Ulosottovelka, sosiaaliturva ja työn tarjonta -tutkimusraportti

Hallitus linjasi puoliväliriihessä 2021, että valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan selvityksen pohjalta päätetään toimenpiteistä, joilla parannetaan pienituloisten ulosottovelallisten asemaa joko ulosoton suojaosuutta korottamalla vähintään takuueläkkeen tasolle tai muulla vähintään yhtä tehokkaalla toimenpiteellä.

Otimme kantaa esitettyihin reformivaihtoehtoihin seuraavasti:

Reformivaihtoehto 1: Suojaosuuden nosto takuueläkkeen tasolle

Suojaosuuden nostaminen parantaisi pienituloisten, mutta samalla myös suurituloisten toimeentuloa. Velkojen takaisinmaksu kuitenkin hidastuisi. Tästä aiheutusi velalliselle luonnollisesti lisää korkokustannuksia, mikä puolestaan heikentäisi etenkin pienituloisten toimeentuloa edelleen.

Toimeentulotukea saavan velallisen toimeentulotuen tarve vähenisi suojaosuuden nostamisen myötä ja etenkin jos suojaosuuden nostaminen kannustaisi velallista työllistymään. Työeläkkeiden näkökulmasta on huomattava, että kaikesta työstä kertyy eläkettä ja jokaisella työsuhteella on vaikutusta eläkeajan toimeentuloon.

Reformivaihtoehto 2: Suojaosuuden korotus alimmassa pykälässä (takuusuojaosuus)

Tällä uudistuksella voidaan vaikuttaa pienituloisimpien välittömään toimeentuloon, mutta vain vähän. Takuusuojaosuus on pieni välttämättömiin menoihin nähden.

Reformi ei näyttäisi simulointimallin mukaan vaikuttavan juurikaan työllistymisveroasteisiin eri palkkatasaoilla. Tällöin tällä ei olisi velalliselle siis toimeentulovaikutusta ansiotyön kautta, mutta toki työskentelyllä on aina vaikutus eläkeaikaiseen toimeentuloon eläkekertymien kautta.

Takuusuojaosuus voi parantaa pienituloisten toimeentuloa hetkellisesti ja mahdollisen toimeentulotuen tarve tällöin vähentyä. Ulosottoaika kuitenkin pitenee ja korkovaikutuksista tulee lisäkustannuksia. Huomio kohdennettaisiin tällä reformilla toivotusti ainoastaan pienituloisiin. Toisaalta se loisi perheellisille ja ei-perheellisille eri maksutaulukot, mikä osaltaan monimutkaistaisi ulosottojärjestelmää.

Reformivaihtoehto 3: Automaattisten vapaakuukausien lisääminen

Vapaakuukausien lisääminen voi lisätä ulosotossa olevan työvoiman työllistymistä nykyisestä kuten simulointimallissa oli todettu. Työllistyminen hetkellisestikin olisi kannattavaa – jos se vain muuten on mahdollista – sillä ansiotyöstä saatava tulo jäisi velalliselle kokonaan käyttöön. Tästä ansiotulosta karttuisi velalliselle myös työeläkettä, millä on vaikutusta hänen eläkeaikaiseen toimeentuloonsa.

Reformivaihtoehto 4b: Progressiivinen ulosmittaustaulukko

Suurin osa ulosotossa olevista tai ulosottoon joutuvista on keskimäärin pienituloisia. Välittömiltä vaikutuksiltaan progressiivinen ulosmittaustaulukko parantaisi velallisen toimeentuloa ja nostaisi työllistymisen kannustimia nykytilaan verrattuna erityisesti pienituloisten henkilöiden osalta. Työllistymiseen kannustamisella on vaikutuksia myös eläkeaikaiseen toimeentuloon, koska ansiotuloista karttuu henkilölle aina myös työeläkettä.

Merkittävin etu olisi järjestelmän yksinkertaistaminen ja selkeytyminen.

Reformivaihtoehto 6: Velkajärjestelyyn ohjaamisen lisääminen

Velkajärjestelyn tuoma osittainen velkojen mitätöinti ja taloudellinen vakaus kannustavat työn tekemiseen näistä uudistuksista eniten. Kaikista työsuhteista kertyvä työeläke turvaa eläkeaikaista toimeentuloa.

Muut tutkimusraporttia koskevat huomiot

Työnantajien ja eläkevakuuttajien tietojärjestelmäkustannukset on arvioitava ennen päätettäviä uudistuksia.