Eläkesijoitusten resepti alkuvuodelle 2023: Hajautus, hajautus, hajautus

Edellisessä, vuoden 2023 ensimmäistä kvartaalia kuvaavassa kirjoituksessani kuvailin kotimaisen osakemarkkinan alisuoriutumisen syitä: pörssimme on keskittynyt muutamiin suuryhtiöihin ja meillä on liikaa perusteollisuutta suhteessa tänä vuonna loistavasti menestyneeseen teknologiasektoriin. Vuoden toisen kvartaalin aikana välimatka kansainvälisiin osakeindekseihin syveni entisestään. Vuoden alusta kesäkuun loppuun Helsingin pörssissä nähtiin laskua jo kahdeksan prosenttia muiden keskeisten pörssien kellottaessa kaksinumeroisesti positiivisia tuottolukuja. Juuri julkaisemamme eläkevaratiedot kesäkuun lopun tilanteesta löytyvät Eläkevarojen määrä -sivultamme. Kommentoin varojen kehitystä myös tiedotteessamme. 

Osakeindekseillä eli listattujen osakkeiden kurssikehityksellä on eläkevaroille suuri merkitys, sillä eläkevaroillamme otetaan reilusti osakeriskiä. Kokonaissalkussa osakesijoituksia on yli puolet. Osakeallokaatiosta listattujen osakkeiden osuus on lähes 70 prosenttia. Tuotto-optimoinnin kannalta osakeriskiä tulisi saada eläkesalkkuihin vielä nykyistäkin enemmän. Toisin sanoen omaisuuslajien välistä hajautusta tulisi vähentää nykyisestä. Tavoitteena on pitkän ajan tuoton kasvattaminen, mutta samalla se tulisi tarkoittamaan entistä suurempaa lyhyen aikavälin arvon vaihtelua.

Hajautusta työeläkevarojen tarkoituksen mukaisesti

Aika ajoin julkiseen keskusteluun nousee ajatus, että eläkevaroja tulisi sijoittaa nykyistä enemmän tai jopa pelkästään kotimaisiin osakkeisiin. Taustalla on työeläkejärjestelmän alkuajoista juonensa juurtava ajatus kotimaisen elinkeinoelämän edistämisestä. Eläkevaroilla on kuitenkin vain yksi tarkoitus: vakauttaa nyt maksettavien ja tulevien eläkkeiden rahoituspohjaa.

Rahoitusteorian mukaan rationaalista olisi hajauttaa eläkesijoituksia vielä nykyistäkin enemmän ulkomaille. Tällä hetkellä suurimpien eläkevakuuttajien osakesijoituksista vajaa viidennes kohdistuu kotimaahan, noin kymmenesosa euroalueelle ja pääosa eli yli 70 prosenttia muualle maailmaan. Muuhun maailmaan sisältyy muun muassa Pohjois-Amerikka, Aasia ja kehittyvät markkinat. Kotimaisten osakkeiden suhteellinen osuus eläkesalkuissa on laskenut huomattavasti takavuosien tasolta.

Osakkeiden jälkeen seuraavassa päälaarissa eli korkosijoituksissa jää joukkovelkakirjojen kotimaisuusaste reilusti alle kymmeneen prosenttiin. Korkosijoittamisessa katsomme siis rohkeammin maailmalle. Kansainvälisten korkomarkkinoiden suunnattoman syvyyden myötä on luontevaa sijoittaa pääosin sekä ulkomaisiin valtion bondeihin että yrityslainoihin. Tosin tässäkin taustalla saattaa piillä finanssimarkkinoitamme vaivaava kansantauti eli varsin vaatimaton kapasiteetti. Korkopuolella on pulaa sekä kaupankäyjistä että liikkeeseenlaskijoista.

Muissa omaisuuslajeissa sijoitusten kotimaisuusaste on osin jopa osakkeita korkeampi. Suurimpien eläkevakuuttajien kiinteistösijoituksista lähes kaksi kolmasosaa on kotimaisia. Toisessa ääripäässä vaihtoehtoiset sijoitukset ovat nykytilassa sataprosenttisen ulkomaisia. Sekä kiinteistösijoitusten että vaihtoehtoisten sijoitusten osuudet eläkesalkuissa ovat keskimäärin hieman yli kymmenen prosentin luokkaa kumpikin. Eivät siis prosentuaalisesti päätä huimaavia, mutta euromääräisesti yhteensä kymmeniä miljardeja.