Onko eläkepommi vihdoin purettu?

Eläketurvakeskuksen PTS-laskelma on eräänlainen painelaskelma. Se on monella tavalla ansiokas, mutta laskentakoneelle syötetyt parametrit näyttelevät erittäin merkittävää roolia sen tulosten määräytymisessä. Tällä en tietenkään tahdo väittää, että laskelmat olisivat jotenkin virheellisiä vaan ainoastaan korostaa sitä, että niitä tulee lukea harkiten ja ylitulkintoja välttäen.

Uuden PTS-laskelman merkittävin viesti on, että yksityisalojen työeläkemaksuun tulevaisuudessa kohdistuva nousupaine on lähestulkoon hävinnyt. Maksutason nousu on vain hieman toista prosenttiyksikköä seuraavien 80 vuoden aikana, ja lisäksi maksu voidaan pitää nykytasolla vähintään seuraavat 20 vuotta. Julkisella sektorilla on osittain jopa mahdollisuus alentaa maksutasoa.

Voidaanko siis sanoa, että eläkepommi on saanut arvoisensa lopun ja jäänyt suutariksi? Lyhyt vastaus on jyrkkä ehkä.

Laskelmassa käytetyillä syntyvyyttä, kuolevuutta, työllisyyttä, ansiotason kasvua ja sijoitusten tuottoa koskevilla oletuksilla saadaan tosiaankin tulokseksi hyvin maltillinen ja edelliseen, vuonna 2019 tehtyyn laskelmaan verrattuna jopa radikaalisti alentunut eläkemaksun nousupaine. Varsinaisen peruslaskelman ohella Eläketurvakeskus on laskenut vaihtoehtoisia skenaarioita sekä optimistisemmilla että pessimistisemmillä oletuksilla. Jopa pessimistisiä kuolevuuden, syntyvyyden ja työllisyyden oletuksia käyttäen tilanne näyttää varsin hyvältä. Vaikutukset niin sanottuun tasapainomaksuun (eli maksutasoon, jolle maksu voitaisiin vakioida, jos sitä sovellettaisiin nykyhetkestä alkaen) ovat näillä kullakin luokkaa 0,2–0,5 prosenttiyksikköä, mitä voidaan pitää varsin maltillisena. Esimerkiksi matalan syntyvyyden skenaariossa TyEL-tasapainomaksun nousupaine on vain 0,5 prosenttiyksikköä, vaikka syntyvyyden alenemista on pidetty viime ajat eläkejärjestelmän suurimpana uhkana. Syntyvien lasten määrän lasku vaikuttaa yhteiskunnassa monella negatiivisella tavalla, mutta eläkejärjestelmää se ei tällä hetkellä näytäkään vakavasti uhkaavan. Väestön ikääntymisen megatrendi ei kuitenkaan ole hävinnyt taustalta mihinkään. Työn ja työikäisen väestön rooli työeläkkeiden rahoittamisessa on edelleen suuri.

Huomio sijoitustuottoihin – miten heilahtelut vaikuttavat?

Mietittäessä syytä siihen, että eläkejärjestelmän tulevaisuus näyttää uuden laskelman valossa aikaisempaa paljon positiivisemmalta, on syytä kiinnittää katse sijoitustuottoihin. Edellisen laskelman julkaisemisen (2019) jälkeen työeläkejärjestelmä on saanut sijoitustuottoa keskimäärin reilut 10 prosenttia vuodessa, mikä merkitsee rahastojen kasvua kymmenillä miljardeilla euroilla kolmen vuoden aikana. Tällä lähtöasetelman tai ”siemenluvun” muutoksella on ratkaisevan tärkeä vaikutus pitkän aikavälin laskelmissa. Tosiasiassa tulevien eläkemenojen määrä suhteessa työtulosummaan on selvästi kasvanut edellisestä laskelmasta, mikä on seurausta esimerkiksi ansiotason aikaisempaa hitaammasta reaalikasvusta. Eläkemaksutaso kuitenkin päinvastoin alenee laskelmassa voimakkaasti, koska suuremmille rahastoille saatu tuotto rahoittaa entistä suuremman osan menoista.

Sijoitustuottojen merkityksen kasvuun liittyvät merkittävimmät PTS-laskelmaan kohdistuvat kysymysmerkit. Eläketurvakeskuksen omassa tiedotteessa todetaankin viisaasti, että sijoitustuottojen kasvu saattaa kätkeä näkyvistä väestökehitykseen liittyviä haavoittuvuuksia, jotka tulisi ottaa vakavasti. Toki sijoitustuottoja koskevat oletukset on valittu melko varovaisesti, mutta niihin liittyvä riski voi olla ajateltua suurempi, kun vakiotuottoa sovelletaan 80 vuoden aikajaksolle riippumatta esimerkiksi siitä, millainen on laskentahetkellä vallitseva korko- ja inflaatioympäristö. Kun 2019 nautittiin vielä ennätysmatalista koroista, ollaan nyt tilanteessa, jossa korkotaso on noussut ja – inflaation jäädessä mahdollisesti pitempiaikaiseksi ilmiöksi – se saattaa nousta vielä selvästi korkeammaksi.

Lisäksi laskelman oletukset yhtäältä demografista tekijöistä – väkiluvun oletetaan pienenevän ja vanhushuoltosuhteen nousevan voimakkaasti – ja toisaalta sijoitustuotoista eivät vaikuta täysin yhteismitallisilta. Jos väestörakenne Suomessa heikkenee selvästi, eivät ainakaan suomalaisista sijoituskohteista saatavat reaalituotot voi pysyä ennallaan vuosikymmeniä ilman nykyodotukset ylittävää tuottavuuden kasvua. Käytännössä tämä merkitsee, että ainakin TyEL-sijoittajien suuret Suomi-salkut tulisi hajauttaa voimakkaamman kasvun alueille.

Juuri julkaistu PTS-laskelma on ansiokas ja laadukas tuote, josta Eläketurvakeskus ansaitsee ilman muuta syvän kumarruksen. Olemme taas astetta viisaampia sen suhteen, mihin suuntaan työeläkejärjestelmä on kulkemassa, ja valmiimpia tekemään tarvittavia korjausliikkeitä. Kaikeksi onneksi näyttää nyt siltä, että suuren remontin tarvetta ei ole näköpiirissä. Valppauteen on kuitenkin syytä, koska järjestelmän talous lepää aina vain merkittävämmin sijoitustoiminnan leveillä hartioilla. Työeläkejärjestelmän isän Teivo Pentikäisen lausahdus ”sijoitustoiminta on vain järjestelmän sivujuonne” on osoittautumassa lopullisesti vääräksi. Samalla järjestelmän riskit muuttavat muotoaan tavalla, jota emme ehkä vielä täysin hahmota.