Eläkejärjestelmän tulevaisuus: Minkä kokoinen eläkeuudistus on edessä?
Joidenkin mielestä parhaillaan neuvoteltavassa eläkeuudistuksessa on kyse vain jonkinlaisesta välitarkistuksesta. Niin asian tulisi tietysti ollakin, sillä Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan ei ole kirjattu eläkkeiden etuusperusteisuudesta luopumista. Uudistuksen suuruusluokka tiedetään silti varmuudella vasta sitten, kun työmarkkinaosapuolten neuvottelutulos on selvillä.
Moni on myös sanonut, että eläke-etuuksiin ei oltaisi nyt puuttumassa, koska niitä leikattiin jo paljon vuosien 2005 ja 2017 uudistuksissa. Myös rummutus sen puolesta, että työeläkemaksujen korotuskaan ei olisi mahdollista, on ollut suurta, ajoittain jopa massiivista.
Mikäli eläke-etuuksiin puuttuminen ja työeläkemaksun korottaminen olisivat kokonaan poissa laskuista, uudistuksella tavoiteltavat säästöt ja rahoituksen tasapainottaminen pitäisi hakea kolmesta asiasta: työeläkeindeksin ja palkkakertoimen muutoksista sekä työeläkevarojen pitkän aikavälin sijoitustuottojen parantamisesta.
Näistä viimeksi mainittu on myös työeläkealan toiveissa.
Työeläkevaroille saatavia tuottoja voidaan parantaa lisäämällä sijoitusriskiä. Sen salliminen kasvattaisi tuottoja pitkällä aikavälillä, mutta samalla myös tuottojen vuosittainen vaihtelu kasvaisi nykyisestä. Uudistuksessa pitäisi siksi ratkaista, miten tätä suurempaa vaihtelua siedettäisiin käytännön elämässä. Samoin se, keiden hyväksi suuremmasta riskinotosta pidemmän päälle koituvaa hyvä aikanaan jaettaisiin ja millaisella aikajänteellä.
Suunnattaisiinko se tuleville ikäluokille lisäämällä eläkkeiden rahastointia nykyisestä? Vai käytettäisiinkö se jo lähivuosina eläkemaksujen alentamiseen ja indeksien parantamiseen?
Näitä näkökulmia ei julkisuudessa juuri ruodita. Ne ovat kuitenkin isoja kysymyksiä sukupolvien välisen tulonjaon kannalta sekä nyt että kaukaisemmassa tulevaisuudessa.
”Rahoitusnäkymien heikentyessä työeläkeindeksi ja palkkakerroin pienentyisivät tai eläkemaksut nousisivat. Näkymien parantuessa tapahtuisi päinvastoin.”
Eläkeuudistuksen tavoitteisiin kuuluu myös yksi uusi asia: sääntöpohjainen vakauttaja. Sen myötä eläkejärjestelmän rahoitusnäkymien muutos muuttaisi työeläkeindeksejä ja mahdollisesti myös työeläkemaksuja automaattisesti jollain aikavälillä.
Rahoitusnäkymien heikentyessä työeläkeindeksi ja palkkakerroin pienentyisivät tai eläkemaksut nousisivat. Näkymien parantuessa tapahtuisi päinvastoin.
Vakauttajan tarkempi rakenne ja sille asetettavat alkuarvot ratkaisevat pitkälti sen, miten suuri uudistus on lopulta edessä: onko kyse määräaikaishuollosta vai uudenlaista eläkejärjestelmää koskevasta esisopimuksesta.
Jos eläkkeiden etuusperusteisuudesta halutaan pitää kiinni, työeläkemaksun olisi voitava ainakin joissain tilanteissa nousta. Jos maksu haluttaisiin pysyvästi kiinnittää, otettaisiin suunta kohti maksuperusteista eläkejärjestelmää. Jälkimmäisessä tapauksessa myös vakuutettujen tulisi voida osaltaan vaikuttaa työeläkevarojen sijoittamisessa otettavan riskitason valintaan.
Kommentit