Lisää ”hopeaa” Suomen talouteen

Itse asian ei kuitenkaan soisi unohtuvan. Väestörakenteen muutoksen talousvaikutuksia voidaan torjua hyödyntämällä niin työuran loppupäässä olevien kuin eläkeläistenkin voimavaroja. Tosiasia on, että Suomen väestö ikääntyy juuri nyt Euroopan kärkivauhtia.

Hopeatalous sisältää myös ajatuksen sivuutetusta kansanosasta ja siitä, että seniorien tarpeita ei ole osattu huomioida tarpeeksi hyvin yhteiskunnassa. Sivuuttamista ei kuitenkaan pitäisi käsitellä liian kapeasti ainoastaan kulutuksen näkökulmasta, vaan hopean lisääminen talouteen voisi olla myös laajempi yhteiskunnallinen hyvinvointitavoite.

Suomessa on hyvät lähtökohdat hopeatalouden edistämiselle

Hopeatalous antaa mahdollisuuden puhua eläkeläisistä positiivisessa valossa, eikä aina vain taakkana julkistaloudelle. Lähtökohdat menestyvälle hopeataloudelle ovat Suomessa varsin hyvät.

Eläkeläisten pienituloisuus on meillä jonkin verran vähäisempää kuin EU:ssa keskimäärin. Yli 55-vuotiaiden työllisyysasteetkin ovat samassa vertailussa suhteellisen hyviä, tosin muissa Pohjoismaissa työllisyys on korkeammalla.

Taloudellisesti turvattu eläkeaika ei synny tyhjästä, vaan sen rakennuspalikat kootaan työuran aikana. Eläkeläisen päivittäisen toimeentulon keskeisin tekijä on tänä päivänä työstä kertynyt lakisääteinen työeläke. Yksi olennaisimmista hyvinvoivan vanhuuden tekijöistä on myös terveys, joka pitkälti pohjautuu aktiiviuran aikaiseen työkykyyn.

Miten voitaisiin hyödyntää seniorien voimavaroja?

On olemassa ainakin kolme tekijää, jotka voisivat tukea hopeatalouden ideaa vastaiskuna väestömuutoksen aiheuttamille haasteille taloudessa.

Eläkeläisten työvoimapotentiaalista on puhuttu paljon ja se voisi olla nykyistä merkittävämpi tekijä työmarkkinoilla, jossa on tällä hetkellä kohtaanto-ongelma. Meillä on siis samanaikaisesti sekä paljon pitkäaikaistyöttömiä että työvoimapulaa hyvin monilla aloilla. Eläkkeelle siirtyneitä houkutellaan nyt erityisesti sote-alalla takaisin hommiin.

Vanhuuseläkkeellä olevien työssäkäynti on jonkin verran yleistynyt, mutta Eläketurvakeskuksen mukaan (2021) edelleen vain noin joka kymmenes alle 68-vuotias työskentelee vuosittain. Kyselytutkimuksista nousee kuitenkin esiin seniorien halu tehdä töitä eläkkeellä, jota hyödyntämään on perustettu uudenlaisia rekrytointipalveluja.

Toinen tärkeä tekijä on ikäasenteiden muutos, joka liittyy olennaisesti myös siihen, kenen koetaan olevan yhä työkelpoinen. Jokainen on yksilö, myös kaikki 1,5 miljoonaa eläkeläistä. On valitettavaa, että ikä koetaan yhä yhtenä ihmistä pääasiallisesti määrittävänä tekijänä. Miksi kutsumme äskettäin 95 vuotta täyttänyttä Aira Samulinia nimenomaan ikinuoreksi? Eikö hän voisi olla vain oma upea seniori-itsensä?

Kolmantena nostan esiin kulutuksen. Jokaisen kannattaa käyttää omat rahansa juuri niin kuin huvittaa. On perin kummallista, että Suomessa eläkeläisten säästämisaste on muuta väestöä isompi. Meillä eläkeläiset säästävät kansantaloudessa muidenkin puolesta. Säästöt tuovat totta kai turvaa ja perintöjäkin, mutta ”hopeaa” saataisiin lisää talouteen myös lisäämällä kulutusta. Onko niin, että säästäväisyys on elämäntapa vai eikö eläkeläisten kulutustarpeita osata ottaa huomioon yrityksissä?