Suora lähetys Yle Areenassa: Suomi vuonna 2049 – mitä oikein tapahtui?
Millainen on Suomi vuonna 2049? Jumiutuuko päätöksenteko, hylkäämmekö hyvinvointivaltion – vai löydämmekö reseptin, jolla ikääntyvä Suomi pärjää edelleen? Telan ja sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö SOSTE:n kokoaman aivoriihen raportti nostaa esiin kysymyksiä, joiden vastauksiin vaikuttavia päätöksiä tehdään jo nyt. Keskustelu alkaa suorassa lähetyksessä 27.9.2023.
Pian julkaistavan Telan ja SOSTEn raportin ”Suomi vuonna 2049: Ikääntyvän yhteiskunnan strategiset valinnat” neljä skenaariota ovat keino muistuttaa, että tulevaisuus todellakin tehdään nyt. Kokenut ekonomisti, Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä toteaa, että yksikään raportin skenaarioista tuskin toteutuu sellaisenaan.
– Ei ole toivottavaa ja sille tuskin löytyy poliittista kannatusta, että esimerkiksi tietoisesti luopuisimme pohjoismaisesta hyvinvointimallista. Kyse on siitä, kykenemmekö identifioimaan ongelmakohdat ja niiden ratkaisut niin, että pystymme vastaamaan sekä väestökehityksen kaltaisiin kehitystrendeihin että myös muihin, vaikeasti ennakoitaviin yhteiskunnan toimintaan vaikuttaviin shokkeihin, Vihriälä sanoo.
Vihriälä oli yksi keskustelijoista, joiden ajattelun pohjalta raportti syntyi. Hän sanoo, että Suomi tuli ulos 1990-luvun lamasta hyvin vahvalla kasvulla ja sai Ruotsiakin merkittävästi kiinni. Mutta finanssikriisin jälkeiset 15 vuotta ovat olleet Suomelle ongelmallisia. Niiden aikana julkiseen talouteen on syntynyt laahus, joka vaikeuttaa myös tulevien vuosikymmenien ratkaisuja. Hänen mukaansa pelkästään menoja leikkaamalla yhtälöä ei saada kuntoon.
– Sen lisäksi pitää olla taloudellista kasvua, joka on myös Suomen ja muun maailman ympäristön kannalta kestävää.
Kasvun yksi osa on tuottavuuden kehittäminen. Se tarkoittaa yritystä varmistaa sellainen kapasiteetti Suomelle, jossa voi syntyä teknologista kehitystä ja innovaatiota.
– Se ei aina tarkoita uusien neitseellisten asioiden keksimistä. Se voi olla muualla syntyneen tiedon soveltamista täällä, ja sen varmistamista, että Suomi on riittävän houkutteleva investointiympäristö. Sen yksi elementti taas on hyvin koulutetun työvoiman riittävä tarjonta.
Vihriälä muistuttaa, että innovaatiotoiminta ei ole pelkkää yritysten tulosten maksimointia. Sen lisäksi se voi auttaa myös tehostamaan julkisen sektorin palvelujen tuotantoa.
– Sote-palvelut ovat kuitenkin niitä, joihin iso osa julkisista rahoista ikääntyvässä yhteiskunnassa kuluu.
Sukupolvilinssi vääristää
Raportin aivoriihessä mukana ollut europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen sanoo, että ihmisten terveys ja toimintakyky jatkuvat parempana paljon pidempään kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.
Vaativaa hoivaa tarvitaan edelleen keskimäärin vain muutama vuosi elinkaaren loppupäässä. Ennen rajapyykki oli kuusissakymmenissä, nyt sama tapahtuu parikymmentä vuotta myöhemmin.
– Emme osaa nähdä sitä kolmannen iän potentiaalia ja ikäihmisten kykyä ja halua elää toimeliasta ja mielekästä elämää, joka samalla auttaa myös koko yhteiskuntaa, Pietikäinen sanoo videohaastattelussamme, jonka voit katsoa YouTube-kanavallamme tai alta (artikkeli jatkuu videon jälkeen).
Pietikäisen mukaan toinen ja ehkä pahin näennäiskuilu ikääntyvän Suomen haasteiden ratkomisessa on niin sanottu sukupolvien välinen sota.
– Se ei ole totta. Oikea kuilu on siinä, että osa ihmisistä jää syrjään ja osattomiksi jo lapsena, ja se seuraa heitä myös vanhuuteen asti. Sen ratkominen on olennaista, Pietikäinen sanoo.
Julkisella sektorilla ei nykymallissa ole juurikaan painetta pyrkiä uudistamaan tuotantoaan sellaiseksi, että parempia tuloksia saadaan aikaan samalla rahalla. Vesa Vihriälä pohtii, voisiko hyvinvointialueilla ja niiden päättäjillä olla joiltakin osin rahoitusvastuu omasta toiminnastaan.
– Siis jonkinlainen paine perustella veronmaksajille, miksi joku tuottaa hitaamman tai huonomman palvelun kuin toinen, Vihriälä sanoo.
Toisaalta Suomessa pitäisi alkaa käydä suora keskustelu siitä, että jos julkista palvelulupausta pitää rajata, niin mitä se tarkoittaisi.
– Jos ja kun niukkuutta on pakko jakaa, niin mikä on tarkalleen se alue, jossa yhteiskunta tai veronmaksajat ovat huolehtimassa siitä, että yhteiskunnalliset tavoitteet toteutuvat, Vihriälä kysyy.
Sirpa Pietikäinen uskoo, että Suomi vuonna 2049 on hyvinvoiva Suomi, jos vain uskallamme ottaa kunnianhimoisia riskejä. Niin kuin kansa- ja peruskoulu, niin kuin Nokian nousu.
– Tulevaisuuden bisnes on fossiilittomassa maailmassa. Sen me tiedämme, kuten myös kaupungistumisen kaltaiset trendit. Sen lisäksi meillä tarvittava teknologia ja toistaiseksi fossiilisissa kiinni olevat rahat. Se on viiden pisteen vihje tarvittavalle bisnekselle. Tähän loikkaan pitää vain saada mukaan myös heidät, jotka ovat eläneet toisenlaisessa maailmassa aiemman työuransa. Nyt helposti on sellainen fiilis, että wokeviherpiipertäjät puuhaavat omassa ilmastokuplassaan, jolla ei ole mitään tekemistä Pertti Perusinsinöörin arjen kokemuksen kanssa. Pitäisi osata sanoa, että me emme osaa tehdä tätä ilman sinua, joka osaat konkreettiset ratkaisut: suunnitella ja rakentaa energiatehokkaat talot ja niin edes päin.
Suomi 2049 -debatti – ilmoittaudu mukaan striimin äärelle!
Lämpimästi tervetuloa livestriimin äärelle keskiviikkona 27.9. klo 15:30-16:15. Tilaisuudessa tutkitaan Suomen tulevaisuuskuvia. Niitä on keskustelutilaisuudessa kolme:
- Mitä oikein tapahtui, että Suomi jätti hyvästit hyvinvointivaltiolle ja ajatukselle yhteisestä riskien jakamisesta?
- Tai mitä tapahtui, että isot investoinnit koulutukseen ja hyvinvointiin nähtiin yhtäkkiä mahdollisiksi?
- Tai miten ihmeessä poliittinen päätöksenteko meni niin solmuun, että Suomi ajelehti tuuliajolla vailla strategista suuntaa?
Keskustelijoina ovat Telan ja SOSTEn aivoriihessä vaikuttaneet työelämäprofessori Vesa Vihriälä ja riihen puheenjohtajana toiminut Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta, kansanedustajat Aura Salla ja Pinja Perholehto sekä Telasta yhteiskuntavaikuttamisen päällikkömme Janne Pelkonen. Tilaisuuden avaa toimitusjohtajamme Suvi-Anne Siimes. Tilaisuuden juontaa Sakari Sirkkanen.
#Suomi2049