Vale, emävale ja tilasto

Oma lempitilastoni on nettomaahanmuuton kehitys Suomessa. Sen mukaan Suomeen tuli viime vuonna nettomääräisesti ennätysmäärä ihmisiä, yhteensä peräti 34 363 henkeä.

Määrä oli uusi ennätys. Ennätyksellistä oli myös se, että näistä henkilöistä yli 20 000 eli lähes kaksi kolmesta tuli suoraan töihin.

Nettomaahanmuutto kehittyi myönteisesti myös alkuvuoden 2023 aikana. Sen jatkuminen nyt nähdyn kaltaisena korjaisi hienosti Suomen työikäisen väestön vähenemistä. Samalla se vahvistaisi talouskasvua, julkisen talouden tasapainoa ja työeläkkeiden rahoitusta.

Suomeen töihin tulevat ihmiset eivät kuitenkaan ole vain numeroita tilastoissa. Heidän jokaisen mukana tulee tänne työn ohella mukaan myös koko muu elämä. Tiedän sen kokemuksesta, sillä tuossa viime vuonna töihin tulleiden joukossa olivat myös oma aikuinen poikani ja hänen puolisonsa. Mukana tuli myös heidän muualla syntynyt tyttärensä.

Eivät he ajatelleet tänne tullessaan Suomen kestävyysvajetta. Hyvällä työn ja perheen yhdistämismahdollisuuksilla oli jonkin verran väliä, samoin halulla antaa tyttärelle malli siitä, että äiditkin voivat olla aktiivisesti työelämässä ja miehet puolestaan ajoittain myös kotona.

Muilta osin oli kyse kiinnostavista työtehtävistä ja täällä olevista ystävistä sekä elämästä oman äidinkielen keskellä.

Monien muiden töihin tulijoiden perheet ja ystävät ovat ainakin aluksi muualla, kieli voi olla vieras ja kulttuurissakin on opettelemista. Jos haluamme heidän jäävän ja kotiutuvan, yritysten on huolehdittava hyvin heidän perehdyttämisestään ja meidän muiden heidän aktiivisesta mukaan ottamisestaan. Myös suomalaisten työmarkkinoiden hyvää toimintaa tarvitaan.

Jos onnistumme niissä kaikissa, saamme Suomessa työskentelyyn sekä pitoa että vetoa. Ja jossain vaiheessa saamme myös sen, että työeläkejärjestelmän kestävyysvajeesta ei tarvitse enää kantaa huolta ainakaan työikäisen väestömme määrän heikon kehityksen takia.