Työeläkevaroja kosiskellaan kasvun vauhdittajaksi ja siihen on syytä suhtautua varauksella

Näin ei suinkaan ole, eikä epätoivoon ole syytä vaipua. Meillä on monta vahvuutta puolellamme, kuten toimiva koulutus- ja oikeusjärjestelmä, osaava työvoima, vakaa yhteiskunta ja poliittinen järjestelmä ja puhdas luonto. Suomen työeläkejärjestelmäkin on paljon mainettaan parempi, eikä siinä ole akuuttia rahoituskriisiä. Näistä lähtökohdista on mahdollista rakentaa loistava tulevaisuus Suomelle, jos niin haluamme.

Näköalattomuuden keskellä työeläkeyhtiöitä on julkisuudessa kosiskeltu sijoittamaan entistä enemmän kotimaahan. Ajatus lienee, että lisäämällä työeläkevakuuttajien sijoituksia kotimaahan, talouden rattaat saataisiin pyörimään vauhdikkaammin.

On hyviä syitä, miksi työeläkevakuuttajien ei ole järkevää sijoittaa entistä enemmän Suomeen. Ensinnäkin kotimaa ei ole työeläkevakuuttajille sijoituspäätöksen peruste. Työeläkevarat pitää lain mukaan sijoittaa tuottavasti ja turvaavasti. Kun Suomen talouskasvu on ollut vaatimatonta vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, meitä nopeammin kasvaneet taloudet ovat tarjonneet Suomea parempia sijoitustuottoja. Työeläkevakuuttajat ovatkin hajauttaneet sijoituksiaan globaalisti. Nykyään työeläkejärjestelmän sijoitusvaroista (258 miljardia euroa maaliskuun 2024 lopussa) kotimaahan on sijoitettu 20 prosenttia, kun kotimaan osuus oli kolmannes vuoden 2010 lopussa.

Toiseksi Helsingin pörssin osakkeiden markkina-arvo on noin 0,3 prosenttia koko maailman pörssien arvosta. Työeläkevakuuttajien osakesijoitusten lisääminen pienelle markkina-alueelle on riskipitoista. Ei liene uskottavaa, että tästä joukosta löytyvät maailman menestyksekkäimmät ja nopeimmin kasvavat pörssiyhtiöt. Helsingin pörssin viimeaikainen huono kehitys ainakin tukee näkemystä. Jos tulevaisuudessa on toisin, olen pelkästään iloinen, että olen väärässä.

Kolmanneksi maksussa olevat työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa työnantajien ja palkansaajien eläkemaksuilla ja rahastoista. Jos Suomen taloutta kohtaa taantuma, eläkemaksuja kertyy järjestelmään vähemmän, koska maksut perustuvat palkkasumman kehitykseen. Palkkasumma oletettavasti vähenee taantumassa, kuten luultavasti eläkerahastojen sijoitustuotot. Mitä suurempi osuus työeläkevakuuttajien varoista on sijoitettu Suomeen, sitä suurempi on taantuman vaikutus työeläkejärjestelmän talouteen. Sijoitusten hajauttaminen globaalisti tarjoaa suojaa työeläkejärjestelmän taloudelle, sillä lienee epätodennäköistä, että kaikki kehittyneet ja kehittyvät markkinat ajautuisivat syvään taantumaan samanaikaisesti.

Pääministeri Orpon hallituksen olisi ensiarvoisen tärkeää pitää talouden kasvun eväät kunnossa. Jos Suomen talous porskuttaa iloisesti duurissa, se todennäköisesti houkuttelee ulkomaalaisia ja kotimaisia sijoituksia ja investointeja. Mutta poliittisesta järjestelmästä kumpuaviin vaatimuksiin työeläkevakuuttajien sijoitusten suuremmasta Suomi-painosta kannattaa suhtautua suurella varauksella. Työeläkevaroille saataviin tuottoihin pätee harvoin se, että oman maan mansikat olisivat maukkaimpia.

Eläkkeiden rahoitusta on tärkeä vahvistaa ja siihen haetaan parhaillaan keinoja työmarkkinaosapuolten välisissä eläkeuudistusneuvotteluissa. Kun nykyinen lainsäädäntökin lähtee siitä, että työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti, eläkevaroille kannattaa hakea tuottoja sieltä, missä ne kulloinkin ovat parhaita. Se on sekä Suomen talouden että niin nykyisten kuin tulevienkin eläkkeensaajien etu.