Työeläkevakuuttajat kannattavat maltillisen sijoitusuudistuksen toteuttamista

Työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa säännellään niin lainsäädännöllä kuin toimijoiden omilla sijoitustoimintaan liittyvillä periaatteilla. Lähtökohta sijoittamisessa on, että varat tulee sijoittaa tuottavasti ja turvaavasti. Käytännössä sijoituksille tavoitellaan mahdollisimman hyvää riskiin suhteutettua tuottoa. Yksityisalojen työeläkevakuuttajia koskee lisäksi vakavaraisuussääntely, joka rajoittaa niiden sijoitustoiminnassa ottamaa riskiä.

– Työeläkealalla on viime vuosina havaittu, että nykyinen sääntely ei kaikissa tilanteissa palvele parhaalla mahdollisella tavalla tuottojen tavoittelua. Esimerkiksi koronakriisin aiheuttamassa markkinamyllerryksessä oli uhkana tilanne, jossa yksityisalojen työeläkevakuuttajat olisivat sääntelyn vuoksi joutuneet realisoimaan sijoitusomaisuuttaan epäedullisessa markkinatilanteessa, taustoittaa analyysitoimintojen johtajamme Jari Sokka.

Tästä syystä työeläkealalla on jo pidempään pohdittu keinoja sijoitustuottojen parantamiseen tavoilla, jotka edelleen pitäisivät kiinni tuottavuuden ja turvaavuuden periaatteista mutta silti mahdollistaisivat aiempaa tehokkaamman tuottojen tavoittelun.

– Kun pääministeri Orpon hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite eläkeuudistuksen valmistelusta, oli melko nopeasti selvää että sijoitustoiminnan uudistus voisi olla yksi keino, jolla ainakin osa eläkeuudistukselle asetetusta tavoitteesta voitaisiin saavuttaa, Sokka toteaa.

Hallitusohjelmakirjauksen mukaan eläkeuudistuksen tulee vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin 0,4 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen.

– Jos työeläkevarojen sijoitustuottojen parantamiseen tähtäävä uudistus voisi ratkaista osan sopeutustarpeesta, silloin paine työeläkemaksujen korottamiseen tai eläke-etuuksien leikkaamiseen olisi vastaavasti pienempi, Sokka sanoo.

Kaksi keinoa ylitse muiden

Työeläkevakuuttajien mukaan yksi sijoitustuottojen parantamiseen tähtäävä keino olisi muuttaa työeläkevakuuttajien vastuiden laskennassa käytettävää tekniikkaa. Vastuilla tarkoitetaan työeläkevakuuttajan tulevista ja jo maksussa olevista eläkkeistä kertyvää vastuuvelkaa. Käytännössä tämä tapahtuisi nostamalla osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun eli OLV:n enimmäismäärää 10 prosenttiyksiköllä.

– OLV on tietty osuus työeläkevakuuttajien vastuuvelasta. Sitä vastaava määrä varoista on sijoitettava listattuihin osakkeisiin. OLV:n avulla työeläkevakuuttajat kantavat osan osaketuottojen heilahteluista aiheutuvasta riskistä eräässä mielessä yhteisesti, Sokka kertoo.

– OLV-osuuden maltillinen nosto mahdollistaisi sijoitustuottojen parantamisen mutta jättäisi tilaa työeläkevakuuttajien omille sijoitusstrategioille eli sijoitusautonomialle, joka on yksi hajautetun työeläkejärjestelmämme kulmakivistä, Sokka painottaa.

Toinen työeläkevakuuttajien kannattama keino tuottojen parantamiseen on alentaa vakavaraisuusrajan laskennan turvaavuustasoa yhdellä tai kahdella prosenttiyksiköllä.

– Vakavaraisuusraja rajoittaa yksityisalojen työeläkevakuuttajien riskinottoa. Se lasketaan kunkin vakuuttajan sijoitustoiminnassaan ottamien riskien perusteella. Uusi turvaavuustaso mahdollistaisi sijoitusriskin kohtuullisen kasvattamisen esimerkiksi sijoittamalla enemmän osakkeisiin, ilman että konkurssiriski kuitenkaan kasvaisi merkittävästi, Sokka toteaa.

Nämä kaksi keinoa on työeläkevakuuttajien mielestä syytä sisällyttää sijoitusuudistukseen, sillä yhdessä ne takaavat tasapainoisen lopputuloksen.

– Molemmat ehdotetut muutokset parantaisivat työeläkevakuuttajien mahdollisuutta riskinoton lisäämiseen ja sitä kautta tuottojen parantamiseen. Vakavaraisuussääntelyyn tehtävät muutokset kuitenkin antaisivat toimijoille mahdollisuuden käyttää enemmän omaa harkintaansa siitä, missä ne haluavat lisäriskin ottaa – ja siten säilyttää sijoitusautonomian, Sokka sanoo.