Työeläkevarojen sijoitustuottoja tulee tarkastella useamman vuoden aikajänteellä

Olivatko tuotot tappiolla vai ei?

Kotimaisten eläkevakuuttajien inflaation suhteen korjatut reaalituotot olivat Eläketurvakeskuksen vertailun mukaan negatiivisia vuonna 2023. Toki myös verrokkiryhmän eli kansainvälisten eläkesijoittajien viime vuodelta saama reaalituotto oli varsin vaatimaton, keskimäärin kahden prosentin luokkaa.

Tarkkasilmäinen työeläkeuutisoinnin seuraaja saattoi kiinnittää huomion siihen, että vuoden 2023 tuotoista on kerrottu julkisuuteen kahta eri lukua. Kerroimme viime vuoden varojen tuotoista maaliskuussa tiedotteessamme. Siinä kerroimme, että reaalituotto vuodelta 2023 oli 2,6 prosenttia.

ETK:n vertailussa reaalituottoa alensi vertailussa käytetty OECD:n kuluttajahintaindeksin muutoksen vuosittainen keskiarvo. Tämän keskimääräisen inflaation käyttö reaalituottojen laskennassa parantaa toki vertailtavuutta ulkomaisiin eläkerahastoihin, mutta eläkesijoittajat tapaavat tarkastella vuosituottojaan vuodenvaihteessa, kyseisen vuoden inflaatiota käyttäen. Toki Eläketurvakeskuksen tuottovertailussa on aina käytetty keskimääräistä inflaatiota, sillä vain ei ole aiemmin vakaan inflaation aikana ollut vaikutusta lopputuloksiin. Viime vuonna vertailussa käytetty keskimääräinen inflaatio oli vuosi-inflaatiota reilusti suurempi, mikä sai kotimaisten eläkesijoittajien viime vuoden reaalituotot näyttämään miinusmerkkisiltä.

Vertailuissakin huomio tulisi kiinnittää pitempään aikajänteeseen

Viime vuoden ruodinnasta pääsemme kysymykseen tuottovertailun aikajänteestä. Fakta on, ettei yhden vuoden tuottojen tarkastelu tuota mainittavaa hyötyä eläkejärjestelmän päätöksenteon tueksi. Yhden vuoden tuotto riippuu pääasiassa markkinoiden kehityksestä ja jossain määrin omaisuuslajien sisällä tehdyistä allokaatioratkaisuista. Pidemmän aikavälin tuotto taas on valitun riskiprofiilin tulos. Yleensä parempaa tulosta pitkällä aikajänteellä tekee enemmän riskiä kantava sijoittaja.

Jos katsomme riskinottoa rajaavan vakavaraisuussääntelyn puitteissa sijoittavia työeläkevakuuttajiamme ja niiden ulkomaisia verrokkeja (kuva yllä) pidemmällä tarkastelujaksolla, havainnollistuu, kuinka kotimaiset toimijamme edustavat tuottojen keskikastia. Merimieseläkekassa jopa ylittää tämän. Neljän-viiden prosentin vuosittaisen reaalituoton haarukkaan mahtuu suunnilleen puolet tämän vertailun eläkerahastoista.

15 vuoden periodiakin voi pitää lyhyenä, kun analysoidaan työeläkevarojen kehitystä. Merkitystä on viime kädessä vain sillä, miten varat kehittyvät vuosikymmenten aikajänteellä. Yksittäisillä vuosilla on hyvin vähän merkitystä, sillä vastuut tulevaisuudessa maksettavista eläkkeistä ulottuvat useiden vuosikymmenten päähän. Jos tarkastellaan koko yksityisalojen reaalituottoa, se on ollut vuodesta 1997 lähtien keskimäärin 3,7 prosenttia vuodessa.

Tavoitteena tuottojen parantaminen

Suomalaisen työeläkejärjestelmän tuotot ovat siis kohtuullisen hyvällä tasolla kansainvälisestikin vertaillen. Tuottoja kuitenkin painaa, kuten tuottovertailussakin todetaan, kotimaisten osakkeiden osuus sijoituksissa. Kotimaan sijoitusten suhteellinen osuus on toki supistunut 2000-luvulla sijoitusvarojen kokonaismäärän kasvaessa, mutta edelleen noin neljäsosa listatuista osakkeista on suomalaisia. Kotimaiset osakkeet ovat sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä tuottaneet heikommin kuin pohjoisamerikkalaiset. Huoli suomalaisten yritysten kannattavuudesta ja kasvusta on noussut esiin talouskeskustelussa.

Kotimaisten osakkeiden tuottoon kiinnitti huomiota jo työeläkejärjestelmää 2013 arvioinut kanadalainen eläkeasiantuntija Keith Ambachtsheer. Hän piti tuolloin Helsingin pörssin silloista kehitystä pääsyynä siihen, että kotimainen eläkesijoitussalkku jäi jälkeen kansainvälisistä verrokeista.

Vallitsevan hallitusohjelman mukaisesti viime vuonna perustettiin sekä työmarkkinajärjestöjen että kahden ministeriön työryhmät valmistelemaan seuraavaa eläkeuudistusta. Uudistuksen päätavoitteena on selvittää keinoja työeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden varmistamiseksi ja riittävän etuustason turvaamiseksi. Osana rahoituksen työkalupakkia pohditaan sijoitustoiminnan uudistusta, jolla pyrittäisiin nostamaan työeläkesijoitusten tuottoja. Työeläkevakuuttajat pitävät kannatettavana, että eläkesijoitusten lisätuottoja haetaan maltillisella riskin kasvattamisella. Lisäksi tarpeen on perusteellinen keskustelu siitä, kuka riskit kantaa mahdollisten heikompien sijoitustuottojen skenaariossa.

Riskinoton kasvattaminen edellyttää kykyä sietää matalia tuottoja pitkiäkin aikoja. Pitkä sijoitushorisontti on yhä tärkeämpi, kun sijoitusuudistusta valmistellaan.