Seuraavan hallituksen on pyrittävä pidentämään työuria keskeltä
Ikääntyvällä Suomella ei ole varaa menettää etenkään nuoria aikuisia työkyvyttömyyseläkkeelle. Ratkaisuja on useita, mutta niillä alkaa olla kiire.
Työurien pidentämistä on esitetty hyvinvointivaltion pelastukseksi jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulta. Talouspäättäjien mantraksi muodostui, että työuria tulee pidentää alusta, keskeltä ja lopusta.
Näkyvimmät tulokset on saatu aikaan työuran loppupäässä. Vuosien 2009–2021 aikana suomalaisten keskimääräinen eläkkeellesiirtymisiän odote nousi jopa kolmella vuodella. Varttuneempien työllisyysaste on noussut ripeästi. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on laskenut ennätysalhaiselle tasolle. Työeläkejärjestelmässä heitä on yli kolmanneksen vähemmän kuin noin 10 vuotta sitten.
Suuremmat vaikeudet löytyvät nyt työurien alku- ja keskivaiheilta. Nuorten mielenterveysperustaiset sairauspäivärahakaudet ja työkyvyttömyyseläkkeet kasvoivat 2010-luvulla. Kansalaisjärjestöjen auttavia palveluita käytetään ennätysmäärin. Ongelmat alkavat usein jo ennen työelämään kiinnittymistä. Nuorten kasvavat eläkemenot näkyvät enemmän kansan- kuin työeläkejärjestelmässä mutta nuorten tulevien eläkkeiden taso ja myös nykyisten työeläkkeittemme rahoitus riippuu työurien pituudesta ja eheydestä.
Työvoimapula vaivaa jo nyt monia hyvinvointiyhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisiä aloja. Sitä ei ratkaista helposti ja nopeasti vain maahanmuutolla. Julkisen alan työntekijöitä jää seuraavan kymmenen vuoden aikana suuri määrä eläkkeelle, ja henkinen kuormitus esimerkiksi terveysalan ja varhaiskasvatuksen tehtävissä on lisääntynyt. Hyvinvointialueet aloittavat alijäämäisinä, ja lisääntyvät lainsäädännön velvoitteet haastavat palvelujen resurssointia. Samaan aikaan sote-palvelujen tarve kasvaa arvioiden mukaan lähes viidenneksen 2020- ja 2030-lukujen aikana. Kasvun takana on suurelta osin ikääntyvän väestön tarvitsema hoiva.
Kun väestömme ikääntyy ja ikäluokat pienentyvät, hyvinvointiyhteiskuntaa on mahdollista kehittää vain korkealla työllisyysasteella ja työuria pidentämällä. Muutosta ei voi ratkoa vain sopeuttamalla julkista taloutta. Seuraavan hallituksen tehtävä on kertoa, miten työuria pidennetään keskeltä venyttämällä. Haasteeseen tulee tarttua rivakasti. Koko väestön työkyvystä on pidettävä huolta hoitamalla tehokkaammin terveysongelmat, jotka vievät erityisesti nuoria työkyvyttömyyseläkkeelle.
Yksinkertaista ratkaisua ei ole. Lisäresurssit ovat tärkeitä, mutta lisäksi toimintatapoja sosiaali- ja terveydenhuollossa on kehitettävä. Perusterveydenhuolto on avainasemassa. Nopeampi pääsy vaikuttavaksi todettuun hoitoon perustasolla on taattava. Myös aidosti toimiva ehkäisevä työ työpaikoilla ja oppilaitoksissa on osa ratkaisua.
Työkyvyttömyyden ehkäisyyn on tiedossa tehokkaita toimia. Osasairauspäivärahan parempi hyödyntäminen lisäisi työllisyyttä ja vähentäisi työkyvyttömyyseläköitymistä. Myös työhön paluun tukemiseen on ratkaisuja. Yksilöllinen työhönvalmennus eli IPS-toimintamalli kuntoutuksessa on tuottanut rohkaisevia tuloksia.
”Pehmeillä” toimilla voi olla kovat vaikutukset. Alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden määrän pienikin vähentäminen johtaisi työllisten määrän ja BKT:n kasvuun. Ne voisivat olla 1–2 prosenttia korkeampia kuin mitä ne ovat nykyisillä työkyvyttömyyseläkemäärillä. Työurien keskeltä venyttäminen voi muodostua jopa miljardin euron kysymykseksi.
Kommentit