Hallitusneuvotteluissa on mahdollisuus löytää yhteinen sävel väestöpolitiikalle
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kutsui Säätytalolle hallitusneuvotteluihin oman puolueensa lisäksi perussuomalaiset, RKP:n sekä kristillisdemokraatit. Yhteistä tekijää hallitusneuvotteluissa haetaan erityisesti julkisen talouden sopeuttamisesta.
Suomen väestökehitys on kääntymässä ennusteiden mukaan laskuun jo 2030-luvulla. Nyt väestöpolitiikan ratkaisumalliksi ehdotetaan lähinnä työhön johtavan maahanmuuton lisäämistä. Sille on hyvät perusteet: ikääntyvä Suomi tarvitsee kipeästi ja nopeasti lisää työtä tekeviä ihmisiä.
Mutta aivan yhtä oleellista on väestön työkyvyn ja osaamistason parantaminen sekä kokonaisvaltaisempi väestöpolitiikka. Hallitusneuvotteluissa kannattaisi yrittää kääntää maahanmuuttoa koskevat erimielisyydet voitoksi ja ratkaista hyvinvointivaltiota koettelevaa vähenevän väestön ongelmaa yhtä aikaa monelta suunnalta.
Ensinnäkin suomalaisten nuorten koulutustaso on laskenut huimasti. Koulutustasoa tulisi nostaa, sillä erityisesti korkeakoulutus kasvattaa työn tuottavuutta yksilötasolla ja lopulta myös yrityksissä. Kykymme pitää huolta kasvavista hoivamenoista ja ikääntyvien toimeentulosta lepää osaamisen kulmakivien hyvän kunnon varassa.
Kokonaisvaltaisempi väestöpolitiikka liittyy myös syntyvyyteen. Syntyvyyden alentuminen 2010-luvulla tarkoittaa, että nyt syntyvät ikäluokat ovat noin viidenneksen aiempaa pienempiä. Suomalaiset haluaisivat kuitenkin tutkitusti enemmän lapsia, kertoo Väestöliiton Perhebarometri. Tarvitsemme lapsi- ja perhepolitiikkaa, joka keskittyy voimavarojen vahvistamiseen. Huolestuttavinta on se, että lasten saamisesta on tulossa yhä vahvemmin luokkakysymys.
Meidän on edelleen satsattava työ- ja opiskeluperäiseen maahanmuuttoon sekä onnistuneeseen työhön johtavaan kotoutumiseen. Maahanmuuttajien työllisyysaste on viime vuosina ollut hyvässä nousussa, mikä käy ilmi työ- ja elinkeinoministeriön kokoamista tilastoista. Tätä kehitystä tulisi tukea entisestään. Ansiosidonnaiset sosiaalivakuutusetuudet, kuten työeläketurva, ovat yksi työntekoon kannustavista elementeistä. Jokaisen työnteollaan suomalaiseen yhteiskuntaan osallistuvan pitäisi hyötyä niistä, taustastaan riippumatta.
Taloudellisten kannusteiden lisäksi on välttämätöntä ennaltaehkäistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrää. Yksi huolestuttava kehityssuunta on nuorten alle 35-vuotiaiden mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrän kasvu. Eläkeiän nousu lisää myös varttuneempien ihmisten määrää työmarkkinoilla. Se edellyttää ihmisten osaamisen ja työkyvyn ylläpitämistä myös työuran keski- ja loppuvaiheessa. Erityisen tärkeää olisi huolehtia yli 55-vuotiaiden työkyvystä ja jaksamisesta.
Ilman kokonaisvaltaista väestöpolitiikkaa taloutemme ja hyvinvointimme näivettyvät. Silloin mitkään sopeuttamistoimet eivät tule yksin riittämään. Toivon viisautta Säätytalon neuvotteluihin, jotta toisten ratkaisuehdotuksien torppaamisen sijaan keskitytään ongelman ratkomiseen täysimääräisesti jokaisesta näkökulmasta.
