EU:n sosiaalinen ulottuvuus konkretisoituu – missä viipyy väestön ikääntymistä koskeva keskustelu?
Ursula von der Leyenin johtama Euroopan komissio julkisti muutama viikko sitten työohjelmansa vuodelle 2021. Erityisasiantuntijamme Janne Pelkonen seuraa muun muassa sosiaalisten oikeuksien pilarihanketta, sillä sosiaaliturvaa koskevat kysymykset kytkeytyvät eläkkeisiin, kuten työmarkkinoilla haavoittuvien ryhmien eläketurvaan. Väestön ikääntymistä koskevaa aloitetta ei yllättäen mainita tuoreessa työohjelmassa.
– Väestömuutos on koko Eurooppaa koskeva, vaikeasti ratkaistava kysymys. EU-instituutioiden olisi syytä tarttua siihen nykyistä ponnekkaammin, sanoo Pelkonen.
Komission työohjelmassa esitetään lainsäädäntöaloitteita ja -ehdotuksia, jotka edistävät komission ylätavoitteita muun muassa vihreästä kehityksestä, digitaalisesta valmiudesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta. Koronakriisi kuitenkin vaikuttaa kaikkiin hankkeisiin ja moni on viivästynyt suunnitellusta aikataulustaan.
– Ensi vuosi on tärkeä, sillä sen aikana esiteltävillä lakiehdotuksilla on periaatteessa vielä hyvin aikaa kulkea EU:n lainsäädäntökoneen vaiheiden lävitse, pohjustaa Pelkonen.
Kuinka EU:n sosiaalinen ulottuvuus alkaa konkretisoitua?
EU-kansalaisten sosiaalisia oikeuksia käsittelevän, niin kutsutun sosiaalisen pilarin jatkotyö on lykkääntynyt koronakriisin takia. Toimintasuunnitelmaa koskeva kuuleminen päättyy marraskuun lopussa ja komission on määrä julkaista ensi vuoden ensimmäisen vuosineljänneksen aikana suunnitelma, jossa pilari saisi päivitettyä sisältöä ja mahdollisesti lainsäädäntöä ympärilleen.
Tela osallistuu kuulemiseen. Suomalaisten työeläkkeiden kannalta tärkeät näkökulmat eivät ole muuttuneet pilarihankkeen edetessä:
– Toimeentuloon ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät tavoitteet ovat monelta osin kannatettavia. Niitä voidaan edistää jäsenmaissa ja myös olemassa olevien EU-tason rakenteiden, kuten eurooppalaisen lukukauden, kautta ohjaten nykyistä paremmin. Työllisyys- ja sosiaaliasioissa päävastuun tulee kuitenkin säilyä jäsenvaltioilla, summaa Pelkonen.
Von der Leyenin komission kaikkea työtä kehystävät kestävän kasvun periaatteet ja tavoite ilmastoneutraalista EU:sta. Huomio kiinnittyy yhä enemmän siihen, kuinka taklataan erilaiset talouteen ja eriarvoistumiseen liittyvät haasteet, joita ilmastopolitiikka voi tuoda mukanaan.
– Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu aiheuttaa myös hyvinvointitappiota ja kustannuksia, joita kaikki väestöryhmät eivät välttämättä pysty kantamaan samalla tavoin, sanoo Pelkonen.
Nouseeko väestön ikääntyminen EU:n agendalle?
Komission agendalla on ollut megatrendeihin liittyvää strategista pohdintaa. Väestökysymykset on nostettu uudeksi painopistealueeksi ja keväällä on määrä julkaista merkittävä keskustelunavaus, niin sanottu Vihreä kirja ikääntymisestä. Aloitetta ei kuitenkaan yllättäen mainita tuoreessa työohjelmassa.
EU:n yhteisenä asiana väestökysymykset ovat Pelkosen mukaan olleet lähes tabu.
– Väestön ikääntyminen on kaikkien Euroopan maiden yhteinen haaste. Vaikutukset ovat samankaltaisia talouteen ja kulttuuriin, minkä lisäksi haasteet liittyvät myös keskinäiseen työvoiman liikkuvuuteen EU:ssa. Väestörakenteen merkitystä talouskasvun tekijänä aliarvioidaan yhä, Pelkonen sanoo.
Väestöpolitiikka on jokaisen jäsenvaltion oma asia, Pelkonen muistuttaa.
– EU-instituutioiden olisi kuitenkin syytä ottaa väestökysymyksiin kantaa ja käyttää niillä olevaa suostuttelu- ja ohjausvaltaa väestöpolitiikan tekijöihin, kuten syntyvyyteen. Komissio yrittää ratkoa vielä erillisenä asiana pitkään työn alla ollutta maahanmuuttokysymystä uuden maahanmuuttopaketin kautta, Pelkonen kertoo.
Esimerkkinä jo olemassa olevista rakenteista, joiden kautta komissio voisi vaikuttaa, Pelkonen mainitsee vuotuisen talous- ja työllisyyspolitiikan ohjausjakson.
– Toivottavasti uusi väestöaloite ei ”siiloudu” komissiossa, vaan tulee horisontaalisena hankkeena osaksi olemassa olevien rakenteiden yhteistyötä. Näyttää siltä, että komission jo julkaiseman demografiaraportin pohjalta ikääntymisen vaikutuksia vain peilataan kansallisiin järjestelmiin ja toisaalta EU:n alueiden politiikkaan, kun päähuomio pitäisi olla itse väestötekijöiden ja erityisesti syntyvyyden edistämisessä.
Samoja teemoja käsittelee Janne Pelkosen kirjoitus Talouselämän Tebatti-palstalla: