Eläkejärjestelmiä vertailtaessa on otettava huomioon kunkin maan koko eläkejärjestelmä
Vastauksessaan kirjoitukseeni Hufvudstadsbladetissa 20.1. pääkirjoitustoimittaja Fagerholm mainitsee muutaman maan esimerkkinä keskitetystä ja kustannustehokkaasta eläkejärjestelmästä. Eläkejärjestelmiä ei voi vertailla valikoimalla niistä palasia, jotka eivät ole keskenään vertailukelpoisia.
Haettaessa verrokkeja Suomen eläkejärjestelmälle katseet kääntyvät usein Kanadaan, Norjaan ja Ruotsiin. Toisin kuin Fagerholm väittää, näiden maiden eläkejärjestelmät eivät ole yksinkertaisia. Ne sisältävät keskeisten puskuri- ja eläkerahastojen lisäksi kymmenittäin erilaisia työmarkkinapohjaisia eläkerahastoja. Toimijoita on siis lukuisia ja ihmisen eläketurva koostuu monesta purosta. Suomessa on yksi, kaikille sama ansioeläke. Sitä hoitamassa on useita eläkevakuuttajia.
Sijoitustuotot ovat tärkeä mittari eläketurvan hoitamisen tehokkuudelle. Ongelmallista eläkejärjestelmien vertailu on, jos päätetään verrata Suomen eläkejärjestelmää jonkin maan yksittäiseen toimijaan.
Muutamat muiden maiden toimijat ovat saaneet Eläketurvakeskuksen kansainvälisessä vertailussa 10 ja 15 vuoden jaksolla jonkin verran korkeampia tuottoja kuin suomalaiset eläkevakuuttajat. Vertailtaessa on syytä huomioida muutaman tärkeän tekijän vaikutus.
Valuuttakurssin muutos on yksi tekijä, joka hämärtää tuottovertailua. Eläkesijoittajat julkistavat tuottolukunsa paikallisvaluutassa. Silloin piiloon jää se, että ruotsalaiset eläkerahastot ovat hyötyneet kruunun heikkenemisestä, sillä ruotsalaisten eläkkeet maksetaan kruunuissa, samalla kun iso osa sijoituksista on noteerattu euroissa ja dollareissa. Jos tuottoja tarkastellaan yhteisvaluutassa, tuottoerot 2000-luvun ajalta saattavat tarkasteluperiodista riippuen hävitä tai kääntyä jopa toisin päin. Sama ilmiö vaikuttaa kanadalaisten tuottoihin.
Tärkein tekijä on sijoitusten riskiprofiili eli käytännössä osakesijoitusten osuus. Se vaikuttaa merkittävästi tuottoihin. Ruotsin AP-puskurirahastoissa on osakkeita 70 ja jopa yli 90 prosenttia kaikista sijoituksista. Suomessa osakkeiden osuus on edelleen paljon näitä matalampi. Riskitasoa rajoitetaan yksityisaloilla vakavaraisuussääntelyllä ja vakuuttajilla on yhteisvastuu eläkkeistä. Julkisalojen työeläkevakuuttaja Keva ilmoitti syksyllä nostavansa sijoitussalkkunsa riskitasoa. Osana eläkeuudistusta pohditaan parhaillaan yksityisalojen riskitason maltillista kohottamista.
Kommentit