Riskinotto kuuluu työeläkerahastoihin, vaikka se voi kuulostaa eläkeläisestä oudolta 

Tämä riskien kaihtamisen kulttuuri tuli minulle yllätyksenä, kun sain tänä syksynä eteeni meillä Työeläkevakuuttajat Telassa teetetyn tutkimuskyselyn. Kysyimme, pitäisikö työeläkevakuuttajien voida ottaa enemmän riskejä sijoitustoiminnassaan, jotta työeläkkeiden rahoitus olisi kestävämmällä pohjalla?

Työikäisistä vain 27 prosenttia ja yli 75-vuotiaista 31 prosenttia oli sitä mieltä, että riskinoton ja samalla mahdollisten tuottojen kasvattaminen olisi hyvä idea. Eläkeläisten kohdalla hyvätuloiset, miehet, yli 82-vuotiaat ja yrittäjätaustaiset olivat jonkin verran enemmän valmiita sijoitustoiminnan riskien kasvattamiseen.

Asia on tärkeä, koska työmarkkinaosapuolten neuvottelupöydässä nyt suunniteltu työeläkeuudistus tulee ehkä nojaamaan juuri sijoitusuudistukseen. Sen tarkoituksena on lisätä yksityisalojen työeläkevakuuttajien riskinottokykyä ja parempien tuottojen mahdollisuuksia. Julkisten alojen eläkevakuuttaja Keva on vastikään jo lisännyt sijoitustoimintansa tuottohakuisuutta.

Työeläkkeiden rahoituksen isoin riski on tällä hetkellä väestömuutos. Ihmiset elävät yhä pidempään, mutta tätä eläkepommia on jo purettu aiemmissa eläkeuudistuksissa. Vauvakato taas on todellisuutta, kun syntyvyys on laskenut Suomessa hieman yli kymmenessä vuodessa noin 30 prosenttia. Onneksi kasvanut maahanmuutto antaa toivoa.

Sote-palveluiden takana ei ole rahastoja, joiden pääoman tuotolla voidaan maksaa ikäsidonnaisia hoivamenoja. Työeläkejärjestelmässä on sen sijaan säästetty etukäteen: viime vuonna menojen katteeksi otettiin rahastoista noin 2,5 miljardia euroa enemmän kuin sinne laitettiin.

Pitkällä aikavälillä vain noin neljäsosa ihmisille maksetuista eläkkeistä katetaan rahastoista, joten aivan kaikkia kuviteltavissa olevia tulevaisuuden rahoitushaasteita ei kuitenkaan pystyttäisi hoitamaan vain yksityisalojen riskinottoa sääteleviä vakavaraisuussäännöksiä tuunaamalla.

Riski ja eläkerahat eivät tietenkään kuulosta hyvältä yhdessä, mutta ehkä eläkeläistenkin huolia voisi helpottaa, jos tulevaan eläkeuudistukseen kuuluva sijoitusuudistus tehtäisiin maltilla. Olennaista on päättää riittävästä riskinotosta, jotta eläkevastuut saadaan katettua. On myös tärkeää tiedostaa, että pelkästään ”sukan varteen” säästäminen ei riitä eläkejärjestelmässä, vaan parempia tuottoja tarvitaan.

Eläkejärjestelmän vastuut rahastoiduista eläkkeistä kertyvät ja purkautuvat hyvin pitkällä aikavälillä. Sijoitusuudistus kannattaa toteuttaa ja maltilliseen riskin nostamiseen on hyviä keinoja. Lopputuloksena työeläkerahastojen osakepaino voisi jonkin verran vielä kasvaa ja sijoitustoiminta olisi vähemmän myötäsyklistä eli taloussuhdanteiden määrittämää. Tällä hetkellä osake- ja osaketyyppiset sijoitukset muodostavat noin 57 prosenttia koko sijoitusomaisuudesta.

Hallitus vaatii, että eläkeuudistus vahvistaisi julkista taloutta kokonaisuudessaan noin miljardilla eurolla, johon pelkkä sijoitusuudistus ei ehkä riitä. Sijoitusten riskinoton lisääminen voi vaikuttaa myös hallituksen asettamaan toiseen tavoitteeseen eli uuden sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän toimintaan, joka on vielä hämärän peitossa.

Jos ja kun riskejä kasvatetaan, tietysti tuottojen mahdollista vaihteluakin pitää sietää uudella tavalla. Iso kysymys sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän kohdalla on, voisiko esimerkiksi työeläkkeiden vuosittainen indeksitarkistus riippua jatkossa osaltaan myös rahastojen sijoitustuottojen vaihtelusta?

Maltti on todellakin valttia, koska työeläkkeet täytyy lopulta maksaa, kuten ne on luvattu, eikä eläkeoikeutta voida mennä sorkkimaan jälkikäteen. Tämä on tärkeää nykyisten ja myös tulevien eläkeläisten näkökulmasta.