Siirry sisältöön

Pienten eläkesäätiöiden ja -kassojen toiminnan varmistaminen tukee työeläkkeiden hajautettua toimeenpanoa

Nykyisen ulkoistamiskäytännön kirjaaminen lakiin tukisi parhaiten pienten eläkesäätiöiden ja eläkekassojen toimintaa.

Eläkesäätiöitä ja -kassoja säännellään laissa eläkesäätiöistä ja eläkekassoista. Lain säätämisen yhteydessä eduskunta totesi, että vakuutustoimialalla on yleisesti vuosikymmenien ajan ollut vakiintuneena käytäntönä ulkoistaa toimintoja ulkoisille palveluntarjoajille tai esimerkiksi keskittää tiettyjä toimintoja ryhmittymän sisällä. Ulkoistaminen on mahdollistanut pienten laitosten toiminnan ja tuonut kustannussäästöjä.

Perustuslain 124 § asettaa rajat sille, millaisia toimintoja lakisääteistä vakuutustoimintaa harjoittavat vakuutuslaitokset voivat edelleen ulkoistaa. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää ja selkeyttää lakisääteistä eläkevakuuttamista harjoittavien eläkesäätiöiden ja eläkekassojen toimintojen ulkoistamiseen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Työryhmä laati hallituksen esityksen muotoon kirjoitetun mietinnön, jossa on arvioitu ratkaisutoiminnan ulkoistamista. Ryhmä ei arvioinut muiden toimintojen ulkoistamista. Työryhmän mietinnästä oli mahdollista jättää lausunto 16.12.2024 mennessä. Tela lausui asiasta vain lyhyesti, sillä osallistuimme työryhmän työhön ja kannatamme mietintöä kokonaisuudessaan. Telan lausunnon voit lukea täältä.

Hyvin toimiva käytäntö pitäisi kirjata lakiin

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annettua lakia siten, että lakiin lisättäisiin säännökset mahdollisuudesta hankkia yksityiseltä palveluyritykseltä julkista hallintotehtävää avustavia tai täydentäviä tehtäviä. Tämä vastaisi nykyistä eläkesäätiöiden ja -kassojen käytäntöä.

Laissa säädettäisiin, mitkä ratkaisutoiminnan tehtävät voisi ulkoistaa ja mitkä edellytykset palveluyrityksen olisi täytettävä. Lisäksi Finanssivalvonnalle olisi ilmoitettava, mitä tehtäviä eläkesäätiö tai -kassa on hankkimassa palveluyhtiöltä.

Varsinaisen eläkepäätöksen tekee aina eläkesäätiö tai – kassa, ei palveluyritys. Suurin osa päätöksistä koskee vanhuuseläkkeitä. Vanhuuseläke myönnetään hakemuksesta, kun sen laissa säädetyt myöntämisedellytykset täyttyvät. Harkintavaltaa liittyy käytännössä työkyvyttömyyseläkkeiden päätöksentekoon sekä kuntoutusta koskeviin ratkaisuihin.

Hajautettu malli antaa valinnanvaraa

Hajautettu malli antaa työnantajille valinnanvaraa ja mahdollisuuden vaikuttaa työeläkemaksujen suuruuteen. Pääosa eläkekassoista ja -säätiöistä on pieniä. Eläkesäätiöt ja eläkekassat ovat työnantajakohtaisia eläkelaitoksia, jotka eivät voi laajentaa toimintaansa oman työnantajakohtaisen tai toimialakohtaisen rajoitetun toimintapiirinsä ulkopuolelle. Eläkesäätiön ja eläkekassan toimintaa on rajattu laissa siten, että se ei voi tarjota palveluitaan kuin yksittäiselle työnantajalle (eläkesäätiö), konsernille (eläkesäätiö) tai samaan toimialaan kuuluville yrityksille (eläkekassa).

Ulkoistaminen on toiminut ongelmitta

Eläkesäätiöiden ja -kassojen toiminnassa tarvittavia palveluita on 1960-luvulta lähtien järjestetty yksityisten palveluyhtiöiden kautta, koska se on kustannustehokasta ja vähentänyt toimintaan liittyviä riskejä. Käytännössä palvelujen toimintojen ulkoistamisessa ei ole tullut esille ongelmia vakuutettujen tai työnantajien kannalta.

Oikeustilan selkeyttäminen vaikuttaisi siten, että pieniä eläkesäätiöitä ja eläkekassoja ei purettaisi työeläkevakuutusyhtiöön siitä syystä, että nykyisen toimintamallin jatkuvuus koetaan epävarmaksi.