Komission uusi ikääntymisen vihreä kirja kaipaa modernia näkökulmaa

Väestönkehitystä ei ole totuttu juurikaan käsittelemään EU-tasolla väestöpolitiikan eli siihen vaikuttavien tekijöiden ja toimien näkökulmasta. Euroopan komissio tuottaa paljon tilastoja väestöstä ja niiden tehtävänä on ollut lähinnä virittää keskustelua rakenteellisista uudistuksista esimerkiksi eläkejärjestelmissä. Von Der Leyenin komissio on nostanut ikääntymisen tärkeäksi teemaksi ja linkittänyt väestökysymyksen toiminnassaan myös demokratian kehitykseen.

Demokratiayhteyden taustalla on ajatus väestön vanhenemisen erilaisista taloudellisista ja kulttuurisista vaikutuksista esimerkiksi maaseudulla ja kaupungeissa, jotka kärjistyessään voivat johtaa ihmisten syrjäytymiseen ja radikalisoitumiseen. Ranskassa nähdyissä ”keltaliivien” protestien taustalla oli osittain alueellisen eriarvoisuuden nostamaa kapinahenkeä.

Komissio julkaisi tammikuussa ikääntymisen vihreän kirjan kuulemisen ja viime vuonna teemaa pohjustavan tilastoraportin. Väestöpolitiikka ei ole aivan uusi aluevaltaus EU-tasolla, sillä komissio teki jo vuonna 2006 avauksen Euroopan väestön tulevaisuudesta. Ikääntymisen vaikutuksia seurataan nykyisin EU-tilastoraporttien kautta säännöllisesti (Ageing report).

Miksi syntyvyyttä ei uskalleta enää käsitellä?

Syntyvyys ei ylitä missään jäsenvaltioissa väestön uusiutumisen kynnystä (noin 2,1 lasta/nainen). Kiinasta aiemmin tuttu yhden lapsen politiikka on lähes saavutettu Itä-Euroopan maissa sekä Etelä-Euroopassa. Pohjoismaita edustava Suomi on liukunut viimeisten kymmenen vuoden aikana 1,37 syntyvyysasteellaan (2020) pois aiemmasta viiteryhmästään.

Vihreän kirjan ja sitä edeltäneen demografiaraportin pohjalta voidaan sanoa, että komission aloite katsoo vinoutuvaa väestökehitystä tässä vaiheessa reaktiivisesti ja kohtalonomaisesti. Väestötekijöistä syntyvyyden huomiotta jättäminen ei ole tapahtunut varmastikaan vahingossa. Sen sijaan ikääntymisen alueelliset vaikutukset maiden sisällä ja välillä ovat vahvasti esillä, mikä voi kertoa EU-rahojen ohjautumisesta tulevaisuudessa.

Jäsenvaltioiden tasolla klassinen politiikan jakolinja menee ”pronatalististen” eli syntyvyyden kasvuun positiivisesti suhtautuvien maiden ja ”antinatalististen” syntyvyyttä hillitsevien maiden välillä. Tarkoittaako syntyvyyden poisjättäminen aloitteesta sitä, että komissio on ”ignorenatalistinen”?

Maahanmuuttoakaan ei juuri käsitellä, mutta se on ainakin mainittu vihreän kirjan avauksessa. Komission varovaisuuden ymmärtää maahanmuuttoaiheessa, joka menee EU-tason päätöksenteossa muutenkin omaa polkuaan, mutta syntyvyyttä ei ole syytä käsitellä yhtä varovasti.

Toivottavasti hiljaisuuden taustalla ei ole se, että väestöpolitiikkaa pidettäisiin vanhanaikaisena tai autoritaarisena. Väestökysymys on toki jäsenvaltioiden toimivallassa oleva asia. EU:lla on kuitenkin myös kosolti pehmeää valtaa, jota se voisi käyttää esimerkiksi vuotuisessa talous- ja työllisyyspolitiikan ohjausjaksossa. Syntyvyyden merkityksen esiintuominen ei ollut ongelma vielä vuonna 2006, kun Barroson I komissio käsitteli väestöasiaa.

Moderni väestöpolitiikka on monimuotoista ja kestävää

Väestöliitto julkaisi viime vuonna analyysin ja keskustelunavauksen Suomen väestörakenteen tulevaisuudesta. Kestävän väestönkehityksen Suomi -raportti (2020) kokoaa yhteen moniäänisen tutkijajoukon pohtimaan tavoitteita ja mahdollisia ratkaisuja positiivisista näkökulmista.

Väestöliitto esittää raportissaan, että väestönkehitystä pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti siten, että tavoitteena olisi inhimillisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden tasapaino. Väestöpolitiikka on näistä lähtökohdista tulevaisuuden politiikanlohko, kun se päivitetään ajan henkeen.

On väärin sulkea pois olennaisia väestöpolitiikan osa-alueita. Nyt myös englanniksi käännetty Väestöliiton raportti on hyvä esimerkki modernista väestöpolitiikan kehystyksestä: siinä keskitytään syntyvyyteen, maahanmuuttoon, terveyteen, ikääntymiseen, muuttoliikkeeseen sekä ekologisesti kestävään väestönkehitykseen.

EU on viime vuosina sitoutunut vahvasti kestävän kehityksen globaaleihin Agenda 2030 -tavoitteisiin. Väestökysymys ei ole irrallinen tästä kontekstista. Ekologisesti kestävä vanhemmuus rakentaa siltaa inhimillisen arjen ja ilmastotavoitteiden välille. Ihmisten oikeudet ja mahdollisuudet perheen perustamiseen kuuluvat myös Agenda 30 -tavoitteiden osana EU-kansalaisille kuuluviin asioihin.

Komission eläkepolitiikka on kuin rikkinäinen levy

Vihreässä kirjassa esillä olevat varhaiseläkereittien tukkimisen ja lisäeläkkeiden edistämisen näkökulmat edustavat EU-tason pitkän linjan eläkepolitiikkaa ja ovat valitettavan kapeita. Ne eivät huomioi työmarkkinoilla haavoittuvia väestöryhmiä parhaalla mahdollisella tavalla. Eläketeema sisältää toimivaltarajoitteita EU-tasolla.

Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana runsaasti eliniän pidentymistä taklaavia uudistuksia sitomalla esimerkiksi eläkeikä elinajan kehitykseen. Suomen lakisääteistä työeläkemallia voi pitää esimerkkinä onnistuneista automaattisista sopeutusmekanismeista, jotka säätelevät eläkkeen tasoa ja joustavia eläkeikiä. Pientä poikkeamaa trendistä on ollut kuitenkin havaittavissa EU-maissa jo ennen koronakriisiä, sillä varhaiseläkereittejä on joissain maissa otettu uudelleen käyttöön.

Vihreän kirjan kuulemisen jatkotyössä tulisi keskittyä ennakkoluulottomasti syntyvyyden edistämiseen ja aktiivisempaan kansallisen väestöpolitiikan tukemiseen EU-maissa. Onnistuneiden kansallisten pronatalististen politiikkavalintojen tunnistamiseen tulisi niin ikään kiinnittää huomiota. Suomessakin nuorten aikuisten lapsitoiveet ovat huomattavasti korkeammalla tasolla kuin toteutunut syntyvyys, mikä kertoo osaltaan siitä, että ilmiöön voi olla mahdollista vaikuttaa. Terveempi väestörakenne tukisi pitkällä aikavälillä työikäisten määrää suhteessa eläkeikäisiin sekä työn tuottavuuden positiivista kehitystä.