Väestö vanhenee kuten Japanissa – olisiko opittavaa?

– Vielä 1990-luvulla Japani oli vanhuushuoltosuhteella mitattuna Suomea nuorempi maa. 2000-luvulla tultaessa se pyyhkäisi Suomen ohi, johtava ekonomistimme Risto Vaittinen taustoittaa.

– Kun väestöennusteita katsoo, voi olettaa, että olemme ehkä parinkymmenen vuoden kultutta samassa tilanteessa kuin Japani nyt, Vaittinen jatkaa.

Vaittinen on selvittänyt Japanin väestökehityksen taustoja ja pohtinut, millaista oppia voisimme tässä kohti ottaa Japanista. Hän on kirjoittanut asiasta artikkelin, joka julkaistiin Väestöliiton väestöpoliittisessa asiantuntijaraportissa syyskuun alussa.

Muutama vuosikymmen muutti tilanteen

Suomi on vanhuushuoltosuhteella mitattuna maailman toiseksi tai kolmanneksi vanhin maa. Sija riippuu siitä, millaista ikäjaottelua käytetään.

Ylivoimainen ykkönen on Japani. Siellä oli vuonna 2017 sataa työikäistä kohden 45 vanhusta. Tämä suhde on niin sanottu vanhuushuoltosuhde, ja tässä yhteydessä vanhuus alkaa 65-vuotiaana. Suomessa oli muutamia vuosia sitten 34 yli 65-vuotiasta sataa työikäistä kohti.

Muutos on ollut nopeaa. Vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa vanhojen määrä suhteessa sataan työikäiseen on kasvanut Japanissa melkein kolmellakymmenellä. Toiseksi nopeinta ikääntyminen on ollut Suomessa.

Naisten työssäkäynti yleistynyt paljon

Japanissa on reagoitu kehitykseen nostamalla työllisyyttä.

– Ehkä hämmästyttävintä Japanissa on se, että samaan aikaan kun työikäisten ihmisten määrä on pudonnut kymmenellä miljoonalla 2000-luvulla, työllisten määrä on noussut kahdella miljoonalla, Vaittinen lataa lukuja.

Taustalta löytyy kaksi pääasiallista tekijää: naisten ja eläkeläisten työssäkäynti. Naisten työskentely kodin ulkopuolella oli Japanissa pitkään melko vähäistä (keskimäärin vajaat 50 %, Suomessa noin 70 %).

– Nyt naisten työssäkäynti on Japanissa samalla tasolla kuin naisilla Suomessa. Tämä on tuonut noin puolet työllisyyden kasvusta.

Eläkeläiset jatkavat työskentelyä – pakosta

Toinen puoli on tullut yli 65-vuotiaiden työskentelystä.

– Yleinen eläkeikä on Japanissa 65 vuotta. Eläke on tyypillisesti kuitenkin niin pieni, että sillä ei tule toimeen. Eläkeläisten on siis käytännön pakosta tehtävä ansiotyötä. 65‒74-vuotiaiden miesten työllisyysaste Japanissa on 60 prosenttia, siis todella korkea. Naisilla se on 40 prosenttia. Suomessa ollaan 10 prosentin tuntumassa, Vaittinen kertoo.

OECD:n mukaan vuonna 2018 keskipalkkaisen, täyden työuran tehneen eläke oli Japanissa vajaat 35 prosenttia palkasta. Suomessa se oli noin 57 prosenttia.

1990-luku: paljon samaa, eri lopputulos

Japanin ja Suomen tilanne oli joissain kohti samanlainen 1990-luvulla. Kummassakin vapautettiin pääomamarkkinat, mitä seurasi kiinteistö- ja osakebuumi, joka puhkesi. Suomessa talous romahti idänkaupan pysähtymisen mukana ja toipui sitten nopeasti. Japani taas joutui pitkään hitaan kasvun kauteen.

Merkittävin ero on työllisyydessä. Japanissa työttömyysaste ei noussut koskaan 6 prosentin yläpuolelle. Suomessa mentiin yli 15 prosentin. Siitä tultiin hyvin hitaasti alas.

Japani vältti massatyöttömyyden

– Massatyöttömyyden välttäminen onnistui Japanissa 1990-luvulla todella hyvin. Šokki finanssijärjestelmään oli siellä isompi kuin Suomessa, mutta Japanissa se johti valtavan paljon pienempään reaalitalouden šokkiin, ekonomisti Vaittinen huomauttaa.

Suomeksi: esimerkiksi yritysten, osakkeiden ja kiinteistöjen arvot romahtivat Japanissa, mutta koska työttömyys ei lähtenyt käsistä, suurella osalla ihmisistä oli kuitenkin varaa jatkaa elämäänsä ja myös kuluttaa, mikä piti kotitalouksia palvelevat yritykset paremmin toiminnassa. Samalla ne tarvitsivat tuotteita, joten niitä palvelevat yrityksillä saivat tuotteitaan myydyksi.

Japani vastaus oli massiivinen julkinen elvytys. Kun yksityinen sektori säästi, julkinen sektori velkaantui ja piti yllä kysyntää.

2000-luku: tuottavuus kasvanut tasaisesti

Vaittinen on vertaillut artikkelissaan työn tuottavuuden, työllisyysasteen ja työikäisen väestön eli 15‒64-vuotiaiden osuuden kehitystä 2000-luvulla Japanissa ja EU15-alueella. Työikäiset ihmiset ovat vähentyneet kaikkialla. Elintasossa se ei ole näkynyt, sillä työllisyys on parantunut joka paikassa.

Bruttokansantuote on Japanissa kasvanut eniten: melkein 30 prosenttia. Myös työn tuottavuus on noussut Japanissa nopeimmin ja tasaisimmin.

Työttömyys nopeasti alas

– Yksi huomioitava asia on, että kun työllisyysaste lähtee ikäryhmittäin laskuun, olisi hyvä, että alaspäin lähdetään korkealta tasolta. Japanissa työllisyysaste on melkein 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin meillä.

– Tämä on minusta yksi oppi Japanista. Oletettavasti työttömyys nousee meillä koronakriisin seurauksena paljon. Kysymys on, kuinka nopeasti se saadaan alas. Se edellyttää sitä, että julkisen talouden alijäämän kasvua ei leikata liian nopeasti. Japani on ihan ilmeisesti hyötynyt tällaisesta ajattelusta.

– Nythän julkinen velka tulee kasvamaan kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Tässä suhteessa lähestymme Japania.

Miten ikääntyvien työllisyys kohentuisi?

Entä muuta opittavaa? Vaittinen nostaa esiin tutut asiat, työmarkkinoiden toiminnan ja työllisyysasteen.

– Meillä ei työmarkkinoilla ole ”sukupuolireserviä” kuten Japanissa oli vuosituhannen vaihteessa. Sen sijaan parhaassa työiässä olevien miesten työllisyysaste on meillä selvästi alhaisempi kuin Japanissa, ja erityisen suuri ero on ikääntyneiden työllisyydessä.

– Yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on noussut, mutta se on vieläkin vain keskinkertaisella tasolla verrattuna muihin Pohjoismaihin, Japanista puhumattakaan.

– Tämä on meillä yhä ongelma. Kyse on sekä työmarkkinoiden toimivuudesta että sairauksista, eikä tilanteen parantamiseen ole yksinkertaista reseptiä, Vaittinen toteaa.

Ikärasismiakaan ei voida ohittaa. Työnhakutilanteessa jo moni viisikymppinen huomaa olevansa liian vanha.

Avain: toimivat yhteiskunnan perusrakenteet

Ennusteiden perusteella Suomen väestökehitys näyttää synkältä. Mutta:

– Emme ole vuosikymmeniin läheskään samanlaisessa tilanteessa kuin Japani on nyt.

Risto Vaittinen haluaa kuitenkin painottaa yhtä asiaa:

– Japanista kannattaa muistaa se, että näinkin haastavassa väestörakenteen olosuhteissa pystytään toimimaan todella hyvin, jos yhteiskunnan perusrakenteet toimivat.

Japanin väestökehitys pähkinänkuoressa: Kotiäiteihin perustuva talous

Sodan jälkeinen vauvabuumi kesti Japanissa vain muutamia vuosia. Sen jälkeen syntyvyys aleni kymmenessä vuodessa tasolle, jossa syntyneiden ja kuolleiden määrä pysyi juuri ja juuri tasapainossa.

Sillä tasolla pysyttiin 1970-luvun puoliväliin saakka. Sitten syntyvyys aleni edelleen aina vuoteen 2005 asti.

Syntyvyyden laskun takaa löytyy muun muassa perinteisiä ja perheen perustamista hankaloittavia rakenteita (naisia syrjivä työelämä, niukasti tarjolla oleva ja kallis päivähoito), hitaasti kehittyvä talous, joka hankaloittaa nuorten itsenäistymistä ja perheen perustamista.

Ja samalla kun syntyy vähemmän lapsia, jo entuudestaan pitkäikäiset japanilaiset elävät entistä pidempään. Elinajanodote on Japanissa kasvanut huimat yli viisi vuotta vuosikymmenessä.

Vuonna 1947 syntynyt lapsi saattoi odottaa elävänsä keskimäärin 52-vuotiaaksi. 2016 syntynyt vauva elää jo keskimäärin 84-vuotiaaksi. Niinpä ollaan nykytilanteessa, jossa yli 65-vuotiaiden suhteellinen osuus väestöstä on 28 prosenttia.

Vuoden 2050 paikkeilla heitä on YK:n väestöennusteen mukaan 40 miljoonaa. Työikäisiä taas on 53 miljoonaa, ja alle 15-vuotiaita lapsia 20 miljoonaa, Risto Vaittinen kirjoittaa artikkelissaan.