Kovien vaihteluiden sijoitusvuosi – Tuotot laskivat noin 15 miljardia euroa

Ani harva osasi odottaa viime vuoden tarjoamia tapahtumia sijoitusmarkkinoilla. Lähes kaksi vuotta kestäneen koronapandemian hiipuessa talouden odotettiin pikkuhiljaa normalisoituvan avokätisen tukipolitiikan, patoutuneen kulutuskysynnän ja reippaasti kohonneen inflaation jäljiltä.

Kun Venäjä jo ennen hyökkäämistään Ukrainaan tarkoituksellisesti vähensi kaasutoimituksia, nousi kaasun hinta jyrkästi, mikä puolestaan nosti myös sähkön hintoja Euroopassa. Näin Venäjä hyökkäsi välillisesti myös Eurooppaan käyttäen kaasua aseenaan. Hintaheilunta näkyi sijoitusmarkkinoilla laskevina pörssikursseina.

KORONAN JÄLJILTÄ rajusti kohonnut inflaatio pakotti keskuspankit reagoimaan odotetusti kiristystoimilla. Euroopan keskuspankki nosti ohjauskorkoa viime vuoden aikana neljä kertaa ja Yhdysvaltojen keskuspankki Fed kaikkiaan seitsemän kertaa.

Korkojen vauhdikas nousu kohmetti osakemarkkinat. Käytännössä osakesijoituksen tämän päivän arvo koostuu sen tulevien vapaiden kassavirtojen nykyarvojen summasta. Nykyarvoihin taas vaikuttaa olennaisesti vallitseva korkotaso – esimerkiksi korkotason kohotessa tulevaisuudessa kassavirran nykyarvo laskee.

Nousevien korkojen ja Ukrainan sodan myötä kohonneiden hyödykehintojen näkymä oli myrkkyä osakesijoituksille. Vuoden 2022 ensimmäisen puoliskon jäljiltä keskeiset osakeindeksit olivat laskeneet parikymmentä prosenttia. Syksyllä osakekurssien lasku jatkui entisestään. Vasta loppuvuodesta Kiinan pitkään jatkuneiden koronarajoitteiden hellittäessä markkinoilla koettiin hienoista nousua.

Osakesijoitusten kokonaismäärä eläkesalkuissa supistui vuoden aikana noin 15 miljardilla eurolla markkina-arvojen laskusta johtuen.

KORKOTASON voimakas kohoaminen viime vuoden aikana tarkoitti kylmää kyytiä myös eläkesalkkuja tyypillisesti hajauttaville korkosijoituksille. Yritysten ja julkisten liikkeeseen laskijoiden joukkovelkakirjojen kokonaismäärä supistui vuoden aikana noin kuudella miljardilla. Niistä viisi miljardia johtui markkina-arvojen laskusta ja loput nettomyynneistä.

Yltyneessä hintavaihtelussa nimellisesti plussalle jäivät vaihtoehtoiset sijoitukset sekä muut listaamattomat sijoitukset, kuten kiinteistö- ja pääomasijoitukset. Pörssin ulkopuolisten sijoitusinstrumenttien arvonmääritystä tehdään pörssilistattuja sijoituksia harvemmin, ja niinpä kiinteistö- ja pääomasijoitusten markkina-arvot pitivät vielä pintansa laskevassa markkinassa.
Kaikkiaan eläkkeiden rahoittamiseen käytettävien sijoitusvarojen määrä asettui vuoden lopussa noin 239 miljardiin euroon.

SIJOITUSVAROISTA eli suomalaisen työeläkejärjestelmän rahastoiduista eläkevaroista oli viime vuoden lopussa hieman yli puolet, 53 prosenttia, sijoitettuna osakesijoituksiin eli pörssiosakkeisiin, listaamattomiin osakkeisiin ja pääomasijoituksiin, korko- ja rahamarkkinasijoituksiin 28 prosenttia, kiinteistösijoituksiin 10 prosenttia ja muihin sijoituksiin (eli muun muassa hedge-rahastoihin) 9 prosenttia.

Sijoitusjakauman viime vuoden muutokset olivat pieniä: osakesijoitusten osuus laski yhdellä prosenttiyksiköllä ja korkosijoitusten osuus laski puolentoista prosenttiyksikön verran.
Lisäksi kiinteistösijoitusten osuus kasvoi reilun prosenttiyksikön ja vaihtoehtoisten sijoitusten osuus vajaan yhden prosenttiyksikön. Osakkeiden ja korkosijoitusten suhteellisia osuuksia laski niiden negatiivinen kehitys.

KOTIMAAHAN kohdistui viime vuoden lopussa sijoitusvaroista vajaa neljännes, 23 prosenttia. Vajaa viidennes, 17 prosenttia, oli sijoitettuna euroalueelle. Pääosa eläkejärjestelmän sijoituksista, 60 prosenttia, kohdistuu globaalille markkinalle eli Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan sekä pienemmissä osin myös kehittyviin maihin kuten esimerkiksi Brasiliaan, Intiaan ja Kiinaan.

Sijoitusvarojen kasvaessa viimeisten parinkymmenen vuoden aikana on muun maailman osuus sijoituksista kasvanut ja samalla kotimaan sijoitusten suhteellinen osuus on vastaavasti laskenut.
Kotimaisen talouden mahdollinen taantuminen vaikuttaa välittömästi palkkasummaan ja sitä kautta eläkejärjestelmän maksutuloon. Mitä suurempi kotimaan sijoitusten osuus on, sitä enemmän voidaan ajatella eläkejärjestelmän riskien olevan yhdessä korissa.

SIJOITUSTUOTTO vuodelta 2022 oli nimellisesti -5,9 prosenttia ja vuotuisen inflaation suhteen korjattu reaalituotto peräti -13,8 prosenttia. On tarpeen palauttaa mieliin yhden vuoden tuoton rajallinen merkitys eläkejärjestelmän kestävyydelle, kuten oheisesta kuviosta selviää.

Vuodesta 1997 lähtien nimellistuotto on ollut keskimäärin 5,6 prosenttia vuodessa ja inflaatiokorjattu reaalituotto keskimäärin 3,7 prosenttia vuodessa. Lyhyemmillä tarkasteluväleillä vastaavat tuotot ovat viimeisen viiden vuoden jaksolla olleet nimellisesti 4,6 ja reaalisesti 1,6 prosenttia, sekä kymmenen vuoden jaksolla nimellisesti 5,7 ja reaalisesti 3,8 prosenttia.

ELÄKEJÄRJESTELMÄN KESTÄVYYDEN kannalta merkityksellistä on rahastoitujen sijoitusvarojen pitkän tähtäimen reaalituotto. Lain mukaan eläkevaroja sijoittaessa on huomioitava sekä tuotto että turva.

Eläkejärjestelmää koskevassa keskustelussa tulisi pohtia perusteellisesti, olisiko nykyistä parempaa tuottoa saatavissa sijoitusten riskitasoa säätämällä. Näin saataisiin varmistettua sijoitusten turvaavuus myös pitkällä aikavälillä, kun ikääntyvä väestömme rahoittaa eläkkeitä entistä kapeammilla harteilla.

Riskitason nostaminen puolestaan lisää sijoitusvarojen lyhyen aikavälin markkinaperäistä vaihtelua, jolloin tulisi myös keskustella avoimesti suuremman osakeriskin vaikutuksista erilaisissa markkinatilanteissa. Työeläkkeille pienikin lisäys pitkän aikavälin tuottoihin tarkoittaisi tukevampaa rahoituspohjaa.