Kun työkyky heikkenee, ajoissa saatu tuki ja toimivat peruspalvelut ovat ihmisen mutta myös järjestelmän etu
Suomessa on tuhansien ihmisten joukko, joita järjestelmämme ei kykene kohtaamaan niin kuin sen olisi tarkoitus tehdä. He ovat ihmisiä, joiden sairauspäivärahakausi on päättynyt, mutta joiden työkyky ei ole palautunut – eikä heille myöskään muodostu oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Silti ihmisellä voi olla työhalua, vaikka työkykyä olisi jäljellä vain osittain. Siinä mielessä tilanne on samanlainen kuin osatyökykyisillä. Näiden ihmisten potentiaalille ei tunnu löytyvän sijaa yhteiskunnassamme.
Jokainen meistä kokisi tällaisen tilanteen kuormittavaksi. Inhimillisen huolen lisäksi tilanne kuormittaa myös eri etuusjärjestelmiä. Sosiaaliturvan uudistuskomitea tarjosi välimietinnössään yhdeksi ratkaisuehdotukseksi eri työkyvyttömyyden määritelmien tarkastelua. Työkyvyn erilaiset määritelmät sairausvakuutuslaissa ja eläkelaeissa synnyttävät todellakin aika ajoin sekaannusta etuuden saajien ja hakijoiden näkökulmasta.
Eri määritelmille on kuitenkin hyvät perusteensa. Esimerkiksi lyhyen sairausjakson vuoksi ihminen tarvitsee erilaista tukea ja palveluita kuin työkyvyttömyyseläkkeellä oleva. Työkyvyttömyyskäsitteiden yhdistämisen sijaan nyt olisi syytä keskittyä ennen kaikkea sosiaaliturva- ja terveyspalvelujärjestelmän työkykyä parantaviin ja palauttaviin toimenpiteisiin.
Lyhyesti sanottuna: toimivaan ja ennaltaehkäisevään perusterveydenhuoltoon sekä varhaiseen kuntoutukseen ohjaamiseen.
Polku tehokkaaseen työkyvyn hyödyntämiseen lähtee perusterveydenhuollosta. Polttavin ongelma on, että nyt se ei toimi hyvin. Haasteena ovat muun muassa työvoimapula ja hoitotakuun tiukentamisen vaatimat lisäresurssit.
Varhainen palvelutarpeen tunnistaminen ja varhaiset toimet olisivat nuorten kohdalla erityisen tärkeitä. Sairaus- ja työttömyysetuuksien piirissä olevat tarvitsevat entistä velvoittavampaa ja kattavampaa varhaista työkyvyn arviointia. Vaikka työkyvyn tarkistuspisteitä on lisätty sairauspäivärahakaudelle, niiden hyödyntämisessä on parannettavaa. Tarkoituksenmukainen ammatillinen kuntoutus tulee saada useammin käyntiin ennen sairauspäivärahakauden loppua.
Myös työttömät, joiden työkyky on alentunut, mutta ei niin vaikeasti, että oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen muodostuu, tulee ohjata tarkoituksenmukaiseen kuntoutukseen nykyistä aikaisemmin. Näin voidaan katkaista eläkehakukierre paljon tehokkaammin kuin työkyvyttömyysmääritelmiä yhdistämällä. Erityisesti hylkäävän työeläkepäätöksen saaneiden työttömien palvelutarve on suuri. Siksi työ- ja elinkeinopalveluiden ohjaavaa roolia kuntoutustoimenpiteiden piiriin tulee vahvistaa.
Etuus- ja palvelujärjestelmämme tulee toimia siten, että työkykyä pyritään ensi sijassa parantamaan ja palauttamaan. Muutoin saatamme tiedostamatta syrjäyttää osittain työkykyisiä ja työhaluisia määräaikaisille työkyvyttömyyseläkkeille, joilta palataan takaisin työelämään liian harvoin. Erityisesti nuorille tämä voi näkyä pahimmillaan elämänmittaisina toimeentulon ongelmina sekä ulkopuolisuuden kokemuksena. Se ei ole koskaan kenenkään etu.
#työkyky