Alin eläkeikä, tavoite-eläkeikä, todellinen eläkkeellesiirtymisikä – otapa siitä selvä!
Työurien pidentäminen on jo pitkään ollut pinnalla julkisessa keskustelussa väestön ikääntymisen takia. Huomio on viimeaikaisessa keskustelussa kohdistunut hallituksen työllisyystavoitteiden myötä erityisesti työurien loppupäähän. Eläkekeskustelussa vilisee erilaisia eläkeikään liittyviä termejä. Mitä tarkoittavat alin eläkeikä ja tavoite-eläkeikä, ja miten todellinen eläkkeelle siirtymisen ikä suhteutuu niihin?
Huomionarvoista Suomen nykymallissa on, että työeläkkeissä ei ole yhtä ainutta vanhuuseläkeikää.
– Suomessa on ollut vuodesta 2005 alkaen käytössä joustava vanhuuseläkeikä, joka on määritellyt alimman ja ylimmän eläkeiän, jolloin eläkkeelle on voinut siirtyä, kertoo Eläketurvakeskuksen osastopäällikkö Susan Kuivalainen.
Eläkepäiviä suunnitellessa pitää siis ottaa kantaa kahteen eläkeikään. Jäädäkö vanhuuseläkkeelle heti, kun se on mahdollista (=alin eläkeikä) vai jatkaako jonkin verran pitempään tai tavoite-eläkeikään saakka?
Eläkeikä nousee
Eläkeikäasian tekee piirun monimutkaisemmaksi se, että kullakin ikäluokalla on oma eläkeikä. Eläkeikä (sekä alin että tavoite) siis vaihtelee sen mukaan, minä vuonna on syntynyt. Syynä on eläkeiän nostaminen.
– Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa eläkeikää nostettiin. Alin vanhuuseläkeikä nousee 3 kuukautta vuodessa vuoteen 2025 asti, jolloin se on 65 vuotta. Tämän jälkeen vanhuuseläkeikä sidotaan elinajanodotteeseen. Jokaisella ikäluokalla on näin oma eläkeikä, Kuivalainen kuvaa.
Vuonna 2020 alin vanhuuseläkeikä on 63 vuotta 9 kuukautta. Tämä on vuonna 1957 syntyneiden alin eläkeikä.
Raha ratkaisee…
Sitten on tavoite-eläkeikä. Sen merkitys avautuu, kun pureskellaan termit elinaikakerroin ja lykkäyskorotus.
Käytännössä kysymys on siitä, että mitä pidempään työskentelee ja myöhentää eläkkeelle siirtymistä, sitä suuremman työeläkkeen saa.
– Jokaiselle ikäluokalle määritellään vanhuuseläkeiän alarajan lisäksi laskennallinen tavoite-eläkeikä. Jos jää eläkkeelle tavoite-eläkeiässä, eläkettä saa sen suuruisena kuin sitä olisi alimpaan vanhuuseläkeikään mennessä karttunut ilman elinaikakerrointa, kertoo Kuivalainen.
Elinaikakerroin on ollut käytössä vuodesta 2010. Jokaiselle ikäluokalle laskettava elinaikakerroin ottaa huomioon ikäluokan odotettavissa olevan elinajan ja sopeuttaa eläkkeen suhteessa siihen. Vuoden 2020 vahvistettu elinaikakerroin on 0,95404. Se pienentää vuonna 1958 syntyneiden kuukausieläkkeitä 4,596 prosenttia.
Kyse on siitä, että elinikien pidentyessä eläkemenoa voidaan hallita. Eläkkeelle päästään myöhemmin ja eläkepotin on ikään kuin riitettävä yhä pitemmälle ajalle. Vielä 1990-luvun alussa 65-vuotias mies saattoi nauttia keskimääräisen elinajanodotteen mukaan eläkettä vajaat 14 vuotta. Pian samanikäinen voi odottaa eläkepäiviä olevan jäljellä lähemmäs 19 vuotta. Työeläkettä maksetaan kuolemaan saakka.
Elinaikakerroin leikkaa eläkettä, mutta vaikutuksen voi kumota työskentelemällä tavoite-eläkeikään saakka. Tällöin puhutaan niin sanotusta lykkäyskorotuksesta.
… Vai ratkaiseeko?
Suurin osa jää vanhuuseläkkeelle vanhuuseläkeiän alarajalla. Työuran päättyminen ennen aikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle laskee edelleen eläkkeellesiirtymisikää.
Keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää kuvataan eläkkeellesiirtymisiän odotteella. Vuonna 2019 se oli 61,5 vuotta (eläkkeellesiirtymisiän odote 25-vuotiaalle).
– Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on noussut vuosituhannen alusta 2,7 vuotta, kertoo Kuivalainen.
Kehitys on myönteinen, mutta pohjoismaisessa vertailussa jäämme jälkeen.
Maalina tavoite-eläkeikä?
Tavoite-eläkeiällä on haluttu luoda kannustin jatkaa työelämässä pitempään eliniän noustessa ja terveyden yleisesti parantuessa.
– Eläkeaikeet ovat myöhentyneet ja aiempaa selvästi suurempi osa yli 50-vuotiaista palkansaajista arvelee jäävänsä eläkkeelle 64-vuotiaana tai vanhempana. Niiden osuus, jotka arvioivat jäävänsä eläkkeelle vasta 66-vuotiaana tai vanhempana, on kasvanut 20 prosenttiin, Kuivalainen kuvaa.
Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin 54–62-vuotiaiden suomalaisten arvioita eläkkeelle siirtymisen ajoituksesta vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen, reilu neljännes arvioi siirtyvänsä eläkkeelle vasta oman eläkeikänsä jälkeen.
Toisaalta lakisääteinen alin eläkeikä on voimakas viesti, josta voi Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan muodostua sosiaalinen normi (kts. tiedotteemme: Eläkeiän muutokset vaikuttavat eläköitymispäätökseen enemmän kuin kannustinmuutokset) .
Myös eläketiedon lisäämisellä on merkitystä, muistuttaa Kuivalainen.
– Enemmistö eläkeikää lähestyvistä kokee, että heillä on hyvä käsitys siitä, miten työssä jatkaminen vaikuttaa omaan eläkkeeseen ja joka toinen kokee, että lykkäyskorotus on kannustava. Mutta vain pienehkö osa kokee, että nämä kannustimet vaikuttavat omiin aikomuksiin.
Taloudelliset kannustimet vaikuttavat näin vain osaan. Eläkkeelle siirtymiseen vaikuttaa moni tekijä, ennen kaikkea terveys sekä työhön ja perheeseen liittyvät tekijät (kts. Eläketurvakeskuksen tutkimus: Eläketietous, taloudellisten kannustimien vaikuttavuus ja eläkeaikeet).
Mitä (muuta) jokaisen on hyvä tietää eläkeiästä
- Ikärajat eroavat toisistaan yksityisellä ja julkisella sektorilla, jolla on ollut niin sanottuja ammatillisia tai henkilökohtaisia eläkeikiä.
- Kansaneläkkeessä on vielä kymmenisen vuotta omat ikärajansa, mutta myös kansaneläkejärjestelmän eläkeikä seuraa tulevaisuudessa eliniän odotetta samalla tavalla kuin työeläke.
- Ainoan varhaisen eläkemuodon, niin kutsutun osittaisen varhennetun vanhuseläkkeen (OVE) alaikäraja on 61 vuotta.
- Työeläkettä kertyy työskentelystä myös eläkkeellä aina vakuuttamisvelvollisuuden ylärajaan saakka, joka on noin viisi vuotta alimmasta eläkeiästä.
Lisätietoa työeläke.fi:stä ja omalta eläkevakuuttajalta.