Työeläkesijoitusten riskitason kasvattamista pitää alkaa pohtia
Näkymät lähitulevaisuuteen ovat Ukrainan sodan, elinkustannusten nousun ja taantuman pelon takia parhaillaan melkoisen synkät. Yksi valoisa uutinen kuitenkin mahtuu joukkoon: Eläketurvakeskuksen viime kuussa julkaisema eläkkeiden pitkän aikavälin rahoituslaskelma valoi sentään uskoa eläkejärjestelmään. Laskelma maalaa työeläkkeiden rahoituksesta yllättävän myönteisen kuvan eläkevarojen sijoitustuoton ansiosta.
Työeläkevarat ovat laskeneet vuoden 2022 aikana. 255 miljardin ennätyslukemista on tultu alas 18 miljardia.
Heikentyviä tuottoja osattiin ennakoida. Heilahtelut kuuluvat asiaan, kun yli kolmasosa eläkevaroista on sijoitettu suoraan maailman pörsseihin. Reilu neljännes salkusta on sijoitettu epälikvideihin pääoma- ja kiinteistösijoituksiin, jotka seuraavat viiveellä pörssien arvostustasoja.
Eläkesijoittamisen todella pitkään aikajänteeseen suhteutettuna pörssien heilunta on hetken kohinaa.
Nyt on syytä pysähtyä pohtimaan suomalaisen eläkejärjestelmän suurinta haastetta. Se on viimeisen vuosikymmenen aikana voimakkaasti laskenut syntyvyys. Haaste ei nimittäin ole kadonnut mihinkään. Ennakkotilastot kertovat, että tänä vuonna syntyvyydessä nähdään uusi pohjalukema: 1,3 lasta naista kohden. Näin alhainen syntyvyys nakertaa eläkkeiden rahoitusta näkyen 2050-luvulla paineena korottaa eläkemaksu nykyisestä runsaasta 24 prosentista jopa 26 prosenttiin.
”Alhainen syntyvyys luo painetta työeläkesijoituksille: jos jostain ei ilmaannu lisää eläkemaksujen maksajia, on onnistuttava kasvattamaan eläkevarojen tuottoa.”
Työeläkkeiden rahoitus on yhtälö, jonka summa ovat maksetut eläkkeet. Toiselle puolelle jää kaksi säkkiä, joista rahoitus on saatava kokoon: kerättävät eläkemaksut sekä sijoitusvarat tuottoineen. Maksuista kerättävä rahoitus riippuu työikäisen väestön määrästä ja yleisestä taloustilanteesta.
Alhainen syntyvyys luo painetta työeläkesijoituksille: jos jostain ei ilmaannu lisää eläkemaksujen maksajia, on onnistuttava kasvattamaan eläkevarojen tuottoa.
Varojen merkitys alkaa konkretisoitua. Tähän asti yhtälön tulopuoli on koostunut pääosin eläkemaksuista, vain viidesosa eläkkeistä on rahoitettu varoista ja niiden tuotoista. Eläketurvakeskuksen laskelman mukaan vuonna 2050 varoilla rahoitetaan 25 senttiä jokaisesta maksetusta eläke-eurosta. 2070-luvulla osuus on jo yli 30 senttiä.
Pitkän aikavälin laskelma on vain tämän hetken pysäytyskuva eläkkeiden rahoitusnäkymistä. Moni rahoitukseen vaikuttava tekijä muuttuu vuosien saatossa. On kuitenkin selvää, että eläkevarojen ja sijoitustuottojen merkitys korostuu tulevaisuudessa.
Laskelmassa oletetut tuotot ovat kriitikoiden mielestä heikkoja. Vuosittaisena oletustuottona vuoteen 2031 asti on vain 2,5 prosenttia. Siitä eteenpäin vuotuinen reaalituottoarvio on 3,5 prosenttia. Olettamat ovat kuitenkin realistisia, kun huomioidaan sijoitusten riskinoton mahdollisuudet. Eläketurvakeskus on julkaissut tuoreeltaan tietoja siitä, mihin tuottoarviot perustuvat. Ne perustuvat työeläkevakuuttajien ja kansainvälisten varainhoitajien arvioihin omaisuuslajien tuotoista sekä kansantaloudellisista trendeistä kuten talouskasvusta, inflaatiosta ja talouksien rakenteellisista muutoksista.
Työeläkevakuuttajien riskinottoa sijoittamisessa on aina hillitty ja on syytä hillitä, sillä kysymys on lakisääteisestä sosiaalivakuutuksesta. Eläkkeet on maksettava joka kuukausi 1,5 miljoonalle suomalaiselle. Eläkettään kerryttävien palkansaajien ja yrittäjien on olennaista tietää, että sijoitusten tuotot eivät suomalaisessa työeläkemallissa vaikuta kenenkään kuukausieläkkeeseen. Siitä on syytä pitää kiinni.
Päättäjillä on nyt käsissään paljon eläkejärjestelmää akuutimpia ongelmia. Eläketurvan tulevaisuuden kannalta olisi kuitenkin hyvä aika alkaa pohtia eläkejärjestelmän pitkän aikavälin tuottoja. Kun tiedämme varojen kasvavan merkityksen, voisimmeko hallitusti lisätä riskitasoa nykyisestä, jotta pysytään saavutetussa tuottotasossa tai saadaan jopa aiempaa parempia tuottoja?
Käytännössä riskitason nostaminen tarkoittaisi työeläkesijoitusten nykyistäkin suurempaa osakeriskin osuutta ja yksityisalojen työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa säätelevän vakavaraisuuskehikon kehittämistä. Lyhyen aikavälin arvonmuutokset olisivat nykyistä voimakkaampia, mutta pitkän ajan keskituotto olisi parempi.
Kysymys riskistä on ollut esillä eläkevarojen sijoittamisessa useaan otteeseen vuosien saatossa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen osakeriskin määrää on nostettu määrätietoisesti. Osakesijoitusten osuus allokaatiossa on kaksinkertaistunut vuoden 2004 jälkeen.
Sijoitusten riskitason maltillista nostamista on syytä pohtia osana eläkejärjestelmän kehittämistä. Tällöin pöydällä ovat yhtälön kaikki elementit.
Kommentit