Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin on kiinnitettävä huomiota, jotta jaksamme työssä pitempään

Työeläkeyhtiö Veritaksen ylilääkäri Hanna Elonheimo haluaa kiinnittää huomion fyysisiin töihin ja varttuneempaan väkeen. Huomio on julkisessa keskustelussa kiinnittynyt mielenterveysongelmiin – syystä, sillä mielenterveyssyyt nousivat yleisimmäksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syyksi 2010-luvulla ja korostuvat erityisesti alle 35-vuotiailla.

– Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat kuitenkin edelleen merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja Suomessa. Ei raskas fyysinen työ ole mihinkään kadonnut. Sitä on edelleen paljon esimerkiksi hoiva- ja rakennusaloilla, Elonheimo sanoo.

Vanhuuseläkeiän nousu tarkoittaa, että tähän sairausryhmään on jatkossakin kiinnitettävä huomiota ja varttuneempien työntekijöiden hoitoon ja kuntoutukseen satsattava. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet olivat aiheena Kelan kanssa maaliskuussa järjestämässämme lääkäriwebinaarissa.

Elonheimo ajattelee potilaan näkökulmaa:

– Mielenterveysongelmista toivutaan ja palataan usein omalle alalle. Tuki- ja liikuntaelinsairaudessa tilanne voi olla toinen. Ammattia on pakko vaihtaa, jos keho ei sitä enää kestä.

Esimerkiksi lähihoitajalla voi olla uraa takana jo yli 30 vuotta ja ikää vasta 50 vuotta.

– Ajatus ammatin vaihtamisesta vaatii kypsyttelyä. Erityisen vaikeaa se on, jos sen joutuu tekemään pakosta työkyvyn horjuessa. Mielen täyttää huoli terveydestä ja toimeentulosta, Elonheimo kuvaa.

Merkittävä rooli työurien pidentämisessä

Taustalla ovat inhimilliset ja kansantaloudelliset tarpeet, kun kaikki toimijat työeläkevakuuttajista ja Kelasta päätöksentekijöihin tavoittelevat sitä, että mahdollisimman moni saadaan pidettyä kiinni työelämässä. Yhteensä työkyvyttömyyseläkkeellä on kokonaisen Oulun verran ihmisiä, alle 200 000. Tähän ei heikkenevän huoltosuhteen oloissa ole varaa.

Vuositason tarkastelu kertoo kuntoutuksen merkityksestä: Työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle on viime vuosina jäänyt keskimäärin 18 000 henkeä. Jotakuinkin saman verran on ollut työeläkekuntoutujia. Heistä kaksi kolmasosaa jatkaa työssä päättyneen työeläkekuntoutusjakson jälkeen.

Kuntoutuspolun ei tarvitse tyssätä

Hoito- ja kuntoutusprosessi on tuki- ja liikuntaelinsairauksissa usein pitkä ja monivaiheinen, Elonheimo painottaa. Elonheimo tuntee hyvin myös Kelan ammatillisen kuntoutuksen kokonaisuuden.

Kuntoutumiseen liittyvät toimenpiteet ja etuudet ovat aina ensisijaisia työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Näin on kaikissa osajärjestelmissä, jotka järjestävät ammatillista kuntoutusta. Sitä järjestävät niin työeläkevakuuttajat ja Kela kuin myös liikenne- ja tapaturmavakuutusyhtiöt. Toimijat tekevät keskenään yhteistyötä, jotta ihminen ohjautuisi mahdollisimman jouhevasti oikeiden palvelujen piiriin.

Työeläkevakuuttajien tarjoama ammatillinen kuntoutus eli työeläkekuntoutus on tarkoitettu niille, joilla on kiinteä kytkös työelämään. Kelan järjestämä ammatillinen kuntoutus on tarkoitettu erityisesti työelämän ulkopuolella oleville, nuorille ja osatyökykyisille.

Työeläkekuntoutuksen edellytys on työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen uhka, jota kuntoutuksella voidaan siirtää tai estää.

– Kuntoutuspolun ei tarvitse päättyä siihen, että työeläkekuntoutuksen edellytykset eivät täyty. Silloin Kelan ammatillinen kuntoutus voi olla mahdollista, Elonheimo kertoo.

Kelan ammatillisen kuntoutuksen kriteerit ovat erilaiset kuin työeläkekuntoutuksen kriteerit.

– Polku takaisin työelämään ei välttämättä ole aina suora ja nopea. Usein joudutaan kokeilemaan eri keinoja ja reittejä ennen kuin sairaudesta kuntoutuvalle ihmiselle löytyy työkyvylle sopiva työ. Prosessit vaativat potilaalta sitkeyttä ja hoitavilta lääkäreiltä sekä kuntoutuksen järjestäjiltä kykyä tukea häntä kaikissa vaiheissa. Lainsäädännön suunta on ollut, että yhä useammalle löytyisi jokin väylä ammatilliseen kuntoutukseen, Elonheimo kuvaa.

Entä työkyvyn määrittely?

Elonheimo kiinnittää huomion työkyvyn määritelmiin ja 60 vuoden rajapyykkiin, sillä ne jäävät hänen mukaansa usein vähälle huomiolle julkisessa keskustelussa ja myös potilaan ja hoitavan lääkärin välisissä keskusteluissa.

Työkykyä arvioidaan eri lakien ja määritelmien mukaan riippuen hoito- ja kuntoutusprosessin vaiheesta ja siitä, minkä tahon vastuulla kuntoutus on. Yksityisaloilla, julkisella sektorilla, merimieseläkelaissa, tapaturmavakuutuslaissa sekä sairausvakuutuslaissa ja kansaneläkelaissa on omat määritelmänsä työkyvyttömyydelle.

Ammatillisen työkyvyttömyyden määritelmä koskee sairauspäivärahaa: siihen on sairausvakuutuslain mukaan oikeutettu, kun ei sairastumisen takia pysty suoriutumaan työstään. Kun sairaus pitkittyy ja ammatillisen kuntoutuksen tai työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen tulevat ajankohtaiseksi, työkykyä arvioidaan työeläkelakien mukaisesti. Yli 60-vuotiaita koskee ammatillisen työkyvyttömyyden määritelmä. Siinä missä yli 60-vuotiaan kohdalla työkykyä arvioidaan suhteessa häneen omaan työhönsä ja työhistoriaansa, tätä nuorempien työkykyä arvioidaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta laajemmin pohtien mahdollisuuksia muihin töihin. Yli 60-vuotiaan ei enää oleteta kouluttautuvan uuteen ammattiin, jos entiseen ei pysty. Nuorempien kohdalla siihen ohjataan ja sitä tuetaan.

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa, että noin vuoden sairasloman jälkeen sosiaaliturvan säännöt muuttuvat. Tästä aiheutuu pahimmillaan paljon epäselvyyttä ja mielipahaa, jos ihminen ei ole ottanut omaan työhön palaamisen epätodennäköisyyttä vakavasti ennen kuin hän on ollut vuoden poissa töistä, ja asia tulee esille sääntöjen muuttuessa. Havahtumiseen ja pohdintaan hän tarvitsee tukea.

Olennaista on Elonheimon mukaan huolehtia, että hoitava lääkäri ymmärtää keskeiset juridiset periaatteet etuuksista, joista hän kirjoittaa potilailleen lausuntoja. Lääkärin tärkeä tehtävä on laatia hyvä ja kattava toimintakykyä kuvaava lausunto. Tärkeä rooli on myös kuntoutuksen toimijoiden yhteistyöllä, jota tiivistämällä pyrkimys on saada kuntoutus alkamaan yhä varhemmin sairauspäivärahakaudella.

– Hyvä ja kattavasti toimintakykyä kuvaava lääkärinlausunto on potilaan matkalippu sujuvaan matkaan sosiaaliturvan eri reiteillä ja matkan eri vaiheissa, Elonheimo summaa.