Eläkeuudistus vahvistaa työeläkejärjestelmän rahoitusta
Työmarkkinajärjestöjen neuvottelemaa ja pääministeri Orpon hallituksen hyväksymää eläkesopimusta on julkisuudessa kehuttu, mutta myös kritisoitu. Onko kritiikki kuinka perusteltua, jos lopputulosta verrataan asetettuihin tavoitteisiin?
Hallitus halusi, että uudistus varmistaa työeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden sekä turvaa riittävän etuustason. Uudistuksen piti myös vahvistaa julkista taloutta 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) eli noin miljardilla eurolla pitkällä aikavälillä. Lisäksi uudistuksen tuli löytää keinot eläkemaksutason vakauttamiseen sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän avulla.
Valtiovarainministeriön arvion mukaan eläkeuudistus vahvistaa julkista taloutta yhteensä 0,57 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen, mikä on noin 1,5 miljardia euroa. Vahvistamisesta rahastoinnin kasvattamisen osuus on 39 prosenttia, sijoitusuudistuksen 37 prosenttia ja inflaatiovakauttajan 25 prosenttia. Julkinen talous vahvistuu siis annettua tavoitetta enemmän.
Eläketurvakeskuksen arvion mukaan eläkeuudistus alentaa keskimääräistä TyEL-maksutasoa pitkällä aikavälillä. Toisaalta maksutasoon liittyvä epävarmuus kasvaa. Tämä johtuu hieman aiempaa riskipitoisemmasta sijoittamisesta.
Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on katsonut, että työmarkkinajärjestöjen neuvottelema eläkesopimus kokonaisuutena täyttää riittävästi uudistukselle asetetut tavoitteet. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan sopimuksen mukaisia muutoksia työeläkelainsäädäntöön.
Sijoitusuudistuksella tavoitellaan parempia tuottoja pitkällä aikavälillä
Keskeinen osa eläkeuudistusta koskee yksityisalojen työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaan liittyvän sääntelyn ja rahoitustekniikan muuttamista. Tavoite on saada työeläkevaroille hieman nykyistä parempia sijoitustuottoja. Tämä vahvistaisi työeläkejärjestelmän rahoitusta pitkällä aikavälillä.
Eläkeuudistuksessa mahdollistetaan parempien sijoitustuottojen tavoittelu sallimalla työeläkevakuuttajien ottaa hieman nykyistä enemmän sijoitusriskiä. Kyse on maltillisesta riskin kasvattamisesta, sillä eläkevarat pitää edelleenkin sijoittaa tuottavasti ja turvaavasti.
”Korkeampien tuottojen tavoittelun myötä yksittäisen työeläkevakuuttajan sijoitustuottojen vuosittainen vaihtelu luultavasti kasvaa.”
Alustavien arvioiden mukaan eläkeuudistus lisää osakesijoitusten osuutta työeläkevakuuttajien sijoituksista. Oletusarvoisesti uudistus voisi parantaa pitkän aikavälin keskimääräisiä reaalisia sijoitustuottoja 0,35 prosenttiyksiköllä.
Korkeampien tuottojen tavoittelun myötä yksittäisen työeläkevakuuttajan sijoitustuottojen vuosittainen vaihtelu luultavasti kasvaa. Työeläkevakuuttajien sijoitushorisontti on useiden vuosikymmenien pituinen, joten sijoitustuottojen vaihtelu tasoittuu pitkällä aikavälillä.
Kukaan ei toki pysty takaamaan parempia sijoitustuottoja, mutta jos rahoitusteoriaan ja sijoitustuottojen historiallisiin aikasarjoihin on uskominen, näin tapahtunee pitkällä aikavälillä.
Työeläkemaksun vakauttamiseen kolme keinoa
Hallituksen antaman toimeksiannon toinen osa liittyi eläkemaksutason vakauttamiseen.
Ensinnäkin eläkkeiden rahastointia tullaan lisäämään, mikä vakauttaa työeläkemaksun tasoa pidemmällä aikavälillä. Mitä suurempi osuus maksettaviin eläkkeisiin saadaan rahastoista, sitä vähemmän kohdistuu painetta työeläkemaksujen korottamiseen. Rahastoinnin yksityiskohdat selviävät lainvalmistelutyön yhteydessä.
Toisekseen otetaan käyttöön uusi inflaatiovakauttaja vuodesta 2030 alkaen. Vakauttaja rajoittaa työeläkeindeksin kasvua siten, että indeksi ei saa kasvaa enempää kuin palkkakerroin kahden peräkkäisen vuoden aikana. Käytännössä inflaatiovakauttajan voi tulkita siten, että se leikkaa työeläkeindeksiä, kun kuluttajahintojen nousu on poikkeuksellisesti selvästi nopeampaa kuin ansiotason kehitys. Historiassa näin on tapahtunut hyvin harvoin. On hyvä huomata, että inflaatiovakauttajan vaikutus jää pysyväksi heikennykseksi sen kohteena olevien eläkkeensaajien työeläkkeisiin.
Kolmanneksi yksityisalojen TyEL-maksu vakautetaan nykytasolleen eli 24,4 prosenttiin vuosiksi 2026 – 2030. Työnantajan välilliset työvoimakustannukset eivät nouse työeläkemaksun vuoksi lähivuosina, mikä on työn kysynnän näkökulmasta tietysti hyvä asia.
Järjestelmän kehittäminen jatkuu myös tulevaisuudessa
Tärkeä huomio on, että työmarkkinajärjestöt sitoutuvat osana eläkesopimusta määräajoin arvioimaan työeläkejärjestelmän kuntoa, erityisesti etuustasoa ja järjestelmän rahoituksellista kestävyyttä. Samoin ne sitoutuvat esittämään tarpeellisia muutoksia työeläkejärjestelmän säännöksiin, mikäli se on tarkoituksenmukaista järjestelmän kuntoarvion perusteella.
Tulevaisuus toki kertoo, miten hyvin tässä onnistutaan. Toisaalta, kun työmarkkinajärjestöt pystyivät jälleen sopimaan yhdessä neuvotellen eläkeuudistuksesta, miksi se ei onnistuisi myös tulevaisuudessa.
Luonnollisesti työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin rahoituslaskelmiin liittyy epävarmuutta. Suurin merkitys on väestötekijöillä ja sijoitustuotoilla. Voi hyvin olla, että sijoitustuotot yllättävät ja ovat selvästi arvioitua parempia pitkällä aikavälillä. Tai sitten ei. Nettomaahanmuuttokin saattaa jatkua vahvana tulevaisuudessa, jolloin väestön ja työvoiman määrä kasvaa. Voi toki käydä toisin, mutta maahanmuuttopolitiikan parametrit ovat omissa käsissämme.
Presidentti Koivisto on todennut, ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. Ja työeläkejärjestelmän kohdalla se on ihan hyvä oletus, kunhan järjestelmää huolletaan jatkossakin säännöllisesti.
Kommentit