Tekoäly on mainio apuri, mutta se ei vie minun työtäni
Tekoäly ei korvaa kontaktia toiseen ihmiseen.
Osallistuin keväällä ToimistoSissien järjestämään Kansainvälisen assistenttipäivän webinaariin, jossa aiheena oli assistenttityön tulevaisuus ja tekoäly sen rinnalla. Kuulimme kollegan tekemästä opinnäytetyöstä, joka oli lohdullista kuultavaa assistenttityön kannalta. Vaikka työn tekeminen muuttuu, ei tekoäly pysty kaikkeen.
Tekoälyltä puuttuu tunneäly, eikä se osaa luoda verkostoja ihmisen tavoin. Ihmisellä on muitakin valtteja tekoälyyn verrattuna:
- Ostaako tekoäly puolestani kukat kollegalle? Ei.
- Varaako tekoäly esihenkilölleni tällä kertaa junasta eri istumapaikan kuin yleensä? Ei.
- Lähettääkö tekoäly puolestani reklamaation saamastani palvelusta kertoen kaikki yksityiskohdat? Ei se tee sitäkään.
Tulevaisuudessa tekoäly on kuitenkin mitä mainioin apuri rutiinitehtävien hoidossa. Silloin assistentin työnkuva muuttuu muiden ammattien tavoin. Meidän tulee osata antaa tekoälylle ohjeet siitä, miten sen tulee tehdä ne yksinkertaiset tehtävät, jotka me nyt olemme tottuneet tekemään. Vaikka en ole vielä käyttänyt varsinaisia tekoälysovelluksia, tekoäly on jo nyt integroitu moniin työkaluihin, joita käytän.
Tekoälyn keskittyessä yksinkertaisiin työtehtäviin me assistentit voimme antaa panoksemme, kun pitää hallita kokonaisuuksia ja yhdistellä asioita tai osallistua suunnittelutyöhön ja ratkoa ongelmia. Kun kuvaan tulee mukaan ryhmätyöskentely ja siinä tarvittavat yhteistyötaidot, ei tekoälyllä siinä kohtaa sijaa ole. Silloin ihminen päihittää sen kirkkaasti.
Assistenttipiireissä on ollut paljon puhetta siitä, että meistä on ylitarjontaa työmarkkinoilla. Itseohjautuvuus on vallannut alaa ja hyvin moni työntekijä hoitaa hommat itse – ehkä tekoälyä hyödyntäen. Niin kauan kuin työyhteisössä on kanssakäymistä ihmisten kanssa, myös assistenteille on siellä oma paikkansa.
