Työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnin uudet tarkistuspisteet myönteinen uudistus

Sairauspäivärahaa on mahdollista maksaa enintään 300 sairauspäivän ajalta. Nykylainsäädännön mukaan pidempiin sairausjaksoihin sisältyy niin kutsutut tarkistuspisteet 30, 60 ja 90 sairauspäivän kohdalla. Näiden tarkistuspisteiden tavoitteena on tukea henkilön työkyvyn arviointi- ja seuranprosessia sekä varhaisia toimia työkyvyttömyysjaksoilla.

Jatkossa työntekijän jäljellä olevaa työkykyä ja työssä jatkamisen mahdollisuuksia tullaan selvittämään tarvittaessa myös 150 ja 230 sairauspäivärahapäivän kohdalla. Lisäksi Kelalla on velvollisuus tarvittaessa arvioida samoissa tarkistuspisteissä henkilön kuntoutustarve. Säännöstä sovelletaan kaikkiin työntekijän asemassa oleviin vakuutettuihin.

– Muutos on työeläkevakuuttajien mielestä kannatettava. Tällä hetkellä vastuu 150 sairauspäivän kohdalla tapahtuvasta kuntoutusmahdollisuuksien selvittämisestä kasaantuu liikaa sairauspäivärahalla olevan yksilön harteille. Passiivisuudesta voi näin tulla este tarpeellisten kuntouttavien jatkotoimien toteuttamisen kannalta, toteaa yhteiskuntavaikuttamisen asiantuntijamme Turkka Sinisalo.

Sinisalon mukaan useampi tarkistuspiste on tarpeen, jotta työntekijöiden muuttuvat tilanteet ja kuntoutustarpeet tulevat varmasti huomioiduksi pitkittyneellä sairauspäivärahakaudella.

Toiveena yhteistyön lisääntyminen

Uudistuksen tavoitteena on vähentää pitkittyneitä sairauspäivärahakausia tukemalla työhön paluuta ja kuntoutustarpeen tunnistamista. Lisäksi tavoitteena on ehkäistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisiä. Työeläkevakuuttajien toiveena on, että nämä muutokset johtaisivat myös nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön työterveyshuollon, työntekijän ja työnantajan välillä sairauspäivärahakauden aikana.

– Kelan lisäksi myös työterveyshuollon tulisi ottaa kantaa erityisesti ammatillisen kuntoutuksen tarpeeseen osana työhön palaamisen tukitoimia, Sinisalo huomauttaa.

Sinisalo peräänkuuluttaa myös hoitavan tahon tietämyksen lisäämistä sairausvakuutuslain ja työeläkelainsäädännön eroista työkyvyn arviointikriteereiden kohdalla.

– Sairausvakuutuslaissa työkyvyttömyyden määritelmä on ammatillinen, kun taas työeläkelainsäädännössä henkilön työkykyä verrataan yleisesti mihin tahansa työhön, jota hänen voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Arvio työkyvystä voi näin siis muuttua siirryttäessä lainsäädännöstä toiseen, Sinisalo toteaa.

– Erilaiset työkyvyttömyyden määritelmät eivät saa tulla yllätyksenä sairausvakuutuskauden loppuessa sekä mahdollisia kuntouttavia jatkotoimenpiteitä suunniteltaessa, Sinisalo jatkaa.