Yrittäjäeläkkeiden uudistamisessa ei ole pikavoittoja
Pääministeri Orpon hallitusohjelmaan kuuluva yrittäjän eläkelain YEL:n selvityshanke käynnistyi vuoden 2025 alusta ja kestää marraskuun loppuun. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut selvityshenkilöksi Eläketurvakeskuksen entisen toimitusjohtajan Jukka Rantalan, jonka tehtävänä on kartoittaa yrittäjien nykyisen työtulomäärittelyn ongelmia ja etsiä vaihtoehtoisia tapoja niiden ratkaisemiseksi. Hän arvioi myös yrittäjäeläkkeiden rahastoinnin aloittamisen vaihtoehtoja.
Kahden edellisen hallituksen aikana huomio on ollut yrittäjien sosiaaliturvan parantamisessa ja alivakuuttamisen vähentämisessä eli siinä, että yrittäjien työeläkevakuutuksen pohjana oleva työtulo vastaisi paremmin todellisen työpanoksen arvoa.
Yrittäjien vaatimuksissa uudistamista kohtaan korostuu puolestaan usein vapaaehtoisuuden lisääminen, mikä ei sovi lainkaan lakisääteiseen työeläkevakuutukseen, jota valtio rahoittaa jo nyt noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa. Työn hinnan ja reilun kilpailun näkökulmasta palkansaajana ja yrittäjänä tehdyn työn pitää olla samalla viivalla eläkemaksujen ja etuuksien suhteen.
Yrittäjäkenttä on muuttunut voimakkaasti 2000-luvulla, kun itsensätyöllistäjyys on yleistynyt ja myös osa-aikainen yrittäminen on kasvanut. YEL-vakuutettujen yrittäjien määrä ei kuitenkaan ole kasvanut samassa suhteessa, koska yrittäjien vakuutettavan työtulon alaraja on noin 9 200 euroa vuodessa. Moni jää tällä hetkellä sen alle, kun taas työnantaja on velvoitettu maksamaan eläkemaksut hyvin pienistäkin työntekijöidensä työsuorituksista.
Yrittäjien eläkejärjestelmään kohdistaman epäluottamuksen taustalla on monesti nykyisen YEL-työtulon jäykkyys ja sen vaikeaselkoisuus. Tällä hetkellä yrittäjä maksaa eläkemaksunsa työpanosta arvioivan työtulon pohjalta, jonka eläkevakuuttaja vahvistaa lainsäädännön mukaisesti. Työtulosuosituksen pitäisi käytännössä vastata yrittäjän tilalle palkattavan henkilön vuosipalkkaa, minkä lisäksi se perustuu muun muassa toimialan keskipalkkaan. Yrittäjä kerryttää YEL-maksuillaan työeläketurvan lisäksi sosiaaliturvaansa, joka on kytköksissä YEL-työtuloon.
Yrittäjän eläkelakia ja työtulon määräytymistä täsmennettiin vuonna 2023, jonka seurauksena yrittäjien työtulot ovatkin nousseet. Työtulojen nousulle asetettiin tuolloin eduskunnassa rajoituksia, joista viimeiset poistuvat vuoden 2028 jälkeen. Alivakuuttaminen ja sen myötä alimitoitettu eläke- ja muu sosiaaliturva on ollut ja on edelleenkin todellinen ongelma.
Yrittäjäeläkkeen yksi suurimmista haasteista on aina ollut vastineen löytäminen työntekijöiden eläkelain mukaiselle eläkepalkalle, josta kerätään eläkemaksut ja jonka pohjalta etuudet kertyvät. Nykyinen laskennallinen YEL-työtulo on 70-luvun lainsäädännön tuotos.
Digitalisaatio ja rekisteritiedon lisääntyminen mahdollistavat aiempaa yhdenmukaisempia ja automaattisempia tapoja yrittäjän todellisen työtulon määrittämiseen. Nykyisestä laskennallisesta työtulosta olisi siis aika siirtyä pois kohti yrittäjän omiin ansioihin pohjautuvaa työtuloa. Se voisi parhaimmillaan selkeyttää, joustavoittaa ja tehostaa yrittäjäeläkkeiden toimeenpanoa. Tämä taas voisi parantaa yrittäjäkentän luottamusta koko eläkejärjestelmään, kun YEL-työtulo reagoisi nykyistä reaaliaikaisemmin muutoksiin ansiotasossa.
Orpon hallituksen isona missiona on julkisen talouden vakauttaminen. Valtio eli veronmaksajat kuittaavat tällä toimintamallilla vuosikymmenten aikana alati kasvavan laskun, kun yrittäjien maksutulo ei riitä YEL-järjestelmän eläkemenoihin. Toisin kuin palkansaajien järjestelmässä, yrittäjien eläkejärjestelmästä puuttuu rahastointi.
Rahastoinnin aloittaminen on hankalaa yli viisi vuosikymmentä YEL-järjestelmän perustamisen jälkeen, eikä mikään taho ole ilmoittautunut halukkaaksi rahoittamaan sitä. Se voisi kuitenkin vahvistaa pitkällä aikavälillä yrittäjäeläkkeiden rahoitusta, aivan kuten on tapahtunut työntekijöiden ennakkoon rahastoitujen eläkevastuiden kohdalla. Sijoitustoiminnan korkoa korolle -efektillä on valtava voima, jota vain rahastoivat eläkejärjestelmät pystyvät hyödyntämään. Tällöin myös YEL-järjestelmässä pystyttäisiin hyötymään kollektiivisesti pääoman tuottopotentiaalista verrattuna ansioiden kehitykseen.
Yrittäjien eläketurvaa uudistettaessa täytyy samalla pitää huolta siitä, että sosiaalivakuutuksen hyvät perusominaisuudet ja työeläketurvan kattavuus säilyvät. Yrittäjäeläkkeiden uudistamisessa joudutaan väistämättä sovittamaan eri tahojen intressejä keskenään. Yrittäjät katsovat eläkevakuuttamista pääosin omasta arkisesta tilanteestaan käsin, mutta päättäjien soisi pohtivan myös pitkällä aikavälillä toimivia ratkaisuja.
Alun perin julkaistu: