Eläkeuudistuksesta on tulossa maltillinen myös eläkeläisten kannalta
Työntekijöiden ja työnantajien edustajat saavuttivat neuvottelutuloksen eläkeuudistuksesta tammikuussa hieman ennen Petteri Orpon hallituksen asettamaa määräaikaa. Neuvotteluita käytiin perinteiseen tyyliin työmarkkinakabineteissa, mutta koko julkisen talouden kestävyyden vahvistamisen tavoite painottui aiempaa enemmän uudistuksen taustalla.
Nyt saavutettu neuvottelutulos on jonkinlainen välitarkastus, joka ei järisytä eläkejärjestelmän rakenteita. Lähtökohtana oli saavuttaa noin miljardin euron suuruinen säästö julkistalouteen, mutta valtiovarainministeriön arvion mukaan tavoite jopa hieman ylittyy.
Uudistuksen tärkein osa on sijoitusuudistus, jolla tähdätään eläkerahastojen tuottojen parantamiseen. Muutos ei olennaisesti muuta niitä riskejä, joita eläkevakuuttajat ottavat sijoitustoiminnassaan nykyäänkin. Sijoitustuottojen avulla on tarkoitus hillitä työeläkemaksun tulevaisuudessa siintävää nousupainetta.
On arvioitu, että vakavaraisuuslainsäädäntöön tehtävät muutokset voisivat kasvattaa työeläkevakuuttajien osakesijoituksia noin 10 prosenttiyksikköä nykyisestä. Tällä hetkellä osake- ja osaketyyppiset sijoitukset muodostavat yli puolet työeläkerahastojen sijoituksista.
Sijoitustuottojen vaihtelu markkinoiden myllerryksessä tulee kasvamaan jonkin verran, mutta siitä ei tarvitse olla huolissaan. Isossa kuvassa pieneltäkin kuulostava kasvuprosentti tuotoissa kertautuu korkoa korolle –efektin vuoksi vuosikymmenien saatossa parhaimmillaan isoiksi summiksi
”Eläkeläistenkin näkökulmasta on hyvä asia, että työeläkkeiden rahoituksen kestävyys paranee.”
Työmarkkinaosapuolet sopivat myös siitä, että vanhuuseläkkeitä varten rahastoidaan jatkossa suurempi osuus sekä työeläkemaksuista että odotettavissa olevista tuotoista. Tämä on hyvä uutinen nuorten ikäluokkien näkökulmasta.
Eläkeläistenkin näkökulmasta on hyvä asia, että työeläkkeiden rahoituksen kestävyys paranee. Viime vuosien aikana julkisessa keskustelussa esillä olleet puheet eläkkeiden tasoa merkittävästi huonontavasta indeksileikkurista eivät myöskään toteutuneet.
Työeläkeindeksiin liitetään kuitenkin vuodesta 2030 alkaen uusi indeksivakauttaja. Sen olisi tarkoitus aktivoitua silloin, kun palkkojen kehitys ei pysy hintojen kehityksen tahdissa kahden vuoden aikana. Tällaisia tilanteita on tullut vastaan työeläkkeiden 60 vuoden historian aikana hyvin harvoin. Viimeisin tapahtui, totta kyllä, aivan äskettäin, voimakkaan hintojen nousun aikana vuosina 2023–2024.
Karkea arvio historian perusteella on, että vakauttaja voisi aktivoitua ehkä kerran noin 20 vuodessa. Eläketurvakeskuksen mukaan indeksivakauttaja voisi hidastaa työeläkeindeksin tarkistuksia keskimäärin 0,14 prosenttia vuodessa, joten vaikutuksen kokoluokka olisi huomattavasti pienempi kuin työeläkeindeksiin 1990-luvulla tehdyissä muutoksissa.
Osa eläkediilin kriitikoista on pitänyt koko uudistuksen syntymistä epädemokraattisena. Itse pidän kuitenkin varsin demokraattisena sitä, että hallitus on omilla päätöksillään itse tilannut ja hyväksynyt työmarkkinaosapuolten neuvotteleman uudistuksen.
Mutta voimme toki miettiä toista vaihtoehtoa. Työntekijät ja työnantajat toki ymmärtävät vahvan valtiontalouden olevan eläkejärjestelmänkin etu, mutta työmarkkinajärjestöt pohtivat työeläkejärjestelmän taloudellisen kestävyyden ohella aina myös sitä, ovatko eläkkeet riittävän suuria. Saattaakin olla, että poliitikoiden kourissa julkisen talouden tasapainottamisen projekti olisi johtanut suurempiin nykyisten ja tulevien työeläkkeiden leikkauksiin.
Saavutettu eläkediili pitää omalta osaltaan huolta siitä, että työeläkkeitä kehitetään jatkossakin ensisijaisesti nykyisten ja tulevien eläkeläisten eläketurvan näkökulmasta.
Alun perin julkaistu:
Kommentit