Nuorten jaksaminen ja mielenterveys on iso asia koko yhteiskunnan kannalta

Nuoret kokevat hyvinvointinsa heikentyneen selvästi viime vuosien aikana – jo ennen pandemiaa. Tilastoissa näkyy varsinkin opiskelijoiden osalta huonoja signaaleja, sillä joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii masennus- ja ahdistusoireista.

‒ Nuorten jaksaminen ja mielenterveyskysymykset ovat tällä hetkellä ihan todellinen uhka. Nuorten palvelujen saatavuuteen on panostettava nyt eikä vasta vuosien kuluttua. Muuten jäljistä tulee pahoja, sanoo Lukas Virtala, Suomen Lukiolaisten liiton puheenjohtaja.

‒ Koulupsykologille on vaikea päästä monella paikkakunnalla. Nuori saattaa joutua odottamaan viikkoja, vaikka tarve saada apua ja tukea olisi akuutti. Apua olisi saatava helposti, todella matalalla kynnyksellä. Siten ongelmat eivät ehkä paisuisi vakaviksi.

Turvallinen, yhteisöllinen koulu on nuorelle tärkeää

Ongelmien ennaltaehkäisyyn pitää panostaa paljon nykyistä enemmän, on Lukiolaisten liiton viesti.

‒ Apua tarvitsevien on sitä tietenkin saatava, mutta ennen kaikkea on panostettava ennaltaehkäisyyn. Siten mielenterveyspalveluita ei tarvittaisi tulevaisuudessa niin paljon, Virtala painottaa.

Virtalan mielestä nuorilla on mennyt aiempaa huonommin jo ennen korona-aikaa, mutta pandemia on kärjistänyt tilannetta. Etäopetus on katkaissut monelta sosiaalisia suhteita ja vähentänyt yhteisöllisyyttä. Se on nuorelle raskasta.

‒ Yhteisöllisyyden rakentaminen on yhtä lailla välttämätöntä kuin mielenterveyspalvelut. Nuoren kehitykselle ja hyvinvoinnille on todella tärkeää, että koulussa on turvallista ja hyvä olla.

Työkyvyttömyyseläkkeet mielenterveyssyistä yleistyvät liikaa

Telan yhteiskuntavaikuttamisen asiantuntija Turkka Sinisalo vahvistaa Virtalan sanomaa.

‒ On kiinnitettävä huomiota siihen, miten nuoret kiinnittyvät jatkossa vaikkapa opiskeluyhteisöönsä. Koronakriisin jälkihoito on aivan keskeistä. Meillä on pian toisen asteen tutkintonsa suorittaneita tai pitkällä ammattikorkeakoulu- ja korkeakoulututkinnossaan olevia nuoria, jotka ovat päässeet tuskin lainkaan normaaliin opiskeluarkeen.

Tilastojen mukaan ahdistuksen ja masennuksen oireet ovat ylipäätään yleistyneet alle 35-vuotiailla 2010-luvulta lähtien.

‒ Absoluuttiset luvut ovat onneksi vielä alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden kokonaismäärään nähden pieniä, mutta kasvuvauhti huolestuttaa. Mielenterveyssyistä 18‒29-vuotiaille myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kasvoi 2021 Ilmarisen tilastojen mukaan 20‒30 prosenttia. Sellainen kehitys ei voi jatkua kauan, Sinisalo pohtii.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2011 mielenterveyssyiden perusteella myönnettiin työkyvyttömyyseläkettä noin 2600 alle 35-vuotiaalle, vuonna 2020 runsaalle 3300:lle.

Huomio jo perusasteen ja toisen asteen kouluihin

Sinisalo huomauttaa myös, että mielenterveyden haasteita pitäisi tunnistaa nykyistä paljon paremmin nuorten arkiympäristöissä, ennen kaikkea kouluissa, opiskeluhuollossa ja opiskeluterveydenhuollossa.

‒ Mielenterveyteen liittyvästä tutkimuksesta tiedetään, että mitä aiemmin apua ja tukea mielenterveyden ongelmiin saa, sitä paremmin hoito vaikuttaa. Siksi on puhuttava siitä, mitä tapahtuu kouluissa ja mitä tapahtuu opiskelukyvylle jo perusasteella ja toisella asteella. Mitkä ovat ne perustaidot, joita opiskelussa tarvitaan? Tämä ei ole asia, johon voidaan kiinnittää huomiota vasta työelämässä.

Varhaisen hoitoon pääsyn lisäksi tarvitaan Sinisalon mielestä myös laadukkaampaa työ- ja oppimiskyvyn seurantaa ja ohjausta. Eikä pidä unohtaa kuntoutusta: sekin on hyvin tärkeää. Nuorilla ei välttämättä vielä ole puuttuvan tai vasta lyhyen työuran vuoksi oikeutta ammatilliseen työeläkekuntoutukseen, vaan reitti kuntoutukseen kulkee Kelan kautta.

‒ Työeläkekuntoutuksessakin pitäisi miettiä paremmin sitä, miten myös nuorten mielenterveystapauksissa pystyttäisiin toimimaan paremmin. Jos kasvu jatkuu nykyistä tahtia, myös työeläkejärjestelmä joutuu kohtaamaan seurauksia, Turkka Sinisalo toteaa.

‒ Jos työkykyyn ja työhyvinvointiin sekä opiskelukykyyn ja opiskeluhyvinvointiin ei panosteta riittävästi, työllisyysasteen nostamisesta tulee entistä vaikeampaa.