, joka tavoittelee sijoitusstrategiassaan absoluuttista tuottoa riippumatta markkinatilanteesta. Hedge-rahastot käyttävät sijoitustoiminnassaan erilaisia strategioita ja tekniikoita mm. johdannaisia ja velkavipua ja lyhyeksi myyntiä.

Työeläkeyhtiössä TyEL-vakuutusmaksuun sisältyvä osa, jolla katetaan esimerkiksi vakuutusten hoidosta ja eläkeratkaisujen tekemisestä ja maksamisesta aiheutuvia kuluja.

Kaikki työeläkkeet tarkistetaan joka vuosi työeläkeindeksillä.

Työeläkeindeksiin vaikuttaa

• hintojen kehitys 80 prosenttia
• ansioiden kehitys 20 prosenttia.

Työeläkelaitos käyttää palkkakerrointa, kun se määrittelee alkavan eläkkeen määrän. Palkkakertoimen avulla työuran aikaiset palkat ja työtulot korotetaan eläkkeen alkamisvuoden tasolle.

Palkkakertoimessa

• hintatason muutoksen osuus on 20 prosenttia
• ansiotason muutoksen osuus on 80 prosenttia.

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vuosittain indeksit, jotka koskevat työeläkkeitä.

Työeläkkeiden rahoittamiseksi puolestaan on olemassa kaksi päävaihtoehtoa: jakojärjestelmä ja täysin rahastoiva järjestelmä. Suomalaiset työeläkkeet rahoitetaan pääosin näiden yhdistelmänä, osittain rahastoivalla järjestelmällä.

Jakojärjestelmässä työeläkemaksuja kerätään vuosittain sen verran, kuin kyseisenä vuonna tarvitaan eläkkeiden maksamiseksi. Suomessa yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkejärjestelmät toimivat jakojärjestelmän periaattein eläkemaksu- ja verorahoituksella.

Kannustinkarttuma motivoi siirtämään eläkkeelle jäämistä myöhemmäksi. Jos työntekijä tai yrittäjä jatkaa 63-vuotiaana työelämässä, eläkettä alkaa kertyä yli kaksinkertaisesti.

Eläkettä karttuu 63–67-vuotiaalle 4,5 prosenttia vuosityöansioista tai YEL-työtulosta, jos hän ei saa mitään lakisääteistä työeläkettä.

Työeläkelainsäädäntöä on kehitetty alusta alkaen yhdessä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen sekä valtion kanssa. Työeläkkeiden maksajina ovat työntekijät ja työnantajat. Siksi on nähty perustelluksi, että ne osallistuvat myös järjestelmää koskevaan päätöksentekoon. Tämä kolmikantainen valmistelu ja päätöksenteko on käytössä yhä tänäkin päivänä.

Jos yksityisalojen eläkejärjestelmässä yksi eläkevakuuttaja menettäisi kykynsä huolehtia velvoitteistaan eli kohtaisi konkurssin, muut yksityisalojen eläkevakuuttajat ottaisivat velvoitteet hoitaakseen. Jos eläke tai sen osa uhkaisi jäädä eläkevakuuttajan konkurssin johdosta turvaamatta, siitä vastaavat jäljelle jääneet eläkevakuuttajat yhteisesti määrättävien perusteiden mukaisesti. Eläkkeensaajat tai vakuutetut eivät kärsi menetyksiä.

Eläkkeen määrään lasketaan lykkäyskorotus, jos eläke alkaa 68 vuoden täyttämisen jälkeen. Eläkettä korotetaan 0,4 prosentilla jokaiselta lykkääntyvältä kuukaudelta. Lykkäyskorotus lasketaan myös valtion ja kuntien eläkkeisiin.

Käypä arvo on taloushallinnon sanastoa. Tase voidaan laatia käypäarvoisesti tai hankintamenoperusteisesti eli kirjanpitoarvoilla. Työeläkealalla käyvät arvot liittyvät erityisesti sijoitusten arvostamiseen. Jos sijoituskohteella käydään kauppaa julkisilla markkinoilla eli pörssissä, sen kunkin hetken käypä arvo on se hinta, jolla sitä ostetaan ja myydään. Jos markkinoita ei ole, käypää arvoa voidaan arvioida asiantuntijoiden laskelmilla. Yksityisalojen työeläkevakuuttajien taseessa sijoitukset kirjataan hankintamenopohjaisesti, mutta kaikissa muissa yhteyksissä, kuten vakavaraisuus- ja tuotonlaskennassa, sijoitukset arvostetaan käypään arvoon.

Työeläkeyhtiössä vakuutetun suurentyönantajan työkyvyttömyyseläkemaksu määräytyy maksuluokkamallin mukaisesti. Mallissa työnantajan työkyvyttömyyseläkkeistä laskettu edellisten vuosien eläkemeno vaikuttaa siihen, mihin maksuluokkaan työnantaja kuuluu. Maksuluokkia on 11. Mitä pienempi työkyvyttömyysriski työnantajalla on, sitä alempaan maksuluokkaan työnantaja kuuluu ja sitä pienempi työkyvyttömyyseläkemaksu on.

Mezzanine-rahoitus on suomeksi välirahoitus. Välirahoitus on ominaisuuksiltaan oman pääoman ja vieraan pääoman välimuoto. Tällä tarkoitetaan useimmissa tapauksissa sitä, että kyseessä oleva rahoitusmuoto on ensiksi vieraan pääoman ehtoista, mutta se voi myöhemmin muuttua oman pääoman ehtoiseksi. Yleisimmät välirahoituksen muodot ovat vaihtovelkakirjalainat, optiolainat ja pääomalainat.

Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelma, joka tarkentaa lain tasolla tehtyä sääntelyä. Määräykset ovat oikeudellisesti velvoittavia ja ohjeet puolestaan merkitykseltään yleisiä suositusluonteisia ohjeita.

ORSA tulee sanoista ’own risk and solvency assessment’ ja sen tarkoituksena on tarkastella vakuutusyhteisön vakavaraisuutta kokonaisuutena lähtien yhtiön omista lähtökohdista. ORSAssa tulee ottaa kantaa eri riskeihin laajemmin ja pidemmällä aikahorisontilla kuin vakavaraisuusvaatimuksessa. ORSA on keskeisessä roolissa Solvenssi II -sääntelyssä.

Järjestelmän kollektiivinen puskurirahasto, jolla varaudutaan lisääntyneeseen sijoitusriskiin ja josta sovitun ylärajan ylittävä osa siirretään vanhuuseläkevastuisiin. Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun määrä riippuu eläkelaitosten osakesijoitusten keskimääräisestä tuotosta.

Eläkelaitoksen on saatava varsinaista vastuuvelkaa vastaavalle määrälle sijoituksia tuottovaatimuksen mukainen tuotto. Tuottovaatimus muodostuu kiinteästä rahastokorosta, vakavaraisuuteen perustuvasta täydennyskertoimesta ja osaketuottoihin perustuvasta osaketuottokertoimesta.

Osaketuottokertoimella muutetaan vastuuvelan osaketuottosidonnaista lisävakuutusvastuuta siten, että kymmenesosa vastuuvelan tai eläkevastuun muutoksesta perustuu osaketuottoihin. Tätä kymmenesosaa kutsutaan OLV-prosentiksi.

Eläkeuudistuksessa OLV-prosentti nostetaan viidesosaan.

Suomen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Se tarkoittaa, että osa kunakin vuonna maksetuista työeläkemaksuista siirretään sivuun eli rahastoidaan tulevia vuosia varten.

Työeläkeyhtiöillä toimintapääomaan luettava vastuuvelan osa, jolla tasoitetaan sijoitusten arvoissa tapahtuvia heilahteluja. Säätiöillä ja kassoilla tätä vastaava suure on lisävakuutusvastuu.

Osittainen varhennettu vanhuuseläke, joka tulee voimaan vuoden 2017 alusta.

Työeläkkeet rahoitetaan työnantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksamilla työeläkemaksuilla. Valtio ei osallistu yksityisen sektorin työntekijöiden eläkkeiden rahoittamiseen. Osa kerätyistä työeläkemaksuista sijoitetaan ja rahastoidaan tulevia eläkkeitä varten. Myös sijoitustuottoja käytetään eläkkeiden maksuun. Sijoitustoiminnan merkitys kasvaa jatkuvasti, ja sijoitustoiminnan tuotot vähentävät työeläkemaksujen nousupainetta.

Työeläkejärjestelmässä yksityisalojen eläkelaitosten on noudatettava vakavaraisuusvaatimuksia. Vakavaraisuus tarkoittaa sitä, että työeläkelaitoksella on oltava riittävästi enemmän varoja kuin vastuuvelkaa tai eläkevastuuta. Vakavaraisuusvaatimus määrittelee sen, kuinka paljon enemmän. Vakavaraisuusvaatimus lasketaan yhteisillä säännöillä, joiden mukaan vakavaraisuusvaatimus on sitä korkeampi, mitä riskillisemmin varat on sijoitettu. Vakavaraisuusvaatimuksen laskentaa varten sijoitukset tulee luokitella riskiperusteisesti eli sijoitusriskin mukaan eri luokkiin.

Vakavaraisuuslaskennassa vakavaraisuusvaatimus määritellään siten, että pyritään määrittämään vakavaraisuuspääoman määrä, joka tarvittaisiin sijoituksille ja vakuutusliikkeeseen tulevia tappioita varten. Sijoitusten tappio-olettama eli tappion suuruus lasketaan tietyllä todennäköisyydellä.

Vastuuvelkaan tai eläkevastuuseen kuuluva yhteisesti kustannettavien eläkkeiden puskurirahasto.

Työeläkeyhtiöillä ja eläkekassoilla vakuutusliikkeen puskurirahasto, jolla varaudutaan vakuutusliikkeen tappioihin. Tasoitusmäärä koostuu vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- ja maksutappio-osista.

Tuleva aika tarkoittaa aikaa eläketapahtumavuoden alusta 63 vuoden ikään. Eläketapahtuma tarkoittaa työkyvyttömyyden alkamista. Tuleva aika liittyy työkyvyttömyyseläkkeen laskentaan.

Työeläkevakuuttajien tulostiedot julkaistaan tuottoriski-taulukoissa Telan verkkosivuilla. Taulukoissa esitetään työeläkevakuuttajien sijoitusjakauma- ja tuottotiedot seitsemän suurimman työeläkevakuuttajan osalta.

Työeläkevakuutus vakuuttaa vanhuuden lisäksi myös työkyvyttömyyden varalta. Mikäli henkilön terveydentila uhkaa hänen työkykyään, on ensisijainen keino aina työeläkekuntoutus, jolla pyritään ehkäisemään työkyvyttömyyttä. Mikäli työeläkekuntoutuksen keinot eivät auta, ja henkilö menettää työkykynsä, saa hän työkyvyttömyyseläkettä.

Eläkeyhtiöiden keräämässä työeläkemaksussa (TyEL-maksu) on eri osia eri käyttötarkoituksia varten. Kunkin osan suuruus määritellään erikseen ja niistä yhdessä koostuu keskimääräinen työeläkemaksu.

Työeläkemaksuun (TyEL) sisältyy yksi osa, jolla katetaan työkyvyttömyyseläkkeet. Tuo työkyvyttömyysosa sisältää myös osuuden, työkyvyttömyysriskin hallintaosan, joka on varattu työkyvyn ylläpitotoiminnan rahoittamiseen.

Yrittäjät vastaavat työeläkevakuutusmaksustaan kokonaisuudessaan itse. Yrittäjien työeläkemaksu lasketaan yrittäjän työtulon perusteella. Yrittäjälle määriteltävän työtulon tulee vastata yrittäjän työpanosta. Lain mukaan YEL:n mukaisen työtulon tulee vastata sellaista palkkaa, joka olisi maksettava, jos yrittäjän työn tekisi joku toinen yhtä ammattitaitoinen henkilö yrittäjän sijaan.

Työkyvyttömyyseläkettä täydennetään vuonna 2017 pitkän työuran tehneille, 63 vuotta täyttäneille tarkoitetulla työuraeläkkeellä. Rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä tehty vähintään 38 vuoden pituinen ura voi oikeuttaa siirtymään työuraeläkkeelle 63-vuotiaana. Lisäksi työuraeläke edellyttää lääkärin toteamaa sairautta.

Työurasuhde mittaa, lisääkö pidentyvä elinaika eläkevuosia vai kuulumista työvoimaan eli työssäoloaikaa.

Määräytyy eläkelaitosten keskimääräisen vakavaraisuuden perusteella. Työeläkelaitokset vahvistavat eläkerahastojaan täydennyskerrointa vastaavalla tuotolla. Täydennys kohdistetaan yli 55-vuotiaiden vanhuuseläkevastuisiin.

Työeläkevakuuttajien vakavaraisuudella tarkoitetaan niiden kykyä selviytyä eläkevakuutustoiminnan kohtaamista riskeistä. Mittavalla vakavaraisuuslainsäädännön uudistamisella on tähdätty kokonaisuutena siihen, että työeläkevakuuttajien riskinkantokyky kestää myös tulevaisuuden mahdolliset kriisit. Ennen kaikkea sillä taataan suomalaisten eläketurva tulevaisuudessakin. Vakavaraisuusuudistuksessa on uudistettu mm. malli, jolla eläkevakuuttaja määrittää vakavaraisuusrajansa.

Suomen työeläkejärjestelmän asemasta sovittiin jo vuonna 1995, kun liityimme EU:hun. Lisäksi suomalaisen työeläkejärjestelmän sosiaaliturvaluonne on tunnustettu useaan otteeseen muun muassa eri direktiivien säätämisen yhteydessä. Suomen työeläkejärjestelmällä on täten vakiintunut ja tunnustettu EU-oikeudellinen asema.

Varhennusvähennys tarkoittaa vähennystä, joka tehdään karttuneesta eläkkeestä, jos jää varhennetulle vanhuuseläkkeelle ennen 63 vuoden ikää.

Vähennys on 0,6 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, joka alittaa 63 vuoden iän. Pysyvä vähennys eläkkeestä voi siis olla enintään 7,2 prosenttia, jos varhennettu eläke alkaa heti 62-vuotiaana.