Nopeasti vai hitaasti ulos kriisistä?
Suomen tie ulos koronakriisistä ei välttämättä ole niin kivinen kuin mitä julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Kun kesätyöntekijämme Verneri Elomaa teki osana työtehtäviään haastattelukierroksen, jossa hän kysyi suomalaisten tutkimuslaitosten ja etujärjestöjen ekonomistien näkemyksiä koronakriisin vaikutuksista Suomen talouteen ja työmarkkinoihin, tulokset yllättivät.
Ekonomisteilla näyttäisi olevan Suomen talouskehityksestä kohtuullisen myönteinen käsitys kriisistä toipumisen suhteen. Nykyinen kriisi poikkeaa olemukseltaan viime vuosikymmenien taantumista. Jos taudin ote saadaan hellittämään, on syytä uskoa, ettei lähitulevaisuus ehkä sittenkään ole niin synkkä kuin miltä se kriisin vyöryessä päälle näytti.
Työttömyyden vaikutus työeläkkeiden rahoitukseen merkittävä
Koronakriisi on tuottanut työeläkejärjestelmälle lyhyen aikavälin rahoitushaasteen työttömyyden kaksinkertaistuttua muutamassa kuukaudessa. Maksussa olevien eläkkeiden rahoitus perustuu suurelta osin palkoista perittävään eläkemaksuun. Viime vuonna 29 miljardin euron työeläkemenosta 24,4 miljardia katettiin eläkemaksuilla.
Vaikka järjestelmän puskureissa on varauduttu työllisyyden vaihteluista johtuvaan maksutulon epävarmuuteen, tuo nykyisen kriisin aikaansaama työttömyys jatkuessaan rahoitushaasteita. Nyt käsillä oleva ongelma tulee pidemmän ajan päässä odottavan alhaisesta syntyvyydestä seuraavan kestävyyshaasteen lisäksi.
Menetettyä vaikea kiriä
Syvillä taantumilla on ollut taipumus jättää pysyviä jälkiä taloudelliseen toimintaan. Vaikka talouden kasvuvauhti palautuisikin ohimenevän häiriön jälkeen totutulle tasolleen, kasvu jatkuu aiempaa alemmalta tasolta, eikä talous koskaan pääse aiemmalle kasvu-uralleen. Tätä ilmiötä kutsutaan hystereesiksi. Siinä jonkin järjestelmän ominaisuus hidastaa muutoksiin reagoimista tai estää systeemiä palaamasta alkuperäiseen tilaansa.
Työmarkkinoiden kohdalla hystereesillä useimmiten tarkoitetaan sitä, että kerran noustuaan työttömyys ei enää helposti palaa ennalleen. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että taantuman aikana työttömiksi joutuneiden yritysspesifi osaaminen menettää arvoaan, lisäksi aiemmin hankittu osaaminen rapautuu työttömyyden pitkittyessä. Näistä syistä työttömiksi jääneiden on vaikeampaa työllistyä myös seuraavassa noususuhdanteessa. Hystereesi synnyttää rakennetyöttömyyttä, josta eroon pääsy on huomattavasti haastavampaa kuin suhdannetyöttömyydestä. Myös Telan haastattelemat ekonomistit pitivät pitkäaikaistyöttömyyttä kriisin aiheuttamana suurimpana talouden ongelmana. Kesätyöntekijämme Verneri Elomaa summaa ekonomistien näkemyksiä kirjoittamassaan artikkelissa Eläkejärjestelmä nuoren silmin.
”Talouden tuottavuus ei laman jälkeen useinkaan palaudu ennalleen, vaan jää usein pysyvästi alhaisemmalle tasolle.”
Yleisemmin hystereesi selittää sitä, miksei talouden tuottavuus laman jälkeen useinkaan palaudu ennalleen, vaan jää usein pysyvästi alhaisemmalle tasolle konkurssien kautta katoavan organisaatioiden osaamiseen liittyvän pääoman katoamisen kautta. Pitkittyneessä taantumassa epävarmuus vähentää myös investointeja mikä on omiaan hidastamaan tuottavuuden kasvua.
Hystereesin olemassaololla voidaan perustella sitä, miksi olisi talouspoliittisesti perusteltua pyrkiä tasaamaan suhdannevaihtelua siten, että tuotannon taso ei pääse romahtamaan niin paljon, että syntyy pysyvä vaikutuksia.
Edellytyksiä nopealle toipumiselle
Koronapandemiassa ei ole kyse talouden omista toimintamekanismeista johtuvasta taantumasta. Kyse on talouden ulkopuolisesta terveyssokista, jolla viruksen leviämisen ominaisuuksien vuoksi on ollut ennennäkemättömät taloudelliset vaikutukset yhtäältä viruksen leviämistä ehkäisevien sulkutoimien ja toisaalta kuluttajien käyttäytymismuutoksien seurauksena.
Viime aikojen taantumille, joista on toivuttu hitaasti, on ollut tyypillistä yksityisen sektorin nopean velkaantuminen sekä kiinteistöjen ja/tai arvopapereiden hintojen nopea nousu. Vaihtelevista syistä seurannutta varallisuusarvojen kasvun pysähdystä on seurannut korjausliike toiseen suuntaan eli velkaantumista on pyritty purkamaan. Tästä on seurannut taantuma, josta on toivuttu hitaasti taloudenpitäjien kohennellessa varallisuusasemiaan.
On mahdollista, että nopeasti yllättänyt kriisi on pakottanut meidät omaksumaan käytäntöjä, jotka tehostavat toimintatapoja ja nostavat talouden tuottavuutta.
Nyt käsillä olevassa kriisissä ei ole ainakaan vielä rahoitusmarkkinoiden ylilyönneistä johtuvia piirteitä, mikä osaltaan luo edellytyksiä nopealle toipumiselle, jos pandemia saadaan pidettyä kurissa, mistä nykytiedon valossa ei ole vielä takeita. Jos taudin ote hellittää, voi talous toipua nopeastikin nykyisestä kriisistä. Kriisistä toipumista edesauttaa osaltaan julkisen sektorin talouden saamaa iskua pehmentävä reagointi. Siinä kyse ei ole niinkään perinteisestä elvytyksestä kuin itseaiheutetusta koomasta aiheutuvien oireiden lieventämisestä. Tällaisen näkemyksen tulkintani mukaan jakaa valtaosa Telan haastattelemista tutkimuslaitosten ja etujärjestöjen ekonomisteista.
Tautitilanteen mukaan on kuitenkin mahdollista, että sen aiheuttamat ongelmat eläkejärjestelmälle ovat vähäisiä. On myös mahdollista, että nopeasti yllättänyt kriisi on pakottanut meidät omaksumaan käytäntöjä, jotka tehostavat toimintatapoja ja nostavat talouden tuottavuutta.
*** *** ***
Kesätyöntekijämme Verneri Elomaa haastatteli suomalaisia tutkimuslaitosten ja etujärjestöjen ekonomisteja koronakriisin vaikutuksista Suomen talouteen ja työmarkkinoihin. Elomaa pohtii kirjoituksessaan Eläkejärjestelmä nuoren silmin ekonomistien näkemysten lisäksi työeläkkeiden rahoituksen kestävyyteen liittyviä kysymyksiä.
Kommentit