Eläkeuudistuksen myötä tulee säästämistä ikävä
Työmarkkinaosapuolten eläkeneuvottelujen on määrä valmistua ensi vuoden tammikuussa.
Niitä on käyty pääosin suljettujen ovien takana ilman suurempaa mediajulkisuutta. Lehdistössä on esiintynyt eläkepoliittista kirjoittelua aika ajoin senkin edessä.
Omiin silmiini on osunut toistuvasti toive siitä, että Suomen eläkejärjestelmää pitäisi uudistaa yksilöllisen eläkesäästämisen suuntaan. Siitä ovat kirjoittaneet ainakin Helsingin pörssin toimitusjohtaja Henrik Husman ja Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri (HS 9.9.) sekä OP-varainhoidon entinen pääekonomisti Catherine Reilly (HS 28.10.).
He haluaisivat siirtää eläketurvan järjestämisen liittyviä riskejä osin yksilön omalle vastuulle.
On hienoa, että myös osakesijoittamisen ja varainhoidon ammattilaiset haluavat käydä periaatteellista keskustelua eläkejärjestelmän kehittämisestä.
Tilaa heidän esittämilleen toiveille tuskin kuitenkaan löytyy ainakaan nyt käsillä olevasta uudistuksesta. Tai ainakin eläkejärjestelmän kulmakiviksi todettiin jo hallitusohjelmassa etuus- ja vakuutusperusteisuus eli se, että riskejä kannetaan yhdessä.
*
Orpon hallituksen neuvottelutulokselle asettama takaraja on tammikuussa 2025. Uusien rakenteellisten muutosten lisääminen neuvottelutulokseen olisi tällä aikataululla käytännössä mahdotonta.
Siksi eläketurvan järjestämiseen liittyviä riskejä kannetaan varmasti jatkossakin yhdessä.
Nykyisen eläketurvamme hyviin puoliin kuuluu sen ennakoitavuus. Se pitää osaltaan yllä ikäihmisten ostovoimaa ja kulutusta. Tähän ennakoitavuuteen voi kuitenkin tulla muutoksia myös ilman varainhoitajien toiveiden toteuttamista.
Näin on siksi, että eläkeuudistuksen toimeksiantoon kuuluu niin sanottu automaattinen vakauttaja.
Jos sellainen otetaan käyttöön, työeläkkeisiin vuosittain tehtävät indeksikorotukset vaihtelisivat jatkossa enemmän kuin tähän mennessä on ollut tapana. Se heikentäisi eläketurvan ennakoitavuutta ensin vähän ja pidemmän ajan kuluessa enemmänkin nykytilaan verrattuna.
Tämän muutoksen myötä monille eläkkeensaajille – ja myös useille itseni ikäisille lähivuosien aikana eläkkeelle jääville palkansaajille – voi vielä tulla omaa aiemmin tehtyä säästämistä ikävä. Siksi yksilöllisen säästämisen lisääminen on sinällään kannatettava asia.
Sitä ei kuitenkaan tulisi tehdä nykyisen eläkejärjestelmän kustannuksella vaan pikemminkin sitä täydentävänä lisänä.
Alun perin julkaistu: