Muttia matkassa

Suomen tulevaisuus näyttää loistavalta! Varsinkin jos katsomme ajassa taaksepäin.

”Toisin kuin tutkijat ajattelivat, maailman väestönkasvun seurauksena ei ole ollut jatkuva köyhyys. Nimenomaan Suomi on taloudellisesti suuri menestystarina 1800-luvun lopulta lähtien. Ei siksi, että meillä olisi ollut otolliset olosuhteet, vaan jatkuvasta turbulenssista huolimatta. Silti olemme pelänneet, meneekö kaikki pyllylleen tai tuleeko maailmanloppu”, sanoi työelämäprofessori Vesa Vihriälä Helsingin yliopistosta.

Hän puhui Tervetuloa paratiisin -tilaisuudessa 28.10. yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkäsen, Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomas Niskakankaan sekä Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimeksen kanssa.

Keskustelun tallenne on katsottavissa alla ja YouTube-kanavallamme.

Myös Siimes korosti, että historiallisesti katsottuna Suomessa on pystytty tekemään isoja reformeja, vaikka jokaisena aikana siinä hetkessä eläneet ovat usein kokeneet, että päätökset junnaavat ja aina tapellaan.

”Hyvä esimerkki on 1990-luku, jolloin itse valmistuin työelämään. Laman keskellä päättäjät uskalsivat mystisesti laittaa rahaa tutkimus- ja kehitysmenoihin, koska uskottiin sen auttavan Suomea. Osin juuri siksi lamasta päästiin eteenpäin.”

Samanlaiseen tulevaisuususkoon on mahdollisuus myös nyt. TEM:n Elina Pylkkänen otti esiin eduskunnan keskustelut jopa 10 miljardin euron tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahastosta. Sellainen rohkea päätös kannattaisi tehdä.

”Onneksi asenteet ovat muuttuneet siihen suuntaan, että valtio voi tehdä osaltaan investointeja. Sitä ei katsota enää karsaasti, vaan se nähdään mahdollisuutena.”

Hyviä signaaleja on myös tässä ajassa

Keskustelussa nousi esiin joukko esimerkkejä isoista ja pienistä hyvistä signaaleista ja kehityskuluista. Ensinnäkin syntyvyys on kääntynyt hienoiseen nousuun. Sillä on iso merkitys tulevien eläkkeiden kannalta: jos syntyvyys palaisi vuoden 2014 tasolle, eläkemaksupaine helpottaisi yli kolme prosenttiyksikköä.

Myös nettomaahanmuutto on kasvanut hiukan. Kansantalouden näkökulmasta maahanmuuton tarpeesta oltiinkin liikuttavan yksimielisiä, vaikka kaikki tietävät, että se on monestakin syystä helpommin toivottu kuin tehty.

”Mutta itselleni oli hyvin yllättävä ja positiivinen esimerkki, että Helsingin yliopiston henkilökunnasta 30 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. En olisi arvannut sitä”, Elina Pylkkänen sanoi.

Tuomas Niskakangas sanoi, että Suomi on selvinnyt myös lähihistorian turbulenssista:

”Oman työurani aikana olemme nousseet finanssikriisistä, eurokriisistä ja nyt pandemiasta. Pahimmat uhkakuvat on onnistuttu torppaamaan, vaikka esimerkiksi velkatasot ovatkin nousseet. Ainakin itselläni on vahvistunut usko, että aika ihmeellisiin juttuihin päättäjät pystyvät haasteiden edessä.”

Keskustelijat nostivatkin avaimeksi tulevaisuusparatiisiin oveen Suomen toipumiskyvyn eli resilienssin. Sen pohjana ovat vahvat instituutiot, hyvä koulutusjärjestelmä ja kaiken kaikkiaan luotettava yhteiskunta. Ne ovat taustalla, kun taloutta yritetään pitää kasvukurssilla – ja miksei pidettäisi kaikkien näiden hyvien merkkien keskellä!

”Koronakriisi loi sillan tulevaan. Teimme pakotetun digiloikan, joka laajentaa mahdollisuuksia siihen miten teemme töitä. Voimme valita tehokkaampia tapoja”, Vesa Vihriälä tiivisti kysyttäessä talouden positiivisia kehityskulkuja.

”Myös pk-sektori sai tuottavuusbuustin”, Elina Pylkkänen sanoi.

Tuomas Niskakangas näki, että Suomella on osaamista, joka sopii juuri tähän maailman hetkeen.

”Kun velkarahaa käytetään paljon, Euroopassa se tarkoittaa esimerkiksi vihreitä investointeja energiamurrokseen. Nesteen uusiutuvien polttoaineiden kaltaiset hyödykkeet voivat olla todellisia vientivaltteja. Meillä on insinööriosaamista.”

Suvi-Anne Siimes taas iloitsi siitä, että korkeakouluista valmistuneet ovat kiinnostuneet yritystoiminnasta eri mittakaavassa kuin aikaisemmin.

”Se on taloudellisen dynamiikan kannalta olennainen asia.”

Sitten alkoikin muttien pitkä sarja. Keskustelijat näkivät kaikkialla myös uudistuspaineita, kehityskohteita, hidastelua, vääriä asenteita, ongelmia ja haasteita.

”Maahanmuuttoon liittyen tarvittaisiin rytminvaihdos, niin asenteiden kuin prosessien kannalta. Se näyttää tuskallisen hitaalta”, Vihriälä sanoi ja jatkoi:

”Olemme myös investoineet verrokkimaita huomattavasti vähemmän. Tarvittaisiin joustavammat työmarkkinat, jotta yritykset uskaltaisivat investoida.”,

Suvi-Anne Siimes totesi, että digitalisaatio ei ole vielä tarpeeksi muuttanut toimintatapojamme.

”Palvelualoilla, myös julkisella puolella, olisi paljon tekemistä. Tarvittaisiin luovaa tuhoa.”

Sitä taas ei ehkä ole helposti luvassa, kun nollakorkoaikamme antaa epäterveillekin yrityksille mahdollisuuden pysyä hengissä halvalla rahalla.

”Tämä on globaali ongelma. Teknologia kehittyy, mutta tuottavuus ei kasva”, Tuomas Niskakangas sanoi.

Nuoret eivät ole huolissaan vauraudesta

Otetaan siis vielä yksi Iso Mutta: mutta entä jos me olemme huolissamme ihan turhaan? Nuorisotutkija Mikko Salasuo kyseenalaisti videotervehdyksessään tulevaisuusajattelumme talouskeskeisen näkökulman.

”Se on suurten ikäluokkien käsitystä hyvästä elämästä. Siinä on itsestään selvänä ajatus, että seuraavan sukupolven tulee olla taloudellisesti vauraampi”, Salasuo kärjisti.

Salasuo sanoi, että nuorilla on erilaiset elämän ideaalit. Jo nyt tutkimukset näyttävät, että nuoria kiinnostaa enemmän merkityksellinen työ, vapaa-aika ja ystävät kuin vauraus. Heitä huolettavat ympäristöasiat, eivät ”Oy Suomi AB:n huolet”. Nuoret eivät myöskään ole yksi iso ympäristöahdistunut tai eläkkeistään huolissaan oleva ryhmä – toisin kuin aikuiset huoltosuhdekriiseineen usein maalaavat.

”Keskimääräinen nuori tällä hetkellä on hirveän tyytyväinen elämäänsä ja voi kauhean hyvin.

Nuorilla on huoleton näkymä tulevaisuudesta. Ehkä juuri siksi, että he luottavat meidän yhteiskuntaamme ja keinoihimme ratkaista näitä kysymyksiä”, Salasuo sanoi.

Ehkä meillä aikuisilla olisi nuorilta jotain opittavaa.