Jännitteiset ajat herättävät keskustelua eläkejärjestelmän uudistamisesta

Automaattiset vakauttajat

Vakauttajat olivat viimeisimpänä esillä valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorossa.

Vakauttajia ovat esimerkiksi sopeutusmekanismit, joilla pyritään vakauttamaan järjestelmän rahoitus. Tällöin eläkkeiden tai eläkemaksujen kehitys sidotaan rahoituksen näkymiin. Tällainen ajatus on suomalaiselle järjestelmälle toistaiseksi vieras.

– Meillä on yhteisesti hyväksytty, että eläkeläisten riskinkantokyky on heikompi. He eivät voi enää tehdä peliliikkeitä toimeentulonsa kasvattamiseksi niin helposti kuin me muut. Jokainen on vuorollaan maksu- ja saamapuolella, Pelkonen toteaa.

Suomen eläkejärjestelmä sisältää jo nyt toisentyyppisiä automaattisia vakauttajia. Näitä ovat eläkeiän sitominen elinajanodotteeseen ja työeläkkeen määrään vaikuttava elinaikakerroin.

Ruotsin malli

Keskusteltaessa eläkejärjestelmän remontista esille nousee usein ruotsalaisten indeksijarru: eläkkeiden rahoituksen tasapainoa tarkkaillaan ja tarvittaessa eläkkeitä leikataan indeksin avulla.

Käytännössä sopeutusmekanismin vaikutuksia on Ruotsissa kuitenkin poliittisesti lievennetty erilaisilla järjestelyillä eläkejärjestelmän sisällä ja myös verotuksessa.

Ruotsin malli on EU:ssa harvinainen.

Kanadan malli

Kanadan järjestelmä on eräänlainen hybridimalli:

• Havaitusta rahoituksen epätasapainon korjaamisesta päätetään poliittisesti.
• Jos sopeutustoimista ei löydy poliittista yksimielisyyttä, asia hoidetaan automaattisesti maksujen ja indeksoinnin kautta.

Sukupolvivaikutukset

Automaattisten vakauttajien arvioidaan usein lisäävän sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.

– Mutta onko oikeasti näin? Myös suhdannetekijät vaikuttavat riskien jakoon, Pelkonen pohtii.

– Jokaiselle ei osu eläkeaikaan vaikkapa yhtä monta taantumaa. Kun verrataan ikäluokkia toisiinsa, automatiikka voi lopulta olla hyvin sattumanvaraista ja luoda jopa epävakautta, Pelkonen huomauttaa.

Työeläkkeisiin tuli isot korotukset

Työeläkkeisiin tuli vuodenvaihteessa historiallisen suuri, noin seitsemän prosentin indeksikorotus. Pelkosen mukaan kyseessä on suurin korotus 30 vuoteen, ja se johtuu hintainflaatiosta.

Työeläkeindeksiä laskettaessa palkkojen muutoksen osuus on 20 prosenttia ja hintojen muutoksen osuus 80 prosenttia.

– Tilanne on epänormaali siltäkin osin, että hinnat nousevat enemmän kuin palkat. Mutta työeläkeindeksi toimii nyt niin kuin sen periaatteessa kuuluukin toimia ja turvaa eläkeläisten toimeentuloa, Pelkonen toteaa.

Pienet eläkkeet

Indeksikorotus koskee 1,5 miljoonaa suomalaista työeläkkeen saajaa. Korotus kasvattaa vuosittaisia työeläkemenoja noin 2 miljardia euroa.

Korotuksista huolimatta on hyvä muistaa, että suurin osa suomalaisille maksettavista eläkkeistä on varsin pieniä. Seuraavassa on mukana myös kansan- ja takuueläkkeet:

• keskimääräinen kokonaiseläke on 1 784 euroa kuukaudessa
• 9 prosenttia saa eläkettä yli 3 000 euroa kuukaudessa
• 50 prosenttia eläkeläisistä saa eläkettä alle 1 500 euroa kuukaudessa
• 200 000 eläkeläistä elää alle köyhyysrajan.

– Ilman indeksitarkistuksen kaltaista säännöllistä mekanismia eläkeläisille ei lopulta jäisi pitkässä juoksussa ostovoimaa normaalioloissakaan, sanoo Pelkonen.

Katse pidettävä pallossa

Inflaation ennustetaan hidastuvan ensi vuonna, vaikka toisaalta palkat nousevat todennäköisesti hintojen perässä.

– Yhden vuoden perusteella ei kuitenkaan vielä kannata piirtää mitään suurta trendiä, eikä eläkejärjestelmän rahoitus tämän vuoden korotukseen kaadu, Pelkonen huomauttaa.

Pelkonen muistuttaa, että hintojen kehitys on ollut euroalueella hyvin maltillista yli vuosikymmenen ajan. Toisin voi olla tulevaisuudessa.

– Väestön ikääntyminen on pitkän aikavälin ilmiö, joka voi jatkossa kirittää hinta- ja palkkainflaatiota globaalisti.