Työeläkevarojen tehtävä on turvata nykyiset ja tulevat eläkkeet

On ilman muuta tärkeää auttaa yrityksiä vaikean ajan yli. Nykyistä eläkevarallisuutta ei kuitenkaan voi käyttää nykyisellä maksutasolla yritysten tukemiseen ilman, että leikattaisiin tulevia eläkkeitä. Ehdotusta on arvioitava tätä vaihtoehtoa vasten.

Koronapandemiasta ovat kärsineet kaikkein eniten yritykset, joiden palveluiden kulutus edellyttää ihmisten välistä kanssakäymistä. Pandemian akuutin vaiheen sulkutoimet ja kuluttajien varovaisuus ovat dramaattisesti vähentäneet näiden toimialojen aktiviteettia, mikä johti keväällä ennennäkemättömän suuriin lomautuksiin ja nyt enenevässä määrin irtisanomisiin. Kun ei makseta palkkoja, ei makseta myöskään työeläkemaksuja. Tämän vuoksi työeläkemaksujen alentaminen helpottaakin eniten yrityksiä, jotka ovat kärsineet vähän tai jopa hyötyneet kulutustottumusten muutoksista.

Miksei eläkevaroissa ole ylimääräistä rahaa, jota yritysten tukemiseen voitaisiin käyttää?

Kerätyistä maksuista valtaosa menee nyt maksussa olevien eläkkeiden rahoittamiseen. Osa rahastoidaan ja sijoitetaan. Kertyneitä varoja käytetään osaltaan eläkkeiden maksamiseen.

Viime vuosina työeläkemenot ovat kasvaneet saatuja maksutuloja suuremmiksi, ja erotus katetaan eläkerahastojen varoista ja niiden tuotoista. Viime vuonna maksuja kerättiin 27,6 miljardia euroa ja työeläkkeitä maksettiin 29 miljardia.

Vuosikymmenten saatossa eläkevastuiden eli kaikkien jo karttuneiden ja tulevaisuudessa maksettavien eläkeoikeuksien katteeksi on kertynyt merkittävä varallisuus, noin 200 miljardia euroa. Varojen määrä on suuri, mutta suuri on myös eläkevastuiden arvo, noin 700 miljardia euroa. Työeläkkeiden rahoitus on tulevaisuudessakin tarkoitus hoitaa eläkemaksuilla, mutta kasvava osuus pitäisi tulla rahastoista.

On ymmärrettävää, että katse kohdistuu eläkemaksuihin ja -varoihin, kun yritysten ahdinkoon haetaan ratkaisuja. Vastuu nykyisistä ja tulevista työeläkkeistä ei silti katoa mihinkään edes kriisissä. Rahastoissa on kaikkien nykyhetkellä ja menneisyydessä työssä olleiden ­ikäluokkien varoja, eli oma siivunsa myös esimerkiksi 1990-luvulla syntyneille, jotka vasta aloittelevat työuriaan.

Eläkemaksut pystytään pitämään alemmalla tasolla kuin mitä eläkemenot vaatisivat juuri rahastojen ansiosta. Rahastojen purkaminen johtaa väistämättä etuuksien karsimiseen tulevaisuudessa, jos nykyisestä maksutasosta halutaan pitää kiinni. Itse asiassa nykyiseen maksutasoon kohdistuu Tilastokeskuksen uusimpaan väestöennusteen perustuvan arvion mukaan merkittävää nousupainetta.

Työeläkejärjestelmässä on tehty toimenpiteitä yritysten tukemiseksi. Eläkemaksujen maksuajan pidentämisen lisäksi yksityisalojen työnantajien eläkemaksua päätettiin alentaa tilapäisesti kompensoiden vaikutukset maksun korotuksella vuosina 2022–2025. Edellä kuvatun takia toimet voivat olla vain tilapäisiä ja luonteeltaan lainaa.

Koronapandemian aiheuttama epävarmuus on hankala asia yrityksille, yhteiskunnalle ja ihmisille. Tästä Hulkkosen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Mutta eikö juuri epävarman tulevaisuuden takia ole tärkeä huolehtia siitä, että työeläkkeen tuomaan vanhuuden- tai työkyvyttömyydenturvaan voi luottaa?