”Sääntöpohjainen vakautusjärjestelmä” – hallitusohjelman Da Vinci -koodi?

– Näin saattaa käydä, jos hallitusohjelmaan kirjattu työeläkkeiden rahoituksen ”sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän” malliksi valitaan sellainen, joka tähtää nykyisen työeläkemaksutason jäädyttämiseen, sanoo yhteiskuntavaikuttamisen päällikkömme Janne Pelkonen.

– Se voisi jopa käytännössä tarkoittaa luopumista niin sanotusta etuusperusteisesta eläkkeestä, jos eläkemaksu kiinnitetään täysin. Tämä olisi perustavanlaatuinen uudistus koko työeläkejärjestelmän historiassa. Siksi tulevan vakauttajan ideasta ja arvovalinnoista olisi tärkeä aloittaa keskustelu hyvissä ajoin, Pelkonen sanoo.

Neuvottelut Suomen seuraavasta eläkeuudistuksesta ovat käynnistyneet. Sääntöpohjaisella vakautusjärjestelmällä on merkittävä rooli, sillä hallitus kirjasi sen uudistuksen yhdeksi keinoksi antaessaan neuvottelutoimeksiannon työmarkkinaosapuolille.

Etuusperusteisessa mallissa eläke-etuudet lasketaan tietyn kaavan perusteella ja etuuksien taloudellinen rahoitusriski on omistajilla, joita Suomessa ovat työnantajat ja työntekijät. Eläkkeelle jäätyään voi luottaa siihen, että työeläke pysyy ansaitun suuruisena. Siinä ei jousteta, vaan rahoitus joustaa. Vastakohta tälle on ”maksuperusteinen eläke” – se tarkoittaa kiinteää eläkemaksua omistajille. Rahoitusriskit kantaa eläkkeensaaja eli oman eläkkeen summa voi muuttua ajan kuluessa vielä eläkkeelläkin. Maailmalla on olemassa erilaisia välimalleja.

Tätä mahdollista merkittävää muutosta työeläkejärjestelmään ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Julkisalojen työeläkevakuuttaja Kevan pääekonomisti Joonas Rahkola korostaa, että mitään mallia ”sääntöpohjaisesta vakauttajasta” ei ole vielä päätetty.

– On eläkeneuvottelijoiden ja hallituksen asia päättää, mitä tehdään ja millainen malli mahdollisesti valitaan, Rahkola sanoo.

Pelkonen haastattelee Rahkolaa Salaisuuksien jäljillä -videosarjamme uusimmassa jaksossa. Video on katsottavissa alla ja YouTube-kanavallamme. Artikkeli jatkuu videon jälkeen.

Pelkonen sanoo, että hallitusohjelma ja hallituksen tehtävänanto eläkeuudistusta neuvottelevalle työryhmälle kehystää asian niin, että kyse on nimenomaan maksutason vakauttamisesta.

– Mutta kirjaus on kryptinen niin kauan, kunnes esillä on konkreettisia vaihtoehtoja tai esityksiä. Vakauttajan parametrit – eli mitä vakautetaan ja millä mittareilla – ovat tässä se oleellinen asia. Kytkettäisiinkö vakauttaja esimerkiksi tiukasti työeläkejärjestelmän omaan tulo- ja menoyhtälöön vai laajempiin Suomen talouteen vaikuttaviin tekijöihin, Pelkonen pohtii.

Rahkola tulkitsee, että uudelle eläkeneuvottelutyöryhmälle on annettu tehtäväksi etsiä työeläkejärjestelmästä muutokset, jotka vahvistavat julkista taloutta noin miljardilla sekä sen lisäksi kehittää uusi työeläkkeiden rahoituksen automaattinen vakauttaja.

– Sinänsä vakauttajien perusidea on yksinkertainen. Se on ennalta määrätty sääntö, joka johonkin indikaattoriin perustuen muuttaa automaattisesti jotain osaa eläkejärjestelmästä, Rahkola sanoo.

Rahkolan mukaan monissa maissa on jo käytössä eläkkeiden rahoitukseen liittyviä automaattisia vakauttajia, jollaista Suomeenkin nyt puuhataan. Eroja on siinä, minkä mittarin arvojen muuttuessa vakauttaja ikään kuin ”laukeaa” ja mitä se tarkoittaa. Ruotsissa seurataan eläkejärjestelmän pitkän aikavälin tuloja ja menoja rahastot huomioiden. Siellä vuosittainen indeksitarkistus voi olla myös negatiivinen eli ansioeläkkeen taso voi aidosti leikkautua.

– Alankomaissa vakauttaja kytkeytyy eläkevarojen rahastointiasteeseen. Siellä indeksikorotuksia on tehty aika vähän viime vuosina. Kanadassa taas seurataan todellisen ja kestävän maksutason eroa, Rahkola kuvailee.

Vaikutukset sukupolviin ja sukupuoliin on selvitettävä

Näin, vaikka leikkuri koskee vain yhtä osaa ruotsalaisen eläkkeestä. Se kuvastaa sitä, miksi automaattiset vakauttajat eivät yleensä poista tarvetta erilaisille eläkejärjestelmän uudistuksille ja -tarkistuksille, vaikka se on yleensä yhtenä vakauttajien tavoitteena.

– Eläkejärjestelmä ei missään maassa ole koskaan niin valmis, että se toimisi itsekseen ilman että järjestelmästä vastaavien tahojen pitäisi neuvotella säännöllisesti siitä, miten sitä rukataan, Rahkola sanoo.

Suomessa on ollut traditio, että noin kymmenen vuoden välein järjestelmän pääasialliset maksajat eli työnantajat ja työntekijät ovat neuvotelleet keskenään isomman eläkeuudistuksen. Se on tehty nimenomaan maksajien eli työeläkejärjestelmän tarpeista käsin, mutta kuunnellen tietysti myös kansantalouden eli valtion näkemyksiä. Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on nyt poikkeuksellisesti uhkaus, että jos työmarkkinaosapuolet eivät pääse tammikuuhun 2025 mennessä sopuun julkista taloutta vahvistavasta uudistuksesta, hallitus tekee eläkeuudistuksen itse.

– Joka tapauksessa olisi selvitettävä huolella mahdollisen vakauttajan vaikutukset sukupolvien ja sukupuolten väliseen oikeudenmukaisuuteen sekä työeläkkeiden toimeenpanoon. Sikäli aikataulu on tiukka. Puhutaan isoista summista, vaikutuksista ja mahdollisesti jopa fundamentaalisista muutoksista, Pelkonen sanoo.

Pelkosen mukaan automatiikalla voisi lopulta olla hyvinkin sattumanvaraisia vaikutuksia eri ikäluokkien väliseen tulonjakoon ja toimeentuloon eläkkeellä.

Kevan pääekonomisti Rahkola sanoo, että vakauttaja voi olla keino muuttaa riskien jakoa sukupolvien välillä.

– Mutta on sitten päätöksentekijöiden asia tehdä se parhaaksi katsomallaan tavalla, Rahkola korostaa.

Hallitusohjelmassa vaaditaan eläkemaksutason ”pitkällä aikavälillä” vakauttavaa mekanismia, mutta samaan aikaan hallitusohjelma määrittelee, että eläkejärjestelmän kulmakiviä ovat ”etuus- ja vakuutusperusteisuus, lakisääteisyys, ansiosidonnaisuus ja omaisuudensuoja”. Pelkonen huomauttaa, että kulmakivilistaus saattaa olla ristiriidassa mahdollisen sääntöpohjaisen vakausjärjestelmän kanssa.

– Mainitut perusperiaatteet asettaisivat rajoja vakautuksen toteutukselle. Työeläkkeen tulee olla jatkossakin ansioiden mukainen, etuusperusteinen, ennakoitava ja elinikäinen sekä inflaatiolta suojattu, Pelkonen sanoo.

Hänen mukaansa eläkeuudistusta pystytään nyt valmistelemaan hyvistä lähtökohdista, koska akuuttia kriisiä ei ole.

– Tärkein ajuri eläkeuudistukselle ovat nyt ja viime vuosikymmenellä syntyneet pienet ikäluokat. Tavoitteena on turvata työeläkkeiden rahoitus ja eläkkeiden riittävän taso myös heille.

Eläkeuudistus pähkinänkuoressa

• Työmarkkinajärjestöjen tehtävänä on neuvotella eläkeuudistus, joka vakauttaisi julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Euromääräisesti tämä on noin miljardi euroa. Neuvottelutuloksen tulee valmistua tammikuun 2025 loppuun mennessä ja siihen tulee sisällyttää myös sääntöpohjainen vakautusjärjestelmä.
• Eläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä haastavat väestön ikääntyminen ja erityisesti 2010- ja 2020-luvuilla laskenut syntyvyys.
• Työeläkkeiden rahoituksessa ei ole vajetta, kun tarkastellaan kokonaisuudessaan julkisten ja yksityisalojen eläkkeitä. Yksityisalojen työeläkkeissä on eläkemaksun nousupainetta 2040-luvulta alkaen. Eläkeuudistukselle annettu suora, noin miljardin euron säästötavoite on kohtuullisen lähellä arvioita, joita työeläkevakuuttajat ja Eläketurvakeskus ovat esittäneet yksityisalojen työeläkejärjestelmän rahoitusvajeesta pitkällä aikavälillä.
• Työeläkkeiden rahoituksessa on kolme liikkuvaa elementtiä: eläkemaksut, työeläkesijoituksille saatavat tuotot ja eläke-etuudet. Valmisteilla on myös sijoitustuottojen parantamiseen tähtäävä uudistus.