Työeläkeyhtiöitä yhdistämällä ei saataisi suuria säästöjä
Kyösti Kautto kirjoittaa Maaseudun Tulevaisuudessa (6.5.), että työeläkeyhtiöiden yhdistämisellä saavutettaisiin valtavat säästöt. On tietysti selvää, että yhden toimijan mallissa kuluja olisi mahdollista vähentää nykyisestä. Kyse ei kuitenkaan ole työeläkejärjestelmän mittakaavassa valtavasta säästöstä.
Työeläkejärjestelmän varat ovat tällä hetkellä reilut 250 miljardia euroa ja työeläkkeitä maksetaan vuosittain noin 35 miljardin euron verran. Työeläkeyhtiöiden yhdistämisestä saatavat säästöt voisivat olla luokkaa joitakin kymmeniä miljoonia euroja vuodessa, joten toimenpiteen vaikutus kokonaisuuden kannalta ei olisi suuri – eikä ainakaan valtava.
Jos työeläkeyhtiöt ja mahdollisesti muutkin työeläkevakuuttajat yhdistettäisiin yhdeksi toimijaksi, sen hintana voisi olla työeläkevarallisuuden käyttäminen aivan muihin tarkoituksiin kuin eläkkeiden maksamiseen.
On oletettavissa, että mahdollinen yksi työeläketoimija ei voisi olla yksityinen yhtiö vaan sen olisi oltava valtiollinen taho. Tuolloin sekä valtiovarainministeriön että poliitikkojen houkutus käyttää työeläkkeitä varten rahastoituja varoja muihin tarkoituksiin kasvaisi hyvin todennäköisesti ylivoimaiseksi. Tällaisesta saatiin jo esimerkki huhtikuun budjettiriihen alla, kun vaatimukset eläkeindeksin jäädyttämisestä olivat laajasti esillä.
Käytännössä tällainen toimi johtaisi eläkevarojen käyttämiseen valtion rahoitusalijäämien katteeksi.
Nykyistä TyEL-järjestelmää perustettaessa ohjenuorana oli pitää työeläkevarat tallessa niin, että ne ovat käytettävissä vain ja ainoastaan työeläkkeiden kustantamiseen. Keinoksi valittiin järjestelmän toimeenpanon hajautus lukuisille toimijoille.
Tämän periaatteen jatkaminen on osa työeläkejärjestelmän yhteiskunnallista riskienhallintaa eikä siitä ole syytä luopua.
Kommentit
3 vastausta artikkeliin
Näetkö oikeasti mahdolliseksi yksityisten yhtiöiden sosialisoinnin? Eikö seurauksena ole Suomen maineen menetys siten, että kaikki investoinnit Suomeen loppuvat saman tien? Mikäli noin mittava toimi tehtäisiin, niin miten muut yritykset voisivat jatkaa Suomessa?
Kirjoitukseni oli vastaus alkuperäiseen kirjoitukseen, jossa ehdotettiin työeläkeyhtiöiden yhdistämistä. Näkemykseni on – kuten kirjoituksessa totean – että ratkaisu, jossa vain yksi yksityinen taho hoitaisi koko työeläkejärjestelmää ilman kilpailua, ei tulisi kyseeseen. Siksi toimijan pitäisi olla valtiollinen. Olen kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että tämä ei olisi hyvä ratkaisu.
Toisaalta sosialisoinnista puhuminen on hiukan ongelmallista sikäli, että työeläkevarat, mukaan lukien vakavaraisuuspääomat, eivät ole työeläkeyhtiöiden käytössä vapaasti vaan ne on kerätty työeläketurvan maksamiseksi tiettyjen, hyvin tarkasti määriteltyjen ja reguloitujen periaatteiden mukaisesti. Jos työmarkkinajärjestöt ja viranomaiset päättäisivät, että eläkemaksua ei maksettaisi lainkaan, työeläkevakuuttajat joutuisivat luopumaan varoistaan, mutta kyse ei olisi sosialisoinnista sanan tavanomaisessa merkityksessä, koska varat käytettäisiin alkuperäiseen tarkoitukseensa eli eläkkeiden maksamiseen. Joka tapauksessa nykyisten vakuuttajien lakkauttaminen tai pakkoyhdistäminen olisi huono signaali ulospäin eikä sellaiseen tulisi minkään hallituspohjan ryhtyä.
Mielestäni aliarvioit suuresti säästöpotentiaalia yhdistyneiden työeläkeyhtiöiden toimintakuluissa. Suorat liikekulut neljän työeläkeyhtiön osalta olivat lähes 300 miljoonaa euroa vuonna 2023. Yhtiöiden fuusiossa voitaisiin karsia suurin osa työtehtävistä varsinkin johdon, sijoitustoimintojen ja it-järjestelmien osalta, sekä vähentää päällekkäisiä järjestelmiä ja datahankintoka. Suuruuden ekonomia mahdollistaa paremman neuvotteluaseman myös, viime vuosien trendin, ulkoistettujen sijoitusten palkkioiden neuvotteluun.
Nykyinen systeemi vain näennäisesti kilpailee asiakkaista. Suurin osa isojen palkkasummien asiakkaista pitää eläkevakuutukset samassa yhtiössä ja vaihtuvuutta on lähinnä pk-yrityskentässä.
Sijoitusriskien hajauttaminen keskinäiseiippuvaisessa järjestelmässä on aito syy kannattaa useamman yhtiön mallia, mutta senkin toteutuminen on yksi kysymysmerkki. Allokaatiot eri omaisuusluokkiin ovat hyvin samankaltaisia yhtiöiden välillä ja sijoitustuotot mahtuvat useimpina vuosina 0,4%-yksikön sisälle.
Pelko eläkevarojen sosialisoinnista voitaisiin taas hoitaa lainsäädännöllä. Mitä muita syitä tässä enää on kannattaa nykyistä mallia, muita siis kuin turvata status quo? Jokaisen työeläkevakuutusyhtiön toimitusjohtaja nostaa lähes miljoonan euron vuosipalkkaa, huomattava korvaus siihen nähden että suurin osa pörssiyhtiöistäkään ei pysty maksamaan tuollaisia korvauksia ja ne sentään joutuvat toimimaan aidolla kilpailukentällä.