Nopeasti kuntoutuksen alkuun: työterveyshuolto paljon vartijana

Sairauspoissaoloihin on reagoitava, että toipilaan paluuta työhön voidaan tukea oikealla tavalla. Usein siihen nimittäin tarvitaan tukea. Voi olla, että työnkuvaa on mahdollisuuksien mukaan muokattava. Lainsäädännössä tällaisia tarkistuspisteitä on määritelty 30, 60 ja 90 päivän kohdalle.

30 sairauspäivää: työterveyshuolto kartalle

Kun ihminen on ollut yhden vuoden aikana sairauslomalla joko yhtä mittaa tai lyhemmissä jaksoissa yhteensä 30 päivää, hänen työnantajansa on viimeistään silloin otettava yhteyttä työterveyshuoltoon.

Työterveyshuollolla on iso rooli siinä, miten hyvin työntekijä pääsee palaamaan työhön pitkittyneen sairauden jälkeen. Jos työkyky omaan työhön ei riitä, työnantajan olisi selvitettävä, voidaanko työtä muokata tai muuten järjestellä niin, että työssä jatkaminen onnistuisi. Jos paluu omaan työhön ei onnistu, ammatillinen kuntoutus on hyvä vaihtoehto. Sitä järjestävät työeläkevakuuttajat, Kela ja myös liikenne- ja tapaturmavakuutusyhtiöt. Työeläkevakuuttajien järjestämästä ammatillisesta kuntoutuksesta käytetään myös termiä työeläkekuntoutus.

Mitä aiemmin kuntoutus aloitetaan, sitä parempi. Turhan usein kuntoutuksen aloittaminen syystä tai toisesta viivästyy.

60 sairauspäivää: kuntoutus puheeksi

Viimeistään kaksi kuukautta sairauspoissaolon alkamisen jälkeen työnantaja tai työntekijä hakee Kelalta sairauspäivärahaa. Jos sairaus yhä jatkuu, työterveyslääkärin on otettava kantaa kuntoukseen. Olisiko sille tarvetta?

Kelan on selvitettävä kuntoutuksen tarvetta viimeistään silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu yli 60 päivältä. Kela ottaa tarvittaessa yhteyttä työntekijään ja pyytää uuden lääkärinlausunnon.

90 sairauspäivää: mikä on jäljellä oleva työkyky?

Kun työntekijä on saanut sairauspäivärahaa 90 päivältä (joko yhtäjaksoisesti tai kahden vuoden aikana lyhemmiltä sairausjaksoilta yhteensä), työterveyshuollon velvollisuus on arvioida, millaiset mahdollisuudet hänellä on jatkaa työssään. Mikä on hänen jäljellä oleva työkykynsä?

Työterveyslääkäri tekee terveystarkastuksen, neuvottelee työntekijän ja työnantajan kanssa tilanteesta, työhön paluun mahdollisuuksista ja laatii lausunnon. Tämä on tärkeä kohta: lausunto tarvitaan, että Kela maksaa sairauspäivärahaa 90 sairauspäivän jälkeen.

Keva on jouduttanut kuntoutuksen alkua

Keva, julkisen alan työeläkevakuuttaja, on jo vuosia tarjonnut julkisen sektorin työnantajille ja työntekijöille apua siinä, että työntekijöiden pääsy ammatilliseen kuntoutukseen ei turhan päiten viivästyisi. Jos työterveyshuolto on saanut työntekijältä luvan, se on voinut lähettää työterveyslääkärin lausunnon myös Kevaan.

Keva on arvioinut lausunnon perusteella, onko työntekijällä oikeus ammatilliseen kuntoutukseen. Tämän jälkeen Kevasta on otettu yhteyttä työntekijään, kerrottu hänelle ammatillisesta kuntoutuksesta ja tarvittaessa autettu häntä tekemään kuntoutushakemus. Tätä kutsuttiin Kevassa nimellä 90-selvittely.

Työterveyshuollossa osataan arvioida kuntoutustarvetta hyvin

‒ Työterveyshuollon arviot kuntoutuksesta osuivat siis julkisella puolella hyvin oikeaan. Tämän takia suosittelemme, että työterveyshuollot arvioisivat ammatillisen kuntoutuksen tarpeen aina 90 päivän kohdalla, ja ohjaisivat työntekijää tekemään rohkeasti hakemuksen. Sitä kautta hän saa päätöksen ammatillisesta kuntoutuksesta ja siihen liittyvän ohjauksen. Näin kuntoutus lähtee mahdollisimman nopeasti käyntiin.

Työkokeilut ovat osa työeläkekuntoutuksen keinovalikoimaa, mutta työterveyshuolto voi järjestää työkokeilun jo ennen kuin työeläkekuntoutus astuu kuvaan.

Pitäisi reagoida ennen kuin työkyky on mennyttä

‒ Jo pitkään on ollut tiedossa, että ammatillinen kuntoutus pitäisi aloittaa aikaisin. Jos työntekijän työkyky on heikentynyt eikä hän pysty työskentelemään omassa työssään, pitäisi reagoida jo ennen kuin työkyky on menetetty, Sirpa Reijonen painottaa.

Tässä on edelleen parannettavaa, vaikka tilanne on jo parantunut takavuosista, Reijonen huomauttaa. Alun perin tarkastuspiste oli Kevan tarjoamissa selvityksissä 150 päivän kohdalla. Vuonna 2015 tämä ajankohta aikaistettiin 90 päivän kohdalle, jolloin työterveyshuolto laatii lausunnon Kelaa varten.

‒ Pelkäsimme aluksi, että lausunnoissa ei otettaisi kantaa ammatilliseen kuntoutukseen eikä mahdollisuutta siihen pystyttäisi lausunnon pohjalta arvioimaan. Vähän tätä ilmenikin, mutta positiivista kehitystä on tapahtunut.

‒ Tuntuma on, että työterveyshuollon potilaskäynneillä keskustelu kohdistuu sairauteen. Siksi tarkastuspisteet, joissa on otettava kantaa työkykyyn ja mahdollisuuksiin jatkaa työssä, ovat paikallaan. Kuntoutuksen uudistamiskomitea on ehdottanut uusia tarkastuspisteitä 150 ja 230 sairauspäivän kohdalle. Ammatillisen kuntoutuksen näkökulmasta tämä on kannatettavaa.

Työterveyshuollolla iso vastuu

Työterveyshuollolla on kuntoutukseen ohjaamisessa tuhannen taalan paikka.

‒ Se tavoittaa asiakkaan, näkee hänen tilanteensa ja tuntee asiakkaan työn vaatimukset, joten sillä on iso rooli ammatillisen kuntoutuksen käynnistymisessä. Iso rooli on myös työkykykoordinaattoreilla, joista meillä julkisella puolella on hyviä kokemuksia. Usein he työskentelevät HR:ssä tai työterveyshuollossa. He ohjaavat asiakasta ja toimivat tämän tukena tässä kieltämättä aika monimutkaisessa kuntoutusmaailmassa, Sirpa Reijonen toteaa.

‒ Työterveyshuollot varmasti kaipaavat edelleen tietoa ammatillisesta kuntoutuksesta. Mitä enemmän siellä tiedetään kuntoutuksesta, sitä paremmin työntekijöitä osataan ohjata hakemaan ja hyödyntämään sitä.

‒ Hakemuskäytännöt ja sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset ovat monimutkaisia. Tämä on yksi syy siihen, miksi aikoinaan tarjosimme työnantajille ja heidän työterveyshuolloilleen tätä selvittelyapua, Reijonen kertoo.

Hankalin tilanne on, jos tukena ei ole työterveyshuoltoa tai se on perustasoista, kuten vaikkapa monella yksinyrittäjällä. Silloin mahdollisuus hakea kuntoutukseen voi jäädä liian myöhään tai kokonaan huomaamatta.

Työkyky ei ole joko-tai-asia

Sirpa Reijonen painottaa, että työkyky on aina suhteessa työhön, jota ihminen tekee. Se ei ole joko-tai-asia.

‒ Vaikka ihminen on työkyvytön tiettyyn työhön, toisessa työssä hän on työkykyinen. Työkyky ei ole absoluuttinen nollapiste. Ihminen ei ole vain joko täysin työkykyinen tai ei lainkaan työkykyinen. Ajattelu on meillä tässä kohti yhä aika mustavalkoista.

Reijonen toivoisi, että työkyvyn ylläpitoon kiinnitettäisiin huomiota jo paljon ennen ammatillista kuntoutusta, jolloin terveydentilassa on jo aika paljon pielessä. Lain mukaan ammatillisen kuntoutuksen myöntäminen edellyttää, että työkyvyttömyyseläke tulisi henkilölle myönnettäväksi jo lähivuosina.

‒ Se tarkoittaa, että pitää olla jo aika paljon sairautta ja vammaa. Olisi hyvä, jos reagoitaisiin ennen kuin tuo piste on käsillä.

Mikä kumma kuntoutus?

Kuntoutus voi olla tilanteen mukaan joko lääkinnällistä tai ammatillista. Ammatillista kuntoutusta järjestävät työeläkevakuuttajat (tunnetaan myös nimellä työeläkekuntoutus), liikenne- ja tapaturmavakuutusyhtiöt sekä Kela. Lääkinnällistä kuntoutusta järjestää Kela.

Ammatillinen kuntoutus voi sisältää muun muassa työkokeilua, jonka aikana testataan, soveltuuko työ ihmisen nykykunnolle. Se voi myös tarkoittaa täydennyskoulutusta tai kouluttautumista täysin uuteen ammattiin.

Työntekijän näkökulmasta ammatillinen kuntoutus avaa reitin jatkaa työelämässä ja parantaa toimeentuloa. Työnantajan kulmasta ajoissa aloitettu kuntoutus ehkäisee työkyvyttömyyden kustannuksia ja pitää osaavat ihmiset työyhteisössä.