Siimes iAreenassa: Eläkejärjestelmän pitkäjänteistä huoltamista tarvitaan
Miltä Euroopan eläkejärjestelmät näyttävät eläkeläisen ja eläketurvan kehittymisen näkökulmista? Millainen on Suomen eläkejärjestelmän tulevaisuus? Toimitusjohtajamme Suvi-Anne Siimes puhui teemoista työeläkeyhtiö llmarisen ja Vanhustyön keskusliiton järjestämässä iAreena-webinaarissa tänään 4. helmikuuta.
iAreena-tilaisuutta on järjestetty jo 13 vuoden ajan. Tänä vuonna teemana oli Millainen on eläkeläisten talous ja vireys 2020-luvulla? Webinaarissa muun muassa julkaistiin Ilmarisen toteuttama kyselytutkimus eläkeläisten taloudellisesta tilanteesta, hyvinvoinnista ja ajatuksista liittyen työntekoon eläkkeellä.
Konehuoneesta ihmisen näkökulmaan
Siimes kiinnitti puheenvuorossaan huomion siihen, kuinka eläkejärjestelmällä on kaksi puolta, joista sitä voi tarkastella. On niin sanottu takahuone tai konehuone, jossa järjestelmän teknisiä yksityiskohtia huolletaan ja varaudutaan pitkän aikajänteen muutoksiin.
– Konehuoneen toisella puolella on yksilön käyttöliittymä eli se, millaisena eläkejärjestelmä ja sen toimivuus näyttäytyvät ihmiselle, kuvasi Siimes.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuu Siimeksen mukaan usein konehuoneen näkökulma. Sen muun muassa tulonjakoon liittyvät kysymykset jakavat mielipiteitä.
– Yhtä tärkeää on muistaa, että eläkejärjestelmät ovat olemassa ihmistä ja hänen turvallista vanhuuttaan varten. Eläkkeitä koskevaan keskusteluun tarvitaan mukaan sekä eläkettään vielä kartuttavien että eläkkeellä olevien arkinäkökulmaa, Siimes muistutti.
Kuka kantaa riskit? Kuinka paljon valinnat ja vastoinkäymiset vaikuttavat?
Myös eri maiden eläkejärjestelmien eroja voi tarkastella järjestelmän ja yksilön näkökulmista. Huomion kohteena tällöin ovat muun muassa eläkemaksujen keräämiseen sekä rahastoitavien eläkevarojen hoitamiseen liittyvät lait ja sopimukset sekä valinnat muun muassa siitä, onko eläkevakuuttaminen pakollista ja missä määrin on yksilön vastuulla tehdä valintoja vakuutuksen luonteesta. Eri puolilla maailmaa eläkkeet on järjestetty hyvin eri tavoin. Tehdyt ratkaisut vaikuttavat eläketurvaan, ja taustalla vaikutuksia voimistaa muun muassa talouden kehitys.
Siimes nosti yhtenä tärkeänä kysymyksenä esille eläkejärjestelmiä vertailtaessa sen, kuka kantaa riskejä. Ovatko esimerkiksi eläkevarojen sijoittamiseen liittyvät riskit yksilön harteilla vai kannetaanko riskejä kollektiivisesti?
Hyväksi eläkejärjestelmän testikriteeriksi Siimes nosti sen, miten hyvin se pystyy turvaamaan riittävän eläkkeen, kun ihminen tekee elämässään valintoja esimerkiksi työn tai ammatin vaihtamisesta, perheen perustamisesta ja perhevapaista tai vastaan tulee suuria vastoinkäymisiä, kuten työttömyyttä, työkyvyn ongelmia tai puolison menehtyminen. Tärkeää on, että ihminen tietää ja voi ennakoida vaikutukset omaan tulevaan eläkkeeseensä.
Siimes arvioi, että suomalainen työeläkemalli vastaa tarpeeseen työeläkevakuutuksen pakollisuuden sekä muiden eläkkeen kertymiseen, rahoitukseen ja toimeenpanoon liittyvien periaatteidensa pohjalta varsin hyvin.
Määräaikaishuollot tarpeen jatkossakin
Lopuksi Siimes kiinnitti huomion eläkejärjestelmän kehittämiseen.
– Suomalainen eläkejärjestelmä on pääosin hyvässä kunnossa ja pärjää hyvin kansainvälisissä vertailuissa. 60-vuotiaan eläkejärjestelmän hyvää kuntoa selittävät määräajoin tehdyt isommat uudistukset, vuosikymmenhuollot, ja niiden väleissä on tehty pienempiäkin tuunauksia, Siimes kuvasi.
Paineita työeläkkeiden rahoitukseen on kerääntymässä parin vuosikymmenen kuluessa. Tärkein ajuri eläkejärjestelmän kehittämiselle ja rahoituksen kestävyyden vahvistamiselle on voimakkaasti 2010-luvulla alentunut syntyvyys, joka on kiihdyttänyt väestön ikääntymistä.
– Eläkejärjestelmässä ei ole akuuttia hätää. Meillä on vielä se luksus, että uudistustarpeita ja -mahdollisuuksia voidaan pohtia rauhassa. Kestäviin ja pitkäjänteisiin uudistuksiin on silti kyettävä myös täällä Suomessa, Siimes totesi.
Yhtenä pohdinnan paikkana Siimeksen mukaan on, että missä määrin jatkossa haluamme kehittää työeläkejärjestelmää päätöksillä ja suurilla eläkeuudistuksilla ja missä määrin haluamme kenties luoda järjestelmään nykyistä laajemmin niin sanottuja automaattisia vakauttajia. Niitä ovat jo käytössä olevat elinaikakerroin ja eläkeiän sitominen elinajanodotteeseen.
Laajemmin tarkasteltuna automaattisia sopeutusmekanismeja voivat olla eläkevarojen sijoittamiseen liittyvät riskinottoon ja riskinkantoon koskevat säädökset.
Siimes kuitenkin muistutti suomalaisen mallin periaatteista, joiden mukaan eläkkeitä koskevia muutoksia ei ole pantu toimeen takautuvasti, ja suurissa muutoksissa on usein sovellettu siirtymäaikoja. Aika näyttää, pidetäänkö periaatteista kiinni myös tulevaisuudessa, kun eläkejärjestelmää kehitetään, Siimes pohti.
Uudistuksia tarvitaan ja automaattisia sopeutusmekanismeja on Siimeksen mukaan hyvä pohtia. Hän olisi kuitenkin tarkka niiden selvittämisessä ja rakentamisessa, sillä eläkejärjestelmä on kokonaisuus, jossa kaikki palaset vaikuttavat toisiinsa.
– Ansioeläke ei ole Suomessa eikä missään Euroopan maassa irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta, sen talouden ja väestön kehityksestä. Ikääntyvässä yhteiskunnassa on oltava malttia tarkastella eläkekysymysten ohella talouskasvun ja taloudellisen elinvoimaisuuden vahvistamisen mahdollisuuksia, Siimes sanoi.
Eläkeremontteja ei voi 2020-luvulla tehdä täysin samoilla työkaluilla kuin aiemmin vaan uusiakin ratkaisuja tarvitaan, Siimes pohti. Väestön ikääntymiseen liittyvät paineet edellyttävät tasapainottelua eri ikäryhmien tarpeiden välillä.
Samat haasteet yhdistävät kaikkia Euroopan maita.
– Suomessa on onnistuttu ratkaisemaan vaikeita haasteita aiempinakin vuosikymmeninä. Riittävästi yhdessä pohtien ja huolellisesti valmistellen se tulee onnistumaan jatkossakin, Siimes arvioi.