Telan Siimes: Eläkejärjestelmän pitkäjänteiselle ja vastuulliselle kehittämiselle on tarvetta
Työeläkkeiden rahoitukseen on syntymässä pitemmällä aikavälillä vajausta, joka johtuu 2010-luvulla laskeneesta syntyvyydestä. Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes yhtyy suomalaista eläkejärjestelmää arvioineen professori Torben M. Andersenin näkemyksiin: Työeläkkeiden rahoitushaaste ei ole välittömiä ratkaisuja vaativa ongelma, ja eläkejärjestelmälle on juuri siksi tärkeää laatia pitkän tähtäimen uudistussuunnitelma.
– Työeläkkeiden rahoituksen näkymä on pitkälle tulevaisuuteen vakaa. Meillä on siksi juuri nyt hyvin aikaa pohtia ja valmistella eläkejärjestelmää koskevia uudistuksia pitkäjänteisesti ja vastuullisesti. Tämä aika on myös käytettävä viisaasti, sanoo Siimes.
Mallia Ruotsista vai apua ennakkorahastoinnin lisäyksestä?
Andersenin raportti nostaa esiin niin sanotut automaattiset sopeutumismekanismit. Tunnetuin, useissa maissa jo toteutettu ratkaisu on eläkeiän sitominen elinajan odotteeseen, kun elinaika on pidentynyt ja eläkkeitä maksetaan yhä pitempään. Se otettiin Suomessa käyttöön vuoden 2017 eläkeuudistuksessa, ja elinaikakerroin jo vuoden 2005 eläkeuudistuksessa. Andersenin viesti on, että ne eivät pitkässä juoksussa yksin riitä.
Andersenin mielestä yksi mahdollisuus on automaattinen tasapainotusmekanismi, joka varmistaa eläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden, kuten Ruotsissa. Osa ansioon sidotusta eläketurvasta joustaa siellä eläkkeiden rahoitustilanteen mukaan. Sekä maksussa olevia eläkkeitä että kertyneitä eläkeoikeuksia, voidaan leikata. Välineenä on eläkeindeksi. Andersen toteaa, että myös maksujen joustaminen osana vakautusta on mahdollista. Jälkimmäinen on Siimeksen mukaan saanut yllättävän vähän näkyvyyttä Suomessa.
Automaattisia vakauttajien arvioinnissa on Siimeksen mukaan huomioitava erot eri maiden eläketurvan rakenteessa.
– Automaattinen sopeutusmekanismi koskee Ruotsissa vain osaa kokonaiseläketurvasta. Suomessa työeläke on eläkeajan toimeentulon kannalta vallitseva järjestelmä. Siksi työeläkkeen tason “automaattinen heilunta” aiheuttaisi meillä helposti enemmän ongelmia kuin naapurissa. Se vähentäisi ihmisten mahdollisuuksia ennakoida tulojaan ja lisäisi paineita vähimmäiseläkkeiden puolella, sanoo Siimes.
– Automaattiset vakauttajat eivät ole Ruotsissakaan poistaneet poliittisten päätösten tarvetta, vaan mekanismin vaikutuksia on lievennetty tai jopa kokonaan poistettu verotuksen muutosten avulla, sanoo Siimes. Näin on käynyt siitä huolimatta, että vakautuksen kohteena oleva eläke muodostaa siellä vain osan kokonaiseläketurvasta.
– Huomionarvoista on myös se, että eläkkeitä koskeva päätöksenteko on Suomessa hajautunut työmarkkinaosapuolten ja parlamentaarisen järjestelmän kesken. Politiikan valta on historiallisesti ollut ja on suurempi Ruotsissa. Olisi iso arvovalinta päätyä siihen myös Suomessa, sanoo Siimes.
– Vanhuuseläkeiän nostaminen on saanut Suomessa hyväksyntää pitkän yhteiskunnallisen prosessin kautta, ja eläkeiän sitominen elinajan odotteeseen on muuttunut valtaosin luonnollisenakin pidetyksi ajatukseksi. Alhainen syntyvyys vaatii nyt eläkejärjestelmältä samankaltaista pohdintaa, Siimes toteaa.
– Yksi tapa ratkaista alhaisesta syntyvyydestä johtuvaa ongelmaa olisi Anderseninkin esiin nostama etukäteisrahastoinnin vahvistaminen. Tälle automaattisen vakauttamisen vaihtoehdolle olisin toivonut raportissa laajempaa analyysiä, Siimes sanoo.
Rahastoinnin ja sijoitustoiminnan yhteyttä säätelevän mekanismin pohdintaa ei tule ohittaa
Yksi Andersenin keskeisistä viesteistä on, että Suomen yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän rahastoinnin ja sijoitustoiminnan yhteyttä säätelevän mekanismin toimivuutta tulisi arvioida kriittisesti.
– On ihan totta, että tuo mekanismi on ajan saatossa kerroksittain rakennettu ja vain harvojen kokonaan ymmärtämä kokonaisuus, joka saattaa ohjata työeläkevakuuttajia epätarkoituksenmukaiseen riskinoton ja riskien välttämisen suhteeseen ja näkyä esimerkiksi sijoitustoiminnan korkeina kustannuksina, sanoo Siimes.
– Vaikka Andersen ei suoraan esitäkään mekanismin täydellistä uudistamista, sellaistakaan vaihtoehtoa ei pidä sulkea pois eläkejärjestelmän pitkäjänteisen ja vastuullisen kehittämisen osalta, summeeraa Siimes.
Andersenin raportti on jatkumoa Eläketurvakeskuksen tilaamille kansainvälisille riippumattomille arvioille ja on luettavissa Eläketurvakeskuksen sivuilla. Vuonna 2005 järjestelmää arvioi Axel Börsch-Supan ja vuonna 2013 Nicholas Barr ja Keith Ambachtsheer. Telan Suvi-Anne Siimes kommentoi arviota Eläketurvakeskuksen järjestämässä julkistuswebinaarissa perjantaina 17.9.2021.
Lisätietoja:
